Kainalopallokorneri

Lauantaina varataan jälleen tulevaisuuden tähtiä. Ehkäpä suurin jännitysmomentti on jo kadonnut, kun ensimmäisen varausvuoron omannut Miami Dolphins ilmoitti viikolla tehneensä viisivuotisen pahvin hyökkäyksen linjamies Jake Longin kanssa. Silti Michiganin jätti ei ole ainoa linjamies, jonka on povattu menevän ensimmäisten varausten joukossa. Muutkin joukkueet ovat tarttumassa tilaisuuteen kun isoa ja laadukasta lihaa on hyllyt piukassa.

Lue koko juttu »

Samoin kun allekirjoittanut pakertaa kesätyöhakemusten kanssa toivoen kädet kyynärpäitä myöden ristissä rahakasta sopimusta, ovat yliopistopelaajatkin työnhaussa. Mahdolliseen tulevaan paperiin kirjattava korvaus saattaa silti olla pari euroa meikäläisen liksaa muhkeampi, ja osa heistä pääsee jo tällä viikolla haastatteluun, nimittäin NFL Combineen.

Lue koko juttu »

Mitenköhän juuri osuvasti sattui tuo “Katsoja pelistä” lähettämään kommentin kun olin tätä kirjoittamassa? No, armaan riippumattoman kainalopallojournalismin äänitorvemme on ollut viime aikoina luvattoman hiljaa. Muun kirjoittajakunnan puolesta en voi puhua, mutta henkilökohtaista osuuttani kommentoisin siten että muutakin on ollut…

Joka tapauksessa maailma jatkaa pyörimistään, ja tällä välin on ainakin yliopistofutis saanut jo mestarinsa.

Lue koko juttu »

Viime yönä Suomen aikaa paljastettiin lopullinen BCS-ranking ja sitä myöden myös muiden isojen bowlien joukkueet. Kärkijoukkueiden tunaroidessa viimeisellä kierroksella Ohio State sekä LSU tulivat takaa rinnalle ja lopulta ohi vieden paikat kansallisessa loppuottelussa. Yksi kaikkien aikojen monimuotoisimmista kausista tarjosi kaikille joukkueille niin paljon niin ylä- kuin alamäkiä että loppuottelupaikat varmistuivat vasta kalkkiviivoilla: Missourin ja West Virginian tappiot lauantaina - ensimmäinen kerta kun sekä #1 että #2 häviävät samalla kierroksella - nostivat muut miehet mestaruustaistoon. LSU:n pelinrakentaja Matt Flynn ehti jo Kentucky-tappion jälkeen vollottaa kentän pinnassa menetettyä mestaruutta, kunnes uusi mahdollisuus saapui.

Lue koko juttu »

Eilinen yliopistofutiksen ottelukierros hämmensi jälleen kerran sitä soppaa, jonka vuodesta toiseen ei toivottaisi palavan pohjaan: BCS-ranking. Viime viikon jälkeen listan kärjessä keikkuivat jopa liikkuttavan yksimielisesti Missouri ja West Virginia. Molempien haaveet pääsystä BCS National Championship Game-otteluun saivat ankaran kolauksen niiden hävitessä lauantaiset ottelunsa. Oklahoman puolustus pysäytti ja juoksuhyökkäys laukkoi yli Missourin Big 12-konferenssin mestaruusottelussa. West Virginia puolestaan otti kuokkaan sijoittamattomalta Pittsburghilta.

Lue koko juttu »

No niin, olisikohan aika taas naputella…

Kainalopallokornerin verkkaiseen päivitystahtiin löytynee selitys NFL-kaudesta: kirjoituskunta tuskailee NFL Fantasyn GM:nä taistossa blogin nimikkoliigan herruudesta. Joka tapauksessa karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Karavaanilla tässä viittaan alati kiihtyvään jefukauteen lajin syntyperillä ja erityisesti yliopistokentillä. Viimeisiä kierroksia vedetään ja useimmissa konferensseissa ratkaistaan tänä viikonloppuna mestaruudet. Silti, henkilökohtaisesti siirrän huomioni vallan toiseen otteluun…

Lue koko juttu »

Amerikkalainen jalkapallo on saanut alkunsa yliopistoissa. Rugbysta kehittynyt pallopeli muovautui koulujoukkueiden kohtaamisissa siksi nurmikenttien shakiksi kuin me sen nykyään tunnemme. Ammattilaisuuskin tarttui amatööriperinteen tiukimpaan lippulaivaan heikosti saaden yliotteen yliopistopeleistä vasta 1960-luvun aikoihin. Tänäkin päivänä yliopistofutis liikuttaa suuria massoja: Jenkkilän 20:n suurimman jenkkfutisstadionin joukossa vain yksi kuuluu ammattilaisjoukkueelle. Yliopistopallo on suurta varsinkin niissä maan osissa joissa ammattilaisjoukkueita ei ole. Tämä hulluus on synnyttänyt myös joukon verivihollisuuksia, joiden historia saattaa ulottua vuosikymmenten taakse.

Lue koko juttu »

Amerikka tykkää tuhkimotarinoista. Jos siihen vielä saadaan ympättyä futis, on kuin kiitospäivä, joulu ja karkkipäivä olisivat yhtä aikaa. Viime kaudella oikean elämän draamaa kirjoittanut Boise Staten yliopistojoukkueen uroteot ikuistetaan filmille. Hollywood-ohjaaja Michael Hoffman tiimeineen on ostanut yliopistolta oikeudet viime kaudesta.

Lue koko juttu »

Florida Gators ei jättänyt selittelyn varaa viime yönä pelatussa yliopistojalkapallon finaalissa. Arizonan Glendalessa pelatussa ottelussa Ohio State Buckeyes jäi Floridan jyrän alle numeroin 41-14.

Mestaruus oli Floridalle sen historian toinen. Ensimmäinen mestaruus tuli kaudella 1996. Vaikka molemmat yliopistot ovat pelanneet jalkapalloa jo yli sata vuotta, oli tämä ottelu vasta niiden ensimmäinen kohtaaminen. Florida kärsi kauden ainoan tappionsa lokakuussa Auburnille.

Lue koko juttu »

Yliopistopallon arvostetuimman palkinnon “Heisman-trophyn” sai tänä vuonna Ohio Staten pelinrakentaja Troy Smith. Smithin suoritukset jättivät kilpailijat varjoon ja todellista kisaa pystin voittajasta ei tänä vuonna päässyt edes syntymään. Kakkossijalle äänestyksessä tuli Arkansasin Darren McFadden, mutta Smithin kaula häneen oli hulppeat 1662 pistettä. Vain kerran aiemmin marginaali on ollut yhtä suuri (1750 pistettä) O.J. Simpsonin voittaessa palkinnon vuonna 1968. Myös Smithin saama kokonaispistemäärä 2540 on Heisman-historian kolmanneksi suurin. Enemmän pisteitä äänestyksessä ovat saaneet vain edellä mainittu O.J. Simpson (2853) ja viime vuoden voittaja Reggie Bush (2541).

Lue koko juttu »

Syksyn tullen tuntuu Kainalopallokornerin kirjoittajakunnankin silmiä alkaneen talviuni painaa. Päätoimittajan tulikivenkatkuinen paimenkirje tosin herätti jättiläiset unesta ja piiskasi kynäilijät uuteen taistoon.

Elo-syyskuun vaihteessa yliopistokauden alkumetreillä (tai -jaardeilla) Kainalopallokornerin tutkivan journalismin osasto raotti hieman yliopistojoukkueiden nimien historiaa. Taustatyön tuoksinassa törmättiin isoon joukkoon hauskoja tarinoita, joita ei kuitenkaan itse jutussa käytetty. Seuraavassa hivenen leikkaajan pöydälle jäänyttä satoa…
Lue koko juttu »

Lottokuponkiin numeroita arpoessani juolahti mieleeni, että mitä niillä voittorahoilla oikeastaan voisikaan tehdä. Ykkösvaihtoehtoni, NFL-joukkueen omistaminen, ei vielä yhdellä kotimaisella lottovoitolla kuittaudu vaan lisää tuohta tarvitaan vielä jotakuinkin 800 miljoonaa euroa.

Useampaa astetta realistisempi rahankäyttöidea sen sijaan on ensi kuulle äskettäin hahmottelemani automatka Yhdysvaltojen keskilännessä. Mikäli ensi viikonloppuna onnistun lotossa päävoiton voittamaan, lupaan toteuttaa reissun ja toki raportoida matkalta ja matkasta tällä sivustolla. Mikäli voittoa ei kohdalleni satu, toivottavasti joku muu paremmin varoissaan oleva voi samantyylisestä seikkailusta tehdä joskus totta.

Lue koko juttu »

Vajaa vuosi takaisin tutkistelin NFL-joukkueiden nimien historiaa. Nyt kun yliopistosarjat ovat pyörähtämässä käyntiin, lienee otollinen hetki taas penkoa historiankirjoja ja selvittää, mitä kätkeytyy akateemisten joukkueiden nimien taakse.

Kun tarkastelee yliopistojoukkueiden nimiä, huomaa että useiden opinahjojen joukkueilla löytyy paljon samoja nimiä. “Aggies”-nimeä kantavat esimerkiksi New Mexico State, Texas A&M ja Utah State, North Carolina Staten ja Nevadan poppoot on ristitty “susilaumaksi” (Wolf Pack) ja “Bulldogs”-nimellä kulkevat voidaan melkein laskea kahden käden sormin. Tämä on aika mielenkiintoista sikäli kun useimmat näistä nimikaimoista rymyävät vielä samassa konferenssissa. Toisaalta Jenkkilän maa on iso ja jo pelkästään divisioona I-A:ssa pelaa yhteensä 117 koulua joten kohtuu kivuttomasti sinne muutama samanniminenkin mahtuu.

Tälläisessä määrässä joukkueita löytyy siis nimiä maan ja taivaan väliltä. Eläinkunnan perinteisten edustajien ja muiden ns. “kovien poikien” nimien, kuten piraattien, soturien ja pirujen lisäksi yliopistojen joukkueilla on paljon osavaltioiden historiaan liittyviä sekä joitain varsin omaperäisesti apinoituja nimiä.

Historiaan viittaaviin nimiin lukeutuvat myös mantereen alkuperäiskansojen nimet. Aivan pureskelematta eivät intiaaniheimot ole kuitenkaan uusia nimikaimojaan nielleet, ja jopa NCAA on joutunut puuttumaan asiaan. Hyvänä esimerkkinä toimii Illinois´n yliopisto. Joukkueen nimi “Fighting Illini” sekä logo, jossa esiintyy heimopäällikkö Illiniwek, on nostattanut karvoja pystyyn sekä heimon että yliopiston sisällä. Seurauksena jotkut yliopiston yksiköistä ovat jopa hylänneet liki 80-vuotiset tunnukset. Samanlaisia ongelmia poliittisen korrektiuden kanssa oli aikoinaan myös esimerkiksi Utahin yliopistolla, joka tunnettiin nimellä “Running Redskins” aina 1970-luvulle asti, jolloin sen nimeksi tuli “Utes”. Hieman paremmin suhteensa alkuperäisväestöön on hoitannut esimerkiksi Florida State. Seminole-intiaanien mukaan ristitty “Seminoles” on saanut heimoneuvoston siunauksen sekä heimon nimen että heimopäällikkö Osceolan kuvan käyttöön logossaan.

North Carolinan nimi “Tar Heels” (vap. suom. “Tervajalat”) juontaa yhden tarinan mukaan juurensa Yhdysvaltain sisällisodasta. Virginian taistelussa pohjois-carolinalaiset pitivät sitkeästi asemansa heitä tukeneiden muiden konfederaatiolaisten paetessa. Taiston tauottua tukijoukout kysyivät pohjois-carolinalaisilta: “Ei sattuisi tervaa olemaan?” Herrat vastasivat: “Ei, vanha Jeff (Jefferson Davis, konfederaation presidentti) osti kaiken”. “Niinkö? Mitä hän sillä tekee?” “Tervaa kaikkien teidän jalat, jotta pysytte ensi kerralla paremmin paikoillanne!”

Paikkakuntien historiaan viittaviin nimiin kuuluu myös Indianan yliopiston “Hoosiers”. Sana “hoosier” on slangiversio sanasta “redneck”, jonka taas voi tulkita (tarkoitusperien mukaan) joko punaniskaksi tai maalaisjuntiksi. Kumma kyllä pelaajat tai muutkaan osavaltion asukit eivät koe ilmaisua loukkaavaksi… Oklahoman joukkueen nimellä “Sooners” on taas hivenen lyijynkatkuisempi historia: nimeä alettiin käyttää uudisasukkaista, jotka alkoivat asuttaa ns. jakamattomia alueita (mm. Oklahoma) joita otettiin intiaaniheimoilta valtiolle, ennenkuin ne virallisesti avattiin vapaiksi alueiksi. Näitä “valtauksia” puolustettiin varsin verisesti ja nimi saikin melko negatiivisen sävyn kunnes koulun joukkue otti sen käyttöönsä vuonna 1907. Akronin joukkueen “Zips”-nimellä ei taasen viitata juntteihin tai laittomiin maanvaltaajiin vaan Zipper-päällyskenkiin. Kaupungissa valmistetut jalkineet olivat varsin suosittuja 1920- ja 30-luvuilla.

Luokkaan “varsin omaperäisesti apinoituja nimiä” lukeutuu nippu mielenkiintoisia tarinoita. Esimerkkinä vakkapa Notre Dame. Koulun joukkueen nimen “Fighting Irish” syntyhistoriasta ei ole täyttä varmuutta mutta sitäkin enemmän hyviä legendoja. “Virallisen” selityksen mukaan nimessä yhdistyvät koulun urheilujoukkueiden legendaarinen periksiantamattomuus ja perikatolisiin irlantilaisiin mielletyt samaiset ominaisuudet. Yhden tarinan mukaan joukkue pelasi vuonna 1899 Northwesternin yliopistoa vastaan. Ottelun toisen puoliajan alkaessa kotijoukkueen kannattajat alkoivat kannustaa omiaan laulamalla: “Kill the Fighting Irish, kill the Fighting Irish!”. Erään tarinan mukaan taas nimi juontaa ottelusta Michigania vastaan vuodelta 1909. Puoliajalla tappiolla olleen Notre Damen pelaaja karjaisi joukkuekavereilleen, joilla oli katolisen koulun oppilaille tyypilliset irlantilaisperäiset nimet: “Mikä teitä vaivaa? Te ootte irlantilaisia ettekä tappele yhtään!” Kuinka ollakaan, Notre Dame voitti ottelun ja lehdet levittivät tarinaa joukkueesta nimeltä Fighting Irish.

Kaudesta 1999 NFL:ssä käytössä ollut valmentajan haaste tulee myös yliopistosarjoihin. Käytäntö tosin eroaa hivenen ammattilaissarjan versiosta: yliopistopeleissä valmentajalla on ottelun aikana kerran mahdollisuus haastaa tuomarin tuomio, mikäli joukkueella on vielä aikalisiä. NFL:n tapaan aikalisän kuitenkin menettää jos tuomio ei käänny.

Jo keväällä sääntökomitean mietinnässä ollut uudistus, vaikkakin hieman alkuperäisistä suunnitelmista muuttuneena, on selkeä jatke viime kaudella sallitulle videotarkastukselle, jota jonkinlaisessa muodossa käytti 11:stä 1-A-divisioonan konferenssista yhdeksän.

Sääntömuutoksen hyväksynyt pelisääntöjen tarkastelupaneeli antoi myös ohjeet puoliajan pituudesta. Oletusarvoisesti se on 20 minuuttia, mutta tästä voidaan joustaa suuntaan tai toiseen joukkueiden yhteisellä päätöksellä.

Tämänvuotinen NFL:n varaustilaisuus tarjosi jo ensimmäisellä valinnallaan melkoisen yllätyksen. Jo kuukausia oli hehkutettu Reggie Bushin varmasta ykkösvarauksesta. Show´n kuitenkin varasti Mario Williams, jonka Houston Texans nappasi Bushin sijaan. Houstonin jälkeen vuorossa ollut New Orleans Saints ei sitten kahta sekuntia kauempaa miettinyt vaan otti hallitsevan Heisman-voittajan pois markkinoilta. Molempien miesten kyvyt ovat hyvin tiedossa, joten nähtäväksi jää oliko ulompi puolustuksen linjamies Texansille sittenkin pallonkantajaa parempi ratkaisu.

Kolmantena vuoroon tuli Tennessee Titans, jonka ratkaisu ei suuri yllätys ollut: pelinrakentaja Vince Young sopii joukkueen tilanteeseen kuin nyrkki silmään, kun joukkueen pitkäaikaisen ykkösmiehen Steve McNairin lähtö on miehen agentin mukaan enää ajan kysymys. Hallitsevan kansallisen yliopistomestarin Texasin kultapoika muistuttaa suuresti Atlantan Michael Vickiä nopeine jalkoineen. Pienenä pelkona on tosin herran yliskamari: mies ei tunnetusti ole pakan terävimpiä veitsiä, vaatinee siis koulutusta. Pelikyvyissä ei tosin ole valittamista.

Seuraavassa muut kymmenen joukossa varatuksi tulleet:

4. NY Jets: D`Brickashaw Ferguson, hyökkäyksen linjamies

Draftin selkeä ykkösmies pelipaikallaan, odotettu ensimmäinen linjamies. Pitkäksi mieheksi ehkäpä hivenen kapea, mutta loistava jalkatyöskentely ja varma valinta linjan päähän. Tulee varmasti ajan myötä olemaan liigan ulompien linjamiesten huippukaartia.

5. Green Bay Packers: A.J. Hawk, tukimies

Fergusonin tavoin pelipaikkansa paras lahjakkuus. Ohio Staten puolustuksen tähti on tukimieheksi lyhyenläntä (183 cm), mutta nopeus- (40 jaardia 4.73) ja voimaominaisuudet antavat 112-kiloiseen varteen voimaa kohdata blokkaajat vaikka silmästä silmään. Peliäly loistava, taklaajana varma ja tarkka, isojen pelien mies. Green Bayn valinta oli hyvä vaikka toisaalta hivenen yllättävä, suurimmat tarpeet joukkueella kun olisivat olleet puolustuksen takakentällä.

6. San Fransisco 49`ers: Vernon Davis, sisempi laitahyökkääjä

Iso apu 49`ersin ajoittain pahastikin yskineelle hyökkäykselle. Marylandin mies on todella urheilullinen pakkaus: 188-senttinen ja 116-kiloinen kolossi tykitti keväisessä Scouting Combinessa 40 jaardilla 4.40 - pelipaikkansa combine-ennätys kautta aikain - ja ihastutti myös ketteryydellään ja vastaanottokyvyillään. Vaikea pysäytettävä, kun harvat tukimiehet pysyvät kyydissä ja takamiehillä tuottaa tuskaa saada jättiä maihin.

7. Oakland Raiders: Michael Huff, takapuolustaja

Pieni yllättäjä kympin sakissa. Monipuolinen takapuolustaja: agressiivinen taklaaja, nopeutta myös mies miestä vastaan-tilanteihin. Isona plussana myös hyvä käyttökelpoisuus erikoisjoukkueissa. Raidersin valinta olla varaamatta Matt Leinartia tosin yllätti, monet kun olisivat kuvitelleet heidän hamuavan nimenomaan pelinrakentajaa.

8. Buffalo Bills: Donte Whitner, takapuolustaja

Yllättävä veto Buffalolta. Takapuolustaja - ainakaan näin korkealla numerolla - ei välttämättä olisi ollut ensisijainen valinta. Tosin ei Whitner pelipaikallaan huono valinta ole - päinvastoin. Vaikkakin pienemmänpuoleinen - jonka vuoksi harva veikkasi ensimmäisen kierroksen valinnaksi - kyvyt silti fyysistä kokoa suuremmat. Huffin tavoin myös loistava erikoisjoukkueissa.

9. Detroit Lions: Ernie Sims, tukimies

Passasi viimeisen vuotensa akateemisessa palloilussa, jää nähtäväksi oliko valinta fiksu. Hyvin samankaltainen pelaaja kuin Hawk: pieni mutta atleettinen, aggressiivinen ja älykäs. Korkealla suurimmaksi osaksi kovien testilukujensa (esim. 40 jaardia 4.62) ansiosta, tasaisuutta peliesityksiin kuitenkin kaivattaisiin.

10. Arizona Cardinals: Matt Leinart, pelinrakentaja

Yllättävän kauas tippunut Leinart löysi paikkansa lopulta erämaaosavaltiosta, jonka lippulaiva on kokoamassa lahjakasta nippua ensi kaudeksi. Aiemmin Indianapolisista vapaan agentin statuksella hankittu juoksutykki Edgerrin Jamesin lisäksi joukkue saa huippumiehen kapellimestariksi. USC:n viime vuodet dominoineen joukkueen johtomies on tarkka ja kovakätinen heittäjä vaikkeikaan yhtä vikkelä jaloistaan kuin Young. Hyväpäisenä kuitenkin rauhallinen ja painetilanteissa loistava, ehdottomasti voittava pelinrakentaja.

Mainitsemisen arvoisia kympin sakin ulkopuolella ovat mm. pelinrakentajien “kolmen kovan” viimeinen lenkki Jay Cutler, jonka Denver Broncos nappasi numerolla 11. Vasta yliopistokauden jälkeen kuumaksi nimeksi noussut Cutler antoi itsestään positiivisen kuvan Scouting Combinessa ja nosti osakkeitaan huomattavasti. Numerolla 14 Philadelphia Eaglesiin lähti puolustuksen linjamies Brodrick Bunkley. Vahva jässikkä jätti veret seisattavan kuvan itsestään Scouting Combinessa - penkiltä tikattu 40 toistoa 115 kilolla vain esimerkkinä. Myöskin soveltuvuus sekä 4-3:n keskelle että 3-4:n laidalle tekevät herrasta monikäyttöisen.

Ihmetystä ensimmäisellä kierroksellä aiheutti ainakin laitahyökkääjien kato. Ensimmäinen laituri, Ohio Staten Santonio Holmes, varattiin Pittsburghin toimesta vasta numerolla 25, ja seuraavaa saadaankin sitten hakea toiselta kierrokselta (Chad Jackson New Englandille numerolla 36).

Laajalti kuun vaihteen NFL:n varaustilaisuuden ykkösmieheksi veikattu Heisman-voittaja Reggie Bush on ilmaissut halukkuutensa kantaa numeroa 5 myös ammattilaiskentillä. Numero on koristanut herran sotisopaa jo lukioajoista asti, joten hän ymmärrettävästi haluaisi pitää sen jatkossakin.

Liigan säännöt eivät tosin anna tähän mahdollisuutta. 33 vuotta sitten tuomareiden työskentelyn helpottamiseksi käyttöön otettu paitojen numerointijärjestelmä määrää keskushyökkääjille ja puolustuksen takakentälle numerot 20-49. Bush laittaakin toivonsa kahden vuoden takaiseen sääntöuudistukseen: tuolloin liiga antoi laitahyökkääjille mahdollisuuden käyttää aiemmin pelinrakentajille ja potkaisijoille varattuja numeroita 1-19, koska numeroille 80-89 alkoi tulla selkeää ylikansoitusta. Hän toivookin nyt tuon säännön pykälää hivenen venytettävän.

Bushin toivomuksen toteutumiselle ei kuitenkaan anneta suurta todennäköisyyttä. Edellinen sääntömuutos tehtiin pakon edessä ja löytyyhän lähimenneisyydestä ennakkotapauskin: nykyään Arizona Cardinalsin Edgerrin James halusi myös aikanaan pitää jo pikkupoikana PW-futiksessa saamaansa pelinumeroa 5. Tuolloinkin liigan vastaus oli tyly, ja herra joutuikin tyytymään 32:een. Näytti kaverilla vielä silloin sentään alkeismatikkapää toimivan…

Nebraskan yliopiston kampuksella järjestetty pro day -tilaisuus, jonka tarkoituksena on koulun joukkueen entisten pelaajien esitteleminen NFL:n kykyjenetsijöille, pidettiin eilen. Tilaisuus oli erityisen tärkeä Seppo Evwarayen NFL-mahdollisuuksia silmällä pitäen, sillä hän ei saanut kutsua NFL:n scouting combine -testitapahtumaan, johon kelpuutettiin 330 pelaajaa. Evwarayen testituloksista en onnistunut löytämään kuin Lincoln Journal Starissa mainitut 4,95 sekunnissa taittunut 40 jaardin juoksumatka, 70 senttimetrin (27,5 tuuman) hyppy ylöspäin ja 102 kilon (225 lbs) penkkipunnerruksen tulos 24 nostoa.

Lehden mukaan penkkipunnerruksen tulos oli ainut, johon hän ei ollut tyytyväinen. Scouting combinessa nostaneiden hyökkäyksen ulompien linjamiesten keskiarvo tosin oli 22,8 nostoa eli Evwarayen tuokaan tulos ei hänen kilpailijoidensa vastaaville kalpene. Vaikka 40 jaardia ei olekaan se linjamiesten ominaisuuksia parhaiten kuvaava juoksumatka, oli Evwarayen tulos siinä loistava. Scouting combinessa saman pelipaikan pelaajista vain yhdellä oli sadasosan verrran häntä nopeampi aika muiden 22 suorituksen ollessa hitaampia. 145-kiloiselle järkäleelle moinen aika on erittäin kunnioitettava.

Edellä mainitusta Lincoln Journal Starin artikkelista löytyvät myös seuraavanlaiset Evwarayen kommentit:

Pro daystä:

“Olen iloinen, että sain tämän mahdollisuuden. Sain näyttää mitä osaan. Toivottavasti tämän myötä saan mahdollisuuden jatkaa pelaamista vielä muutaman vuoden, ansaita vähän rahaa ja lykätä oikeaa elämääni.”

Scouting combinesta:

“En todellakaan ole vihainen, etten saanut kutsua. Ymmärrän sen täysin. Peliesitykseni olivat viime kaudella hieman epätasaisia.”

NFL-kykyjenetsijöiden kommenteista:

“Se on melkoista hyssyttelyä. Kuulemani mukaan saatan livahtaa kuudennelle tai seitsemännelle kierrokselle tai saan sopimuksen vapaana agenttina. Aloitan juuri valmistautumisen tulevaan kauteen aivan kuin tulisin pelaamaan. NFL-kausi on pitkä. Se kuluttaa kehoa. Heti täytyy olla valmis.”

Mahdollisesta NFL-urastaan:

“Lyhenne NFL tulee sanoista not for long, ei kovin kauaa. Olisi mahtavaa, jos voisin pelata kolme, neljä, viisi, kuusi vuotta, kuinka pitkään kehoni kestääkään.”

NFL:n varaustilaisuus järjestetään New Yorkissa 29. ja 30. huhtikuuta. Ensimmäisenä päivänä, lauantaina, suoritetaan kolmen ensimmäisen ja sunnuntaina neljän seuraavan kierroksen valinnat.

Turha mies

NFL:n draftin ykkösvarauksesta tulee koko lajin uusi sankari: kirkasotsainen, leveähymyinen ja uljasrakenteinen nuorimies, josta on joskus tuleva legenda. Kuitenkin, jokaisessa urheilukilpailussa on aina oltava se, joka jää viimeiseksi. Näin on myös draftissa. Useimmissa muissa lajeissa peräpään valvojat myös unohdetaan. Kuka esimerkiksi muistaa viimeisen olympiasatasen jumboksi jäänyttä? Tuskin kukaan.

Mutta näin ei ole NFL-draftissa! Jenkkilän suosikkilajissa, jossa tilastoidaan kaikki tarpeeton ja triviaali tietokin, edes varaustilaisuuden viimeinen varaus ei jää huomiotta. Päinvastoin, hän saattaa hetken olla jopa ykköskierroksen varausten jälkeen tunnetuin pelaaja! Hän saa arvonimen Mr. Irrelevant, vapaasti suomennettuna turha mies.

Kyseisellä hullutuksella on kohtalaisen pitkä historia. Vuonna 1976 entinen USC:n laituritähti ja lyhyehkön ammattilaisuran 1950-luvulla pelannut Paul Salata sai ajatuksen järjestää varaustilaisuuden jumbolle omat juhlallisuudet. Tuolloin Pittsburgh Steelersin varaama Kelvin Kirk oli kaikkiaan 487:s varaus. Salata kutsui herran Kalifornian Newport Beachille, mutta, aivan kuin alleviivatakseen merkityksettömyyttään, Kirk myöhästyi lennoltaan, ja Salatan oli pakko palkata sijais-Kelvin alkujuhlallisuuksia varten päivänsankarin tuloon saakka…

Juhlaviikon formaatti on säilynyt melko lailla samana vuodesta toiseen: se alkaa viikkoa ennen kesän harjoituskautta maanantaina, kun “misteri” lennätetään Kaliforniaan. Virallisen esittelytilaisuuden ja paraatin jälkeen ilta jatkuu Ms. Irrelevantin valinnalla sekä illanvietolla muutamien “oikeiden” urheilukuuluisuuksien kanssa. Juhlakalulle ojennetaan Lowsman Trophy, eräänlainen Heisman Trophyn varjopalkinto (kuvaavasti patsas esittää palloa rähmäävää pelaajaa…). Viikko jatkuu tämän jälkeen VIP-päivällä Disneylandissa, muutamilla hyväntekeväisyyskilpailuilla tenniksen, golfin ym. parissa päättyen lopulta suurin grillijuhliin ennen juhlasankarin palauttamista takaisin systeemin rattaisiin ja NFL:n tulokasleirille.

Lienee ehkä tarpeetonta todeta etteivät “turhat miehet” ole juurikaan ammattilaiskentillä mainetekoihin yltäneet. Useimmat heistä eivät päässeet edes pelaaviin kokoonpanoihin. Vuoden 1984 turha mies John Tuggle olikin ensimmäinen harjoitusleiriltä aktiivrosteriin selvinnyt varausjumbo, mutta ammattilaisura NY Giantsissa jäi yhteen kauteen. Tuggle päätti itse maallisen taipaleensa vuonna 1986. Monet mistereistä ovat suunnanneet pohjoiseen naapuriin Kanadaan CFL:ään, mutta oikeastaan ainoa NFL:ssä uraa tehnyt oli Marty Moore, joka lopetti viime kauden jälkeen pelattuaan yhdeksän vuotta, mukaanlukien ainoa turhan miehen tekemä Super Bowl-visiitti Patriots-paidassa vuonna 1997.

Voisi kuvitella että moinen toikkarointi olisi ehkäpä nöyryyttävintä ja pahiten itseluottamusta tuhoavaa kenelle tahansa pelaajista. Toisaalta tapahtuma on kummallisuudessaan niin erikoislaatuinen ammattilaisurheilun rahan raadollistamassa maailmassa ettei sille tarvitse löytyä tilausta; se tekee sen itse! Juhlistetaan jotain ilman sen suurempaa syytä-teema on toiminut kolme vuosikymmentä eikä loppua näy. Pirskeet ovat jopa niin hyvät, että vuonna 1996 Lowsman Trophy-voittajan Sam Manuelin kanssa bilettämään päätti tulla koko draftin ykkönen Keyshawn Johnson. Ja hän jos kuka haistaa hyvä bileet!

LÄHDE: http://www.irrelevantweek.com/

NFL:n vuotuinen yliopistopelaajien katsastustilaisuus Scouting Combine alkaa keskiviikkona Indianapolisissa. Kutsun scouttien silmien alle ovat saaneet kaikkiaan 331 pelaajaa, jotka yrittävät jättää itsestään mahdollisimman hyvän kuvan ammattilaisille.

Pelaajalistalta voidaan poimia mm. sellaisia kovia nimiä kuin hallitseva Heisman-voittaja Reggie Bush, pystin viime vuonna vienyt Matt Leinart sekä edellisten herrojen joukkueen USC:n ennätyksellisen voittoputken Rose Bowlissa katkaissut Vince Young. Mielenkiintoa saavat varmasti osakseen myös USC:ssa pallokantovastuuta Bushin kanssa jakanut LenDale White sekä Alabaman pelinrakentaja Brodie Croyle. Nykyisten NFL-tähtien pikkuveljetkin koputtelevat ammattilaisovia, kuten Marcus Vick, jonka isoveli Mchael jakelee palloa Atlantassa tai Sinorice Moss, jonka isoveikka Santana koppaa heittoja Washingtonissa. Tänä vuonna katseita keräävät varmasti myös isot sisemmät laitahyökkääjät, kuten Vernon Davis.

Scouting Combine on tavallaan kuin NFL:n oma työhönottohaastattelu. Pelaajat on jaettu 12:een ryhmään, jotka tulevat porrastetusti suorittamaan oman osuutensa. Yksittäisen pelaajan visiitti kestää neljä päivää, jonka aikana häntä testataan niin urheilullisessa kuin myös yhtä lailla henkisessä mielessä. Saapumispäivänä pelaaja kirjautuu viralliseen Crowne Plaza-hotelliin, ja vaatteiden vaihdon jälkeen matka jatkuu sairaalaan röntgenkuvausta sekä Cybex-testiä varten. Jälkimmäisellä mitataan lihasten ja nivelten liikkuvuutta. Päivällisen jälkeen päivä jatkuu vielä leirin pelipaikkavalmentajien haastatteluilla jopa iltayhteentoista asti.

Seuraava päivä kuluukin sitten pääosin lääkärintarkastuksessa, jossa käydään läpi likipitäen kaikki virtsatestistä sydänfilmiin. Välissä käydään tekemässä Wonderlic-testi sekä koittamassa mitä penkistä nousee: tankoon 102,5 kiloa ja maksimimäärä toistoja. Päivällisen jälkeen haastattelut jatkuvat vielä iltamyöhään. Kolmas päivä alkaa NFL:n pelaajayhdistyksen kokouksella ja jatkuu päivälliseen asti psykologisten testien merkeissä. Illalla hoidetaan vielä viimeiset haastattelut.

Neljäs ja viimeinen päivä on varattu fyysisten ominaisuuksien testaamiselle. Valokuvauksen ja lämmittelyn jälkeen aloitetaan jenkkifutiksen perusnopeustestillä eli 40 jaardin spurtilla. Linjamiehille kellotetaan lisäksi ajat 10 ja 20 jaardilta, jotka antavat paremman kuvan pelipaikalle enemmän soveltuvasta nopeudesta. Lisäksi prospekteja testataan vielä keteeryydessä pitkällä ja lyhyellä shuttlella, cone drillillä sekä korkeus- että pituushypyllä. Lopuksi suoritetaan vielä pelipaikkojen erikoisominaisuuksia mittaavat testit.

Scouting Combine päättyy viimeistenkin pelaajien osalta ensi tiistaina. Itse kevään varaustilaisuus pidetään huhtikuun 29.-30. päivä.

NFL:stä tutut valmentajien haasteet saatetaan lanseerata ensi kaudella myös yliopisto-otteluihin, kun NCAA:n sääntökomitea päätti ehdottaa käytäntöä viime torstaisessa kokouksessaan. Idea on periaatteessa sama kuin ammattilaisotteluissa, käytäntö vain tulisi hieman eroamaan NFL:n versiosta: komitean ehdotuksessa joukkueen päävalmentajalla on mahdollisuus kerran haastaa tuomareiden päätös, ja sitä varten hän ottaa aikalisän. Jos tuomio kääntyy, aikalisät eivät kulu ja haastemahdollisuus säilyy siihen asti kunnes haaste hävitään. Tällöin joukkue menettää haasteensa lisäksi myös aikalisän. NFL:ssähän haaste ilmoitetaan heittämällä punainen lippu kentälle, jolloin päätuomari ottaa tuomariaikalisän tarkistusta varten. Haasteita on käytössä kaksi puoliaikaa kohti, ja ne kuluvat tuomareiden päätöksistä huolimatta.

Sääntömuutos olisi oikeastaan luonnollinen jatkuma kahden viime kauden kokeilulle, jossa konferenssit ovat saaneet käyttää otteluissaan videotarkistusta tuomareiden apuna. Tällöin tosin vain päätuomari päätti sen tarpeellisuudesta. NCAA:n 1-A-divisioonan 11:stä konferenssista yhdeksän käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen. Käytännöt tosin vaihtelivat: esimerkiksi vain Mountain West-konferenssi salli haasteet. Niitä tehtiin kahden kauden aikana yhteensä 35, mutta näistä vain viisi muutti tuomiota.

Ammattilaisliigaan kaudeksi 1999 tulleen haastemahdollisuuden on todettu selkeästi vähentäneen väärien tuomioden määrää. Vaikka peliä tarkkaileekin seitsemän raitapaitaa, nykyajan peli on niin nopeatempoista, että tuomareiden silmien ohi ehtii vilahtaa monta tilannetta. Näin myös sääntökomitea perusteli ehdotustaan.

Komitea keskusteli kokouksessan myös muista sääntömuutoksista, joilla pyrittäisiin lyhentämään koko pelitapahtumaa. Nykyään lauantai-illat saattavat venyä helposti jopa nelituntisiksi. Muutokset koskisivat lähinnä kellon käyttöä, mikä tarkoittaisi juoksevan peliajan lisääntymistä. Komitean ehdotuksia tarkastellaan maaliskuussa jolloin tehdään lopulliset päätökset sääntömuutoksista ensi kaudelle.

USC:n pelinrakentaja Matt Leinartille tulivat jo vuodet täyteen akateemisen tiedon lähteillä, joten hänen siirtymisensä ammattilaiskehiin oli selvä. Kauden 2004 Heisman-voittaja tulee silti kohtaamaan tuttuja kasvoja ensi kevään NFL:n draftissa, sillä tämän kauden tähtijuniorit Reggie Bush, LenDale White sekä Vince Young ilmoittivat peräjälkeen myös osallistuvansa varaustilaisuuteen. Ensin heistä ehti Young, jonka tiedote asiasta tuli julki viime sunnuntaina. White ilmoitti päätöksestään keskiviikkona, Bush eilen torstaina.

Texasin tämän vuoden Rose Bowlin voittajaksi sekä kansalliseksi mestariksi vienyt Young pelasi tänä vuonna unelmakauden, jolle viimeisen silauksen antoi Rose Bowl: herra edisti palloa yhteensä 467 jaardia tehden lopulta ottelun ratkaisseen maalin 8 jaardin juoksulla 19 sekuntia ennen loppuvihellystä. Pelinrakentajana hän muistuttaa suuresti Atlanta Falconsin Michael Vickiä, jonka tavaramerkkinä on myös vikkelät jalat, joilla tehdään miltei yhtä paljon jaardeja kuin heittokädellä.

Joukkuekaverit White ja Bush jakoivat kolme vuotta pallonkantovastuun USC:ssa. Bushin upea kausi toi hänelle Heismanin ja hänen veikattiin jo pitkään jättävän viimeisen yliopistokautensa pelaamatta siirtyäkseen ammattilaiseksi. Siksi Whiten päätöstä voitaneen pitää hienoisena yllätyksenä, hänestä kun olisi varmasti tullut joukkueen ykköstykki Leinartin ja Bushin poistuttua kuvioista. Tosin syynä saattaa myös olla pelko loukkaantumisesta, keskushyökkääjät kun tunnetusti ottavat vastaan otteluiden hurjimmat pommit. Miksi siis riskeerata koko ammattilaisuus yhden kauden gloorian vuoksi? Vaikka Bushia pidetäänkin kaksikosta suurempana tähtenä, ei Whitea kannata silti aliarvioida. Hän väläytteli koko kauden osaamistaan joukkuetoverinsa varjosta tarjoten yli 100-kiloisena myös “muurinmurtokykyä” Bushin vikkelyyden rinnalle.

Keväisen varaustilaisuuden ensimmäinen valintavuoro on Houston Texansilla. Bushia veikataan laajalti ilmeiseksi ykkösvaraukseksi, teksasilaiset kun varmasti tarvitsevat keskushyökkääjää. Texansin pelinrakentaja David Carr on vielä nuori, joten he tuskin ovat kiinnostuneita Youngin tai Leinartin palveluksista. Vaan miten muuttuvat mielipiteet alkuvuoden aikana, se jää nähtäväksi.

Ai kuka Reggie Bush? Ai mikä Heisman Trophy? Texas Longhornsin pelinrakentaja Vince Young näytti USA:n yliopistomestaruusottelu Rose Bowlissa kaapin paikan tämän kauden parhaaksi yliopistopelaajaksi valitulle Bushille, viime kaudella saman tunnustuksen saaneelle Matt Leinartille sekä koko USC Trojansille hiljentäen losangelesilaisyliopiston kannattajat ja katkaisten sen huimat 34 ottelua kestäneen voittoputken. Täten, numeroin 41-38, Texas voitti ensimmäisen mestaruutensa sitten vuoden 1970. USC oli voittanut kaksi edellistä mestaruutta ja hävinnyt edellisen kerran marraskuussa 2003.

Young kaatoi USC:n omakätisesti, tosin pääosin jaloillaan, sillä hän juoksi pelinrakentajalle uskomattomat 200 jaardia ja kolme maalia sekä lisäksi heitti palloa 267 jaardin verran. Pääosan juoksujaardeistaan hän keräsi tilanteissa, joissa vielä kolmaskaan mahdollinen syötön vastaanottaja ei ollut vapaana, jolloin mahdollisuudeksi jäi enää heittää pallo pois tai juosta. Ja kylläpä Young juoksikin. Muuten mainiosti pelanneella USC:llä ei ollut minkäänlaisia aseita saada Youngin juoksua kuriin ja vaikka sen hyökkäys toimikin kiitettävästi, jäi joukkue pisteidentekokilvassa kakkoseksi. Ottelun ratkaisevat pisteet Young juoksi kun peliaikaa oli jäljellä 19 sekuntia. Tilanteessa Texasilla oli edessä neljäs yritys ja viisi jaardia edettävää kahdeksan jaardin päässä maalista.

Heisman-voittaja Bushin Texas piti kolmen neljänneksen ajan täysin pimennossa ja vasta neljännellä neljänneksellä tämän onnistui väläyttää osaamistaan 26 jaardin juoksumaalin muodossa. Suurin USC:tä kannatellut voima oli toinen keskushyökkääjä, järkälemäinen LenDale White, joka kolmesti jyräsi Texasin puolustuksen läpi maalialueelle. Leinartille heittojaardeja kertyi kunnioitettavat 365.

Youngin ilmiömäinen esitys saattaa vaikuttaa kertaheitolla suuresti myös kevään NFL:n varaustilaisuuteen, sillä ennen ottelua Young oli raporttien mukaan kallistumassa vielä vuodeksi koulun penkille palaamisen suuntaan, koska uskoi, ettei häntä tultaisi varaamaan ensimmäisten varattavien joukossa. Rose Bowlin uroteon myötä hänen osakkeensa ovat kuitenkin varmasti nousussa. Seuraavan yhdeksän päivän aikana selviää, ovatko Young, Bush tai White aikeissa ilmoittautua varaustilaisuuteen, sillä ilmoitukset on NFL:lle tehtävä 15.1. mennessä. Bushin siirtyminen ammatilaisuralle vaikuttaa melko varmalta, mutta mestaruuden luisuminen sivu suun saattaa innoittaa hänet takaisin vielä vuodeksi. White taas on täysin ammattilaiskentille valmis paketti, mutta, Leinartin ja mahdollisesti myös Bushin lähtiessä NFL:ään, tälle tarjoutuisi mahdollisuus päästä loistamaan joukkueensa kirkkainpana tähtenä.

Ainakin ensi syyskuun alkuun asti yliopistojalkapallon kiistattomana valtiaana loistaa kuitenkin Vince Young.

Hetki sitten alkaneessa Yhdysvaltain yliopistomestaruuden ratkaisevassa Rose Bowl -ottelussa toisistaan ottavat mittaa kaikki tähänastiset ottelunsa voittaneet Southern California ja Texas. Ottelun kulkua voi seurata ESPN Radion kautta suorana radiolähetyksenä ja tarjolla on toki myös reaaliaikaisia tilastoja.

Aiemmissa kolmessa Bowl Championship Seriesiin kuuluvassa bowl-ottelussa Penn State kaatoi Florida Staten kolmannella jatkoajalla, Ohio State jyräsi Notre Damen ja West Virginia voitti Georgian.

Kaikkien aikojen teekkarijäynä

Meilläpäin teekkarit tunnetaan varsin lupsakkaana ja iloisena porukkana, jonka jokavuotiset vappujuhlat jättävät toisinaan jopa lähtemättömät jälkensä katukuvaan (esim. Tampereen Tammerkosken sillan kivipatsaiden sukuelimien mystinen katoaminen…). Toki teekkareilla löytyy myös hieman harmittomampiakin tapoja hauskanpitoon. Hyvänä esimerkkinä käyvät jäynät, pienet ja hieman suuremmatkin käytännön pilat, jotka kekseliäisyydellään huvittavat hetken päästä jopa sen kohteeksi joutunutta. Kuitenkin, jenkit ovat tässäkin asiassa menneet hivenen suurempiin mittakaavoihin…

Oli vuosi 1961, uusi vuosi oli juuri vaihtunut ja oli Rose Bowlin aika! Sinä vuonna legendaarisessa loppuottelussa kohtasivat Washington ja Minnesota. Katsomo oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma sen mukainen. Ottelu televisioitiin koko maahan. Puoliajalle mentiin Washingtonin 17-0-johdossa. Puoliaikashow´sta vastasivat Washingtonin koulun orkesteri sekä joukkueen cheerleaderit. Televisio-otteluun oltiinkin jo pitkään kehitelty jotain sen arvolle sopivaa ohjelmaa. Sen ajatuksena oli muodostaa washingtonilaisopiskelijoiden istuimille jaetuista erivärisistä plakaateista erilaisia viestejä ja kuvia. Kukin nostaisi tietyn plakaatin penkeille jaettujen ohjeiden mukaisesti, kun cheerleaderit antaisivat merkin.

Aluksi kaikki menikin suunnitelmien mukaan. Kuitenkin 12:nnen kuvan kohdalla jokin ei enää täsmännyt. Kuvan piti esittää koiraa Washingtonin joukkueen nimen “Huskies” mukaan. No, eipä ilmestynyt plakaateista koiraa. Jokin koiraa muistuttava, kuitenkin liian matala ja erilaiset korvat ja häntäkin sillä oli… ihan kuin… majava?? Katsomon toisessa päässä jo hämmästys nousi ja lisääntyi kun seuraava kuva ilmestyi. Siinä seisoi: “SEIKSUH”, eli “HUSKIES” väärinpäin. Vieläkään ketään ei ymmärtänyt, mistä oikein oli kyse kunnes seuraava kuva paljastui: “CALTECH”. Washingtonilaiset olivat joutuneet teekkaripilan uhreiksi!! Mutta miten?

Jäynän takaa löytyi pieni joukko California Techin eli teknisen yliopiston opiskelijoita, jotka kutsuivat itseään nimellä “Fiendish Fourteen” (fiendish = pirullinen). Techin oppilaita oli jo jonkin aikaa kalvanut koulun vaatimaton menestys futisareenoilla. Lisää tulta liekkeihin lisäsi myös se, että Rose Bowl Stadium sijaitsee aivan kyseisen opinahjon vieressä. Tänä vuonna tuo pieni porukka päätti kuitenkin tuoda koulunsa koko kansan tietoisuuteen vaikka väkisin! Kun herrat kuulivat puoliajan ohjelmallisuuksista, pienten insinöörinalkujen aivoissa alkoi raksuttaa. Siinä se!

Kenelläkään ei kuitenkaan ollut hajuakaan, miten tällaisen kokoluokan esitys edes organisoitiin. No, paras kysyä hevoselta itseltään. Washingtonin huutosakin johtaja kertoilikin innosta hysteerisenä kaikki pienimmätkin yksityiskohdat show´sta losangelesilaiselle lukiolehden toimittajalle (a.k.a. techilainen valepuvussa…). Nyt kun tekniikka oli selvillä, ei muuta kuin ohjeet uusiksi! Teekkarit olivat asemissa cheerleaderien hotellin ovella, ja kun tyttöset eräänä iltana lähtivät huvittelemaan Disneylandiin, käytettiin tilannetta hyväksi: he murtautuivat tyttöjen huoneisiin, nappasivat yhden ohjelapuista ja kipittivät kopiopalveluun, jossa he teettivät siitä uudet kopiot - 2232 kappaletta. Sitten pikapikaa asuntolaan, jossa alkoivat pimeyden työt: uudenvuoden aaton yönä jokainen ohjelappu numeroitiin uudelleen paikkanumeroilla porukan tekemän oman suunnitelman mukaan. Sitten uudet laput takaisin cheerleadereiden hotellihuoneeseen, vanhat silppuriin, ja sitten asuntolaan odottamaan lopputulosta.

Seuraavana päivänä porukka kerääntyi TV:n ääreen katsomaan ottelua. Kukaan ei ollut juurikaan kiinnostunut itse ottelusta, vaan kaikki odottivat kieli pitkällä puoliaikaa. Kun show lopulta alkoi ja eteni, teekkarit huomasivat suunnitelmansa toimivan täydellisesti, ja kun lopulta “CALTECH” ilmestyi talonkokoisilla kirjaimilla TV-ruutuun, naurunremakka kuului varmasti kilometrien päähän. Stadionilla ei tosin naurettu, siellä oli… hiljaista. Cheerleaderit olivat ymmällään, kuten myös kymmenet tuhannet katsojat stadionilla sekä muutama miljoonaa TV-katsojaa. Taisi bändin bassorummun soittaja epähuomiossa kumauttaa kapulallaan pasunistia takaraivoon… Hiljaisuuden rikkoi lopulta jostain katsomosta lähtenyt hersyvä nauru, joka tarttui kulovalkean tavoin, ja kohta valtava äänivalli vyöryi stadionilta kaupunkiin. Bändi veti herneet nenään ja marssi kiukusta kihisten takaisin pukusuojiin.

Itse peliin tämä käytännön pila ei lopulta vaikuttanut. Minnesotan onnistui tehdä toisella puoliajalla vain yksi maali, ja Washington vei voiton 17-7. Historiaan ottelusta jäikin tuo puoliaikakepisodi, ja vaikka vuonna 1984 samaisen koulun oppilaat yrittivät pistää edeltäjiään hivenen paremmaksi, ei heidän tulostaululle hakkeroimat viestit saaneet aikaan samaa kuin vuoden 1961 jäynä.

LÄHDE: http://www.museumofhoaxes.com/pranks/rosebowl.html

Viimeöisessä Alamo Bowlissa Nebraska voitti ennakkosuosikki Michiganin numeroin 32-28 ja on nyt voittanut kaikki viisi pelaamaansa Alamo Bowl -ottelua. Johto vaihtui ottelussa useita kertoja ja Nebraska onnistui lopulta neljännellä neljänneksellä nousemaan 11 pisteen takaa-ajoasemasta voittoon. Sen sankareita olivat 161 jaardia juossut keskushyökkäjä Cory Ross sekä kahdella peräkkäisellä heitolla syötönkatkot heittänyt, mutta sen jälkeen loistavasti hermonsa hallinut ja ottelussa kolme maalia heittänyt pelinrakentaja Zac Taylor. Näin Nebraskan välillä hyvinkin toivottomalta vaikuttanut kausi päättyi loistavaksi ja joukkueen loppusaldoksi kertyi kahdeksan voittoa ja neljä tappiota.

Michiganin villi takaa-ajo jatkui viimeiseen sekuntiin asti ja ottelun erittäin eriskummallinen viimeinen peli oli vielä kääntää kamppailun Michiganin eduksi. Pelinrakentaja Chad Hennen eteenpäinsyötön jälkeen nähtiin kahdeksan taaksepäinsyöttöä ja rähmäys, jonka jälkeen lähes koko Nebraskan joukkue syöksyi kentälle tajuamatta sitä, että peli on edelleen käynnissä. Osa kentällä olleista pelaajistakin lopetti jo pelaamisen, vaikka Michigan edelleen eteni pallon kanssa. Lopulta Nebraskan Titus Brothers pysäytti Michiganin rynnistyksen 13 jaardin päässä Nebraskan maalista. Tuossa vaiheessa kentällä oli jo sekä Alamo Bowlin henkilökuntaa että pelaajia ja valmentajia molemmista joukkueista. ESPN:n otteluraporttisivulta löytyy video ottelun kohokohdista, joihin toki kuuluu myös tuo edellä kuvaamani peli.

Seppo Evwaraye pelasi ottelussa kakkosmiehen roolissa lähinnä hyökkäyksen linjan oikella puolella tarjoten lepotaukoja paikalla pääosan ajasta esiintyneelle Matt Slausonille. Muutaman kerran Evwaraye nähtiin myös linja vasemmalla puolella sekä pari kertaa, Nebraskan ollessa lähellä vastustajan maalia, sisempänä laitahyökkääjänä. Ottelu oli Evwarayen yliopistouran viimeinen.

Monipuolisemmin ottelutunnelmia voi aistia punaisten silmälasien läpi Cornhuskersin www-sivuilta, Huskerpediasta, Huskerboardilta ja Husker Extrasta.

Seppo Evwarayen Nebraska Cornhuskers kohtaa ensi yönä Michiganin Wolverinesin Alamo Bowl -ottelussa San Antoniossa, Texasissa. Ottelu on Evwarayen suomalaisittain erittäin merkittävän yliopistouran viimeinen.

BCS-rankingissa sijalla 20 oleva Michigan lähtee otteluun selvänä ennakkosuosikkina. Vaikka molemmat joukkueet ovat tällä kaudella voittaneet seitsemän ja hävinneet neljä ottelua, on Michigan kohdannut selvästi kovatasoisempia joukkueita ja on esimerkiksi ainoana voittanut maanlaajuisesti kolmanneksi parhaaksi rankatun Penn Staten. Vedonlyöntitoimistojen listoilla Michigan on voittajasuosikki 10,5 pisteen erolla. Wolverinesia arvostaa myös Evwaraye: “Michigan on kovan luokan koulu. Sen näkee jo siitäkin, kenelle he hävisivät tällä kaudella. Kunnioitan heitä ja heidän jalkapallo-ohjelmaansa, mutta voittamaan tämä peli ehdottomasti lähdetään.” Joukkueet ovat viimeksi kohdanneet toisensa Michiganin voittaessa Fiesta Bowlin vuonna 1986. Merkittävin ja eniten jälkipuintia aiheuttanut näiden joukkueiden historiallinen yhtymäkohta on kuitenkin kausi 1997, jolloin joukkueet jakoivat kansallisen mestaruuden.

Cornhuskers matkusti San Antonioon viime viikon perjantaina ja sen jälkeen harjoituksia on ollut joka päivä, joten joululomailuun pelaajilla ei ole jäänyt aikaa. Evwaraye on erittäin tyytyväinen siihen, että joukkue pelaa juuri Alamo Bowlissa: “Meillä oli mahdollisuus päästä Big 12 -konferenssin mestaruusotteluun, mutta tyrimme sen itse häviämällä muutamalle huonolle joukkueelle. Noiden tappioiden jälkeen Alamo Bowl on erinomainen bowl-peli.” Nebraska pelasi myös kaksi vuotta sitten Alamo Bowlissa, jolloin se kaatoi Michigan Staten numeroin 17-3. Evwarayellä on San Antoniosta hyviä muistoja: “kaupunki on kaunis ja sen yöelämä hauska.”

Vaikka Nebraskan Lincolnista on San Antonioon matkaa melkein 1300 kilometriä ja Michiganin Ann Arborista lähes 2000, odotetaan ottelun vetävän hyvin katsojia. Michiganin kannattajat tosin vaikuttavat pettyneiltä joukkueensa tämän kauden otteisiin, eivätkä matkustane San Antonioon samanlaisella innolla kuin viime kaudella ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1968 ulos bowl-otteluista jääneen Nebraskan kannattajat. “Nebraskan fanit matkustavat aina hyvin, joten uskon, että tämä peli tulee olemaan meille kuin kotiottelu,” Evwaraye sanoo.

Koska Nebraskan viimeisellä runkosarjapelillä, jossa Nebraska nöyryytti arkkivihollistaan Coloradoa, ja Alamo Bowlilla on väliä lähes viisi viikkoa, on joukkueilla ollut aikaa saada pelaajia sairastuvalta takaisin pelaavaan kokoonpanoon. Tervehtymistä edesauttaa myös se, että harjoituksia joukkueet saavat bowl-otteluun valmistautuessaan pitää NCAA:n sääntöjen mukaan vain 15 kertaa. Tauosta on hyötynyt erityisesti Evwaraye, jonka pelaamista vaivasivat kauden loppupuolella jalkojen rasitusmurtumat. Vaiva kuitenkaan vieläkään ole täysin poissa, joten hänen jalkojensa nykykunto ei mahdollista koko ottelun pelaamista. Viimeisimpien tietojen mukaan hänen tehtävänsä Alamo Bowlissa on vuorotella hyökkäyksen oikeanpuoleisen ulomman linjamiehen tontilla ensimmäistä vuottaan joukkueessa pelaavan ja oletettavasti aloituskokoonpanoon nimensä saavan Matt Slausonin kanssa.

Parantumista ei auttanut se, että Evwaraye pelasi puolikuntoisena tärkeässä Colorado-ottelussa. “Päätös pelata oli täysin omani. Meillä on ollut tänä vuonna loukkaantumisia hyökkäyksen linjassa ja stressiä on lisännyt se, että meillä ei juurikaan ole ollut syvyyttä pelaajamateriaalissa, joten näin tarpeelliseksi pelata,” hän sanoo. Tuota ennen Evwaraye oli kokonaan poissa Nebraskan kauden ja samalla hänen yliopistouransa viimeisestä kotiottelusta Kansas Statea vastaan. Sitä ennen hän oli aloituskokoonpanossa 20 kertaa peräkkäin.

Vajaat pari viikkoa sitten viestintätieteiden opintonsa päätökseen saanut Evwaraye aloittaa bowl-ottelun jälkeen valmistautumisen mahdollista ammattilaisuraa silmällä pitäen. Noin 20 agenttia tai agenttifirmaa on ilmaissut halukkuutensa edustaa häntä NFL:n varaustilaisuuteen tähtäävissä valmisteluissa. “Allekirjoitan sopimuksen agentin kanssa ja hän lennättää minut harjoittelemaan joko Arizonaan tai New Jerseyhin,” Evwaraye sanoo. Seuraava etappi on joko NFL:n helmikuun lopulla järjestämä scouting combine -testitapahtuma, johon kutsutaan varaustilaisuuteen valmistautuvien pelaajien kerma samanaikaisesti kaikkien joukkueiden nähtäville tai, jos tuohon tilaisuuteen ei kutsua tule, Nebraskan yliopiston pelaajiaan NFL-kykyjenetsijöille esitelläkseen järjestämä ns. pro day.

NFL-joukkueet ovat Evwarayen mukaan olleet hänestä kiinnostuneita: “Koko kauden ajan harjoituksissamme on pyörinyt NFL-scoutteja ja valmentajani Dennis Wagnerin mukaan nimeni on noussut esiin usein.” Tuleva kevät ja kesä ovat erittäin ratkaisevassa asemassa Evwarayen uran jatkon kannalta. “Jos kiinnostusta ei NFL:n tai NFL Europen taholta ilmene, en usko että jatkan peliuraani missään,” hän sanoo. NFL Europessa tulevana keväänä pelaamista hän ei kuitenkaan pidä realistisena vaihtoehtona, koska Saksassa järjestettävien potkupallon MM-kilpailujen vuoksi NFL Europe -kautta on aikaistettu ja NFL:n varaustilaisuuden jälkeen sen runkosarjaa on jäljellä enää kolme kierrosta. Peliuran jälkeisiäkin kuvioita hän on jo miettinyt: “Olen kovasti kiinnostunut valmentamisesta täällä Jenkeissä ja haluaisin mahdollisesti työskennellä NFL Europen parissa Euroopassa.” Suomessa häntä myös odottaa vielä varusmiespalvelus.

Ottelu alkaa kello 3:00 Suomen aikaa ja televisioidaan Yhdysvalloissa maanlaajuisesti ESPN-kanavalla. Suomesta käsin ottelua seuraavalle paras korvike tv-kuvalle lienee seurata ottelua Cornhuskersin www-sivujen kautta löytyvästä nettiradiosta. Alamo Bowlin sivuilta puolestaan löytyy kattavat tietopaketit sekä ottelusta että molemmista joukkueista.

Kauden 2005 parhaan yliopistopelaajan palkinnon vei nimiinsä keskushyökkääjä Reggie Bush. USC:n juniori ei jättänyt pienintäkään epäilystä paremmuudestaan viimeisessä äänestyksessä New Yorkissa: hän keräsi huikeat 784 ykköspaikkaääntä. Huomioitavaa on myös, että Bush keräsi lähes 10-kertaisen määrän ykkösääniä toiseksi tulleeseen Teksasin pelinrakentaja Vince Youngiin (79 ääntä) nähden! Bushin joukkuekaveri ja hallitseva Heisman-voittaja Matt Leinart jätettiin kolmanneksi 18:lla ykkösäänellä.

Bushin tulos hakee joka mittareilla mitattuna vertaansa Heisman Trophyn historiassa. Hän sai ykkösäänistä yhteensä 85 prosenttia, eniten kautta aikain. Kokonaispisteissä, jossa mukana ovat myös kakkos- ja kolmospaikkaäänet, hänen 933 pisteen marginaalinsa on historian toiseksi suurin jääden vain legendaarisen O.J. Simpsonin taakse.

Youngilla on vielä mahdollisuus revanssiin tammikuun neljäs Rose Bowlissa, kun USC ja Texas kohtaavat kansallisen mestaruuden ratkaisevassa ottelussa. Bush ja Leinart lähtevät otteluun hakemaan USC:lle historiallista kolmatta perättäistä titteliään, nyt kautta aikain ensimmäisinä Heismanin voittaneina joukkuekavereina.

Lyhyen olemassaolonsa aikana Bowl Championship Series on saanut vastaansa todella kovaa kritiikkiä. Niin kovaa, että se sai jopa Yhdysvaltain senaatin huomion kaksi vuotta sitten. Silloin valtiovalta ei ryhtynyt toimenpiteisiin, mutta mielenosoittajat ovat jälleen barrikaadeilla. Nyt yksi kongressin alakomiteoista on marssittanut muutamia lajin isoimpia pamppuja tentattaviksi asian tiimoilta.

Vaikka BCS onkin varsinaisesti vain osa kuumana käyvää keskustelua, sen voidaan katsoa oleva suurin syyllinen koko jupakkaan. Vuonna ´98 käyttöön otettu järjestelmä luotiin aikanaan selventämään koko maan mestarin valintaa sekä sitä sotkua, joka syntyi joka vuosi suurten bowlien järjestäjien tapellessa verissäpäin parhaista joukkueista. Ajatus joukkueiden laittamisesta yksiselitteiseen paremmuusjärjestykseen oli hyvä, toteutus vain oli täysi susi. Tällä kaudella systeemi on ollut hämmästyttävän yksimielinen mestaruusottelun joukkueista, USC ja Texas kun ovat ainoat tappiottomat joukkueet. Viime vuonna niitä kuitenkin oli viisi, sitä edellisenä sama määrä päätyi tasoihin yhdellä tappiolla. Näistä joukkueista kaikki eivät edes kuuluneet BCS:iin liittyneisiin konferensseihin, ja mestaruuspelistä rannalle jääneet raivostuivat sekavista valintaperusteista. Viime kauden sekoilut olivat lopulta liikaa Associated Pressille, joka veti omien urheilutoimittajiensa äänet pois järjestelmästä. Kaapeliyhtiö ESPN teki AP:lle seuraa tänä kesänä.

Nyt alkaa viimeinkin näyttää siltä, että paljon parjatun BCS:n taru on lopussa. Kysymys enää lienee siitä mitä sen tilalle keksitään.

Monet tahot haluaisivat play-off-systeemin, futis kun on ainoa yliopistolaji, jossa se ei vielä ole käytössä. Pudotupelien päätteeksi pelattaisiin vielä erillinen mestaruusottelu. Tämä takaisi kaikille NCAA:n divisioona 1-A:n 117:lle koululle ainakin teoreettiset mahdollisuudet kilvoitella kansallisesta mestaruudesta. Pudotuspelien puolesta kovimmin puhuvatkin varsinkin ne konferenssit, jotka eivät BCS:iin kuulu. Vaihtoehtoisia kaavioitakin on esitelty lukuisia, pääosin konferenssimestareihin pohjautuvia. Nämä tosin syrjisivät 1-A:n itsenäisiä opinahjoja Notre Damea sekä armeijan että laivaston akatemioita.

Toiset haluaisivat silti vain paikkailla BCS:a tai siirtyä vanhoihin tapoihin. Heidän mukaansa pudotuspelit mm. vähentäisivät runkosarjan merkitystä sekä huonontaisivat joidenkin bowlien arvostuksellista sekä taloudellista asemaa. Tämä porukka on tosin määrällisesti uudistushaluisia pienempi mutta sitäkin vaikutusvaltaisempi BCS:n johtoportaineen ja suurimpien bowlien päämiehineen.

Niin paljon kuin BCS:n päälle on lokaa vuosien varrella heitetty, harva kai voi silti rehellisesti sanoa sen olleen suoranainen askel taaksepäin. Sitä edeltäneet “villit vuodet” salamyhkäisine kabinettipäätöksineen sekä samankaltaiset Bowl Coalition (92-94) ja Bowl Alliance (95-97) eivät läheskään aina tuntuneet oikeudenmukaisilta. Varsinkin jälkimmäisiä on ilkikurisesti kuvattu “isojen bowlien hiekkalaatikoksi, jossa pienten annettiin leikkia vain siksi, että saataisiin rikkoa niiden hiekkalinnat”. Näihin verrattuna BCS on ollut selkeä askel eteenpäin. Virheetön se ei ole, mutta jopa sen parjaajat ovat tunnustaneet sen omaavan edeltäjiään huomattavasti puolueettomamman kannan. Ollaanhan BCS:a tai sen paranneltua versiota väläytelty pudotuspeliehdotuksissakin mahdollisena apuna joukkueiden kaavioon sijoittelussa.

Viime yönä tulleen tiedon mukaan valintakomitea on kutsunut palkinnon luovutustilaisuuteen New Yorkiin pelinrakentaja Matt Leinartin ja keskushyökkääjä Reggie Bushin USC:sta sekä Texasin pelinrakentajan Vince Youngin. Valinnat eivät suoranaisesti tulleet yllätyksinä, onhan kolmikko ollut koko kauden tiukimmin kiinni yliopistofutiksen arvostetuimmassa yksilöpalkinnossa. Palkinnon jakava Downtown Athletic Club julkistaa 71:nnen Heisman Trophyn voittajan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Viimeisimpien spekulaatioiden mukaan herroista Bush on vahvin suosikki voittajaksi. Jo viime vuoden äänestyksessä viidenneksi päätynyt tämän kauden juniori on viime aikoina antanut vakuuttavia esityksiä kyvyistään. Viimeisimpänä esimerkkinä on USC:n viimeviikkoinen voitto paikalliskilpailija UCLA:sta luvuin 66-17. Herra kipitti kamppailussa yhteensä 260 jaardia tehden kaksi maalia. Unohtaa ei myöskään sovi kolmen viikon takaista Fresno State-peliä, jossa Bush keräsi juosten ja syötöistä huimat 513 jaardia. Yhteensä kauden aikana hän on edistänyt joukkueensa hyökkäystä 2041:lla jaardilla ja 17:llä maalilla.

Bushin jälkeen Youngia pidetään seuraavaksi suurimpana ennakkosuosikkina. Texasin hyökkäyksen kapellimestari on johdattanut orkesterinsa läpi tappiottoman kauden aina Big 12-konferenssin mestaruuteen. Kovan heittokäden lisäksi myös vikkelät jalat omaava juniori on ollut joukkueensa ehdoton tähti tänä vuonna. Kuvaavaa onkin että mies johtaa Texasin sisäistä rankingia sekä 2769:lla heitto- että 850:lla juoksujaardilla!

Kolmas kandidaatti Leinart on joukon ainoa seniori. USC:n uskomattoman voittoputken takuumies ja viime vuoden voittaja ei kuitenkaan ole tänä vuonna ollut ensimmäisenä valitsijoiden huulilla vaikkei hänen lukemissaan mitään hävettävää olekaan: 3450 heittojaardia sekä 27 maalia, paremmin siis kuin Youngilla. Hän on myös kiistatta voittava pelinrakentaja: viimeinen UCLA-voitto oli Trojansin 34:s perättäinen. Kaikkiaan kolmena vuonna Leinartin ollessa aloittavana joukkue on voittanut 37 ottelua ja hävinnyt vain kerran.

Muutamia mielenkiintoisia pointteja historiasta…
- Viisi viimeistä Heisman-voittajaa ovat olleet pelinrakentajia. Vuonna ´99 voittaja oli Wisconsinin keskushyökkäjä Ron Dayne. Olisiko tässä Bushin sauma?
- Mikäli Bush tai Young vie pokaalin, tulee voittajasta vasta historian 15:s Heismanin saanut juniori. Tosin kauas ei tarvitse mennä löytääkseen edelliset: Leinarthan voitti viime vuonna ja vuoden ´03 paras akateemikko Jason White on oli myös juniori.
- Vain yksi pelaaja on saanut Heismanin kahdesti. Ohio Staten tähtikeskushyökkääjä Archie Griffin sai kunnian ´74 ja ´75. Halutaanko myös nyt tehdä lisää historiaa antamalla pytty Leinartille?

Kävi viimeisessä äänestyksessä kuinka tahansa, varmaa on etteivät herrojen keskinäiset kamppailut vielä tältä kaudelta ole ohi. USC ja Texas kohtaavat toisensa Rose Bowlissa tammikuun neljäntenä. Ja silloin katkolla on mestaruus.

Yliopistojalkapallokauden päättävien bowl-otteluiden osallistujat on viikonloppuna pelattujen konferenssimestaruusottelujen myötä vahvistettu. Nebraska Cornhuskersin bowl-ottelu on Alamo Bowl Alamodomessa, Texasin San Antoniossa. Vastustajana on ennakoveikkailuista poiketen Iowan sijaan Michigan. Ottelu pelataan torstaina 29.12. kello 3:00 alkaen Suomen aikaa.

Nebraskan Seppo Evwaraye ei mahtunut Big 12 -konferenssin kahteen tähdistöjoukkueeseen, mutta pääsi kuitenkin kunniamaininnan saaneiden listalle. Evwaraye sai tunnustusta myös akateemisesta menestyksestään, kun hänet nimettiin Academic All-Big 12 Conference -maininnoissa kakkosryhmään, johon pääsyn perusteena on urheilullisen menestyksen lisäksi keskiarvo välillä 3,0-3,19, asteikolla nollasta neljään.

Ensi tammikuun neljännen ja viidennen päivän välisenä yönä pelattavassa Bowl Championship Seriesin mestaruusottelussa, Rose Bowlissa, kohtaavat rankingeja kauden alusta asti hallinneet USC ja Texas, jotka ovat ainoat vielä tappiottomat joukkueet 12 voitollaan. Muista BCS-otteluista Orange Bowlissa ottelevat Penn State ja Florida State, Sugar Bowlissa Georgia ja West Virginia sekä Fiesta Bowlissa Notre Dame ja Ohio State.

Juuri päättyneessä ja molempien joukkueiden osalta Big 12 -konferenssikauden päättäneessä ottelussa Nebraska Cornhuskers nöyryytti arkkivihollistaan University of Colorado Buffsia koko maan laajuisen tv-yleisön edessä luvuin 30-3. Ottelun alla vedonlyöntitoimistot pitivät Coloradoa 17,5 pisteen suosikkina, mutta toisin kävi.

Coloradon tehtyä ottelun avauspisteet potkumaalilla Nebraska takoi taululle 30 pistettä peräkkäin Coloradon pystymättä enää vastaamaan. Seppo Evwaraye pelasi ottelussa lähinnä tärkeimmissä tilanteissa ja oli kentällä useiden Nebraskan pistesuoritusten aikana. Aiemmin viikolla molempien jalkojen rasitusmurtumiksi paljastuneen loukkaantumisen vuoksi häntä käytettiin varoen ja hänet pidettiin lähes yksinomaan penkillä kolmannen neljänneksen puolivälin jälkeen.

Nebraskan pelinrakentaja Zac Taylor sai kasaan 391 heittojaardia, joka on toiseksi paras Nebraskan pelinrakentajan heittämä jaardimäärä kautta aikain. Myös ennätys, 431 jaardia, on Taylorin hallussa ja peräisin tämän kauden ottelusta Iowa Statea vastaan. Ottelu venyi maratonmittaiseksi Coloradon kannattajien ala-arvoisen käytöksen vuoksi, sillä ottelun käytännössä ratkettua kentälle satoi jatkuvasti erinäistä rojua ja eniten häiriköineitä osia katsomosta tyhjennettiin kokonaan.

Nebraska on nyt voittanut kauden otteluista seitsemän ja hävinnyt neljä. Voiton myötä sen tuleva bowl-ottelu on eri keskustelupalstoilta saamani vaikutelman perusteella Alamo Bowl NFL:n New Orleans Saintsin väliaikaisella kotikentällä San Antoniossa, Texasissa. Vastustaja tuohon otteluun tulee Big Ten -konferenssista ja on luultavimmin Wisconsin. Alamo Bowl pelataan 29.12. kello 3:00 Suomen aikaa.

Aiemmin pelatussa Texas - Texas A&M -ottelussa Texasin pelinrakentaja Vince Youngilla oli näytön paikka Heisman Trophy -kisaa silmällä pitäen hänen pahimman kilpailijansa, USC:n Reggie Bushin, esitettyä yli-inhmillisiä otteita viime viikonlopun ottelussa Fresno Statea vastaan. Texas ratkaisi ottelun voiton kuitenkin vasta ottelun neljännellä neljänneksellä ja Young vaikutti perin keskinkertaiselta. Vaikka sekä Bushilla että Youngilla on molemmilla vielä yksi ottelu jäljellä ennen Heisman-voittajan valitsemista, on etu tällä hetkellä selkeästi Kalifronian suunnalla.

Mestaruusottelu Rose Bowliin vahvimmin tyrkyllä ovat edelleen tappiottomat Texas ja USC. Viikon kuluttua USC kohtaa BCS-rankingissa sijalle 12 arvostetun paikallisvastustaja UCLA:n ja Texas kohtaa Big 12 -koferenssin mestaruusottelussa joko Coloradon tai Iowa Staten, jotka molemmat ovat sijoittamattomia. Iowa State pitää kohtalonsa avaimia käsissään ja voi Nebraskan voiton myötä lunastaa paikan konferenssifinaaliin voittamalla myöhemmin tänään Kansasin.

Yliopistofutiksessa eletään juuri nyt jännittäviä aikoja. Viimeisillä runkosarjakierroksilla panokset kovenevat joukkueiden taistellessa paikoista vuodenvaihteen bowl-otteluihin. Kovissa paikoissa tietyt yksilöt nousevat isoon rooliin. He ovat johtajia, suunnannäyttäjiä. He kantavat vastuun kun muilta se ei onnistu. Heitä varten on Heisman Trophy.

Vuosittain maan parhaalle yliopistopelaajalle jaettava palkinto on nimetty erään amerikkalaisen jalkapallon pioneerin, John Heismanin, mukaan. Vaikka herra tekikin uskomatonta jälkeä pelatessaan 170-senttisenä ja 70-kiloisena linjamiehenä Pennsylvanian yliopistossa, hänen suurimmat ansionsa muistetaan valmentajana ja taustavaikuttajana. Hänen periksiantamattoman kulissien takana tehdyn työn tuloksena voidaan pitää mm. pelin tärkeimmän esi-isästään rugbysta erottavan pirteen, eteenpäinsyötön, sallimista vuonna 1906. Hän oli perustamassa Downtown Athletic Clubia, joka vuonna 1935 ensimmäistä kertaa palkitsi parhaan yliopistopalloilijan. Heisman tosin aluksi vierasti ajatusta nostaa yksi pelaaja joukkueesta ylitse muiden, mutta koki sen lopulta myös osaltaan koko joukkueen saavutukseksi. Heisman ei seuraavia palkittuja koskaan nähnyt, sillä hän sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli lokakuun 3:ntena 1936. DAC:n jäsenet päättivät yksimielisesti antaa palkinnolle hänen nimensä, jota se kantaa vielä tänäkin päivänä.

Nykyään Heisman Trophy on enemmän kui