Kainalopallokorneri

Porvoon Butchersin voittaman Vaahteramaljan arvoikkaimmaksi pelaajaksi valittiin Butchersin pelinrakentaja Robert Johnson. Valinta oli erittäin oikeutettu ja saman tien Johnsonin voi nimetä myös Butchersin koko kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Kauden alussa Butchersin pelinrakentajana esiintyi Justin McKenzie, joka ei ollut alkuunkaan vakuuttava. Butchersin näytettyä McKenzielle ovea, kävi tämä vielä Etelä-Karjalan Rajaritareissa pyörähtämässä, mutta sai kenkää sieltäkin.

Jos Butchers olisi jatkanut kauden loppuun McKenzien kanssa, Porvoossa tuskin nyt juhlittaisiin mestaruutta ja pudotuspelitkin joukkue olisi saanut seurata katsomosta tai kotisohvalta. Johnsonin saapuminen siis pelasti Butchersin kauden.

Vaahteramaljassa Johnson piti Butchersin hyökkäystä hengissä, vaikka Crocodiles sai monesti aikaan rajua painetta. Johnson rimpuili itsensä irti lukemattomista taklauksista ja sai taitavalla liikkumisellaan pelattua kiinniottajille aikaa hankkiutua hyviin kiinniottoasemiin. Kuten niin usein, hyvin liikkuvalla pelinrakentajalla heittopuoli onkin sitten hieman heikommissa kantimissa.

Vaikka voittoon riittäneet pisteet syntyivätkin Johnsonin heitolla, heitti tämä myös kaksi karmivaa syötönkatkoa, joita molempia Crocodiles palautti pitkän matkaa. Lisäksi Johnson säikäytti Butchers-kannattajat tekemällä hämmästyttävän koripalloliikkeen kantaessaan palloa ja pompauttaessaan sen maan kautta kuin ihmeen kautta takaisin käsiinsä.

Johnsonin virheet olisivat lopulta hyvinkin voineet maksaa Butchersille mestaruuden, mutta ilman Johnsonia Butchers ei siis olisi luultavasti edes saanut mahdollisuutta pelata mestaruudesta.

————

Crocodilesin kuningas oli Shawn Grant, joka raatoi sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Grant ptti kiinni Crocodilesin ensimmäisen maalin ja juoksi jälkimmäisen. Lisäksi hän poimi hyppysiinsä myös Johnsonin syötön kolmannella neljänneksellä.

Grantin syötönkatko pelasti Crocodilesin sen jälkeen, kun seinäjokelaiset olivat tyrineet lentopotkun palautuksen pahemman kerran. Crocodilesin palauttaja meni väliin vähintäänkin hasardin näköiseen pomppivaan palloon ja lopulta jännittävien vaiheiden jälkeen pallo päätyi Butchersille lähellä Crocodiles-maalia.

————-

Ottelu oli varsin kaksijakoinen sikäli, että Crocodiles oli alussa aivan liekeissä. Se tekikin ottelun ainoat pisteensä kahdella ensimmäisellä hyökkäysvuorolla. Koko ottelun ajan, yhtä Markus Haverisen 80 jaardin siivua lukuunottamatta, Butchersin juoksuhyökkäys oli täysin yössä. Crocodilesin linja loi myös heittopeleissä niin paljon painetta, että hitaammalla pelinrakentajalla varustettu vastustaja olisi ollut vakavissa ongelmissa.

————

Ottelun teräsmieskunniamainnan ansaitse Crocodilesin puolustuksen linjan Toni Hanka. Jalkavaivoista kärsinyt Hanka nimittäin talutettiin huoltajien toimesta pois kentältä kolmeen eri otteeseen.

————

Ottelu oli lopputuloksen valossa ennätystasainen. SAJL:n verkkosivuilta löytyi nopealla vilkaisulla Vaahteramaljan tulokset vuoteen 1998 asti. Näistä ainoan kerran ottelu oli lähes yhtä tasainen, kun Crocodiles voitti syyskuussa 2001 ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruutensa kukistamalla Helsinki Roostersin numeroin 15-13.

————
En tiedä vaikuttiko asia mitenkään ottelun lopputulokseen, mutta Butchers oli kautta linjan liikkeellä laajemmalla organisaatiolla. Butchersilla pelaajia oli 36 kun Crocodilesilla puolestaan pukeissa oli 33 pelaajaa. Pelaajaesittelyrivistössä Butchersilla seisoi kuusi ja Crocodilesilla viisi valmentajaa tai huoltajaa. Cheerleadereita Porvoosta oli saatu kasaan 12 ja Seinäjoelta kymmenen.

————

Se Crocodilesin tuntemattomaksi jäänyt keskushyökkääjä, joka viimeisellä hyökkäysvuorolla pallon rähämäsi, ei ole ainut Crocodiles-pelaaja, jolle jäi kosolti jossiteltavaa. Hieman aiemmin samalla hyökkäysvuorolla nimittäin Seinäjoen Jukka Satolalle soviteltiin sankarinviittaa. Satola onnistui jo jättämään Buchersin puolustuksen takakentän pelaajat taakseen ja Crocodiles-pelinrakentaja Jason Shoulders toimitti pallon juuri sinne mihin pitikin. Satola ei kuitenkaan saanut pallo pysymään käsissään ja ainoastaan Dominic Olneyn hieno kiinniotto seuraavalla yrityksellä piti hyökkäysvuoron elossa.

————

Ottelun viimeiset sekunnit olivat vähintäänkin sekavat. Crocodiles käytti viimeisen aikalisänsä niin, että Butchersilla oli edessä kolmas yritys ja peliaikaa oli jäljellä 45 sekuntia. Butchers kuljetti palloa juosten ja pallonkantaja taklattiin lähes välittömästi.

Jotenkin tuomarit onnistuivat räpiköimään ties minkä touhujensa kanssa niin kauan, että peliaikaa jäi lopulta jäljelle vähemmän, kuin se 25 sekuntia, mikä yhden vuoron suorittamiseen on aikaa käytettävissä. Butchers olisi siis voinut vain odotella ja peliaika olisi kulunut umpeen.

Peliajan näyttäessä kuluvan loppuu Butchersin pelaajat rynnivät jo kentälle, kunnes kuulutuksen mukaan Butchers olikin ottanut ties mistä syystä aikalisän. Kun ylimääräiset pelaajat ja cheerleaderit oli vihdoin saatu jäädettyä kentältä, pelinrakentaja Johnson laittoi polven maahan päättäen ottelun.

Maalaisjärki tilanteessa kuitenkin sanoi, että tuomareiden normaalilla rivakkuudella toimiessa Butchers olisi vielä joutunut potkaisemaan lentopotkun ja Crocodilesilla olisi viimeisenä oljenkortenaan ollut palauttaa pallo maalialueelle asti. En väitä, että ottelu ratkesi tuohon, mutta ei se sataprosenttisen reilultakaan vaikuttanut.

Voitto on aina voitto mutta… Amerikkalainen jalkapallo on paljon hienompaa silloin, kun voittaja voittaa ottelun, kuin silloin, kun häviäjä sen häviää. Vaahteramalja XXVIII oli kyllä jännittävä ottelu, mutta sivullisen seuraajan suuhun jäi karvas maku. Vaikutti nimittäin siltä, kuin molemmat joukkueet olisivat yrittäneet useampaan otteeseen hävitä ottelun.

Ensinnäkin, heti puoliajan jälkeen Butchers onnistui tekemään Markus Haverisen yli 80 jaardin juoksulla maalin ja kaventamaan tilanteeksi 9-14. Vaikka ottelu oli vasta puolessa välissä, päätettiin Butchers-leirissä yrittää kahta lisäpistettä. Uhkapelin onnistuessa Butchers olisi ollut vain potkumaalin päässä, mutta yritys epäonnistui.

Kun Butchers onnistui maalinteossa toistamiseen, oli tilanne 15-14 ja Butchersin oli pakko yrittää jälleen kahta lisäpistettä päästäkseen potkumaalin kokoiseen johtoon. Yritys epäonnistui jälleen. Jos Butchers olisi nöyrästi potkaissut yhden lisäpisteen molemmilla kerroilla, olisi se ollut tässä vaiheessa kolmen pisteen johdossa.

Tuo taktiikka olikin kostautua, kun lopussa Crocodiles pääsi potkumaalietäisyydelle ja potkun onnistuminen olisi tasatilanteen sijaan tiennyt Crocodilesin siirtymistä johtoon. Porvoo oli nyt onnekas, mutta täysin samanlaisen kahden pisteen liian aikaisen yrittäminen vuoksi Michiganin yliopisto hävisi viikko sitten NCAA:n historian suurimmassa yllätyksessä piskuiselle Appalachian Statelle.

Hieman aikaisemmin Butchers pyrki ampumaan itseään jalkaan, kun se hyökkäsi aggressiivisesti ilmateitse, vaikka oli johdossa ja ottelun loppu oli jo lähellä. Laitahyökkääjä Ville Kurvinen nappasi kyllä hienon kopin Robert Johnsonin syötöstä, mutta rähmäsi pallon hetkeä myöhemmin. Kurvisen lisäksi palloa pyrki kauhomaan käsiinsä kaksi muutakin porvoolaispelaajaa, kunnes se päätyi Crocodilesille. Konservatiivisemmin pelaamalla Butchers olisi hyvinkin voinut saada aikaan ainakin potkumaalin ja pakottamaan Crocodilesin yrittämään touchdownia.

Konservatiivisempi taktiikka olisi myös voinut varmistaa Crocodilesille voiton. Kuten todettua, ottelun toiseksi viimeisellä minuutilla Crocodiles onnistui värikkäiden vaiheiden jälkeen tuomaan pallon varsin varmalle potkumaalietäisyydelle. Tämän jälkeen joukkue kuitenkin vielä pyrki kuluttamaan aikaa juoksemalla sen sijaan, että aikaa olisi tuhlattu esimerkiksi laittamalla polvea maahan. Näin tapahtuikin se pahin mahdollinen, terveisiä vaan Jerome Bettisille, ja Crocodiesin epäonninen keskushyökkääjä (jonka henkilöllisyys jäi minulta havaitsematta) pudotti pallon käsistään käytännössä sinetöiden Butchersin voiton.

Ottelu oli siis ratketa (tai ratkesikin) molemmin päin virheisiin eikä niinkään hienoihin suorituksiin. Lajin kannalta se on harmi se.

Porvoon Butchers on amerikkalaisen jalkapallon Suomen mestari vuosimallia 2007. Joukkue on nyt onnistunut voittamaan mestaruuden jo kolmena vuotena peräkkäin. Kainalopallokorneri onnittelee Suomen mestareita!

Lue koko juttu »

Tänään kello 18:30 alkaen Helsingissä, Finnair Stadiumilla pelattavassa Vaahteramaljassa kohtaavat Porvoon Butchers ja Seinäjoki Crocodiles. Vaahteramalja on järjestysnumeroltaan jo 28:s.

Butchers on voittanut kaksi edellistä mestaruutta ja pyrkii jatkamaan kultaputkeaan. Kaksi vuotta sitten Butchers kaatoi juuri Crocodilesin ja viime vuonna Crocodilesin välierissä yllättäneen Helsinki Wolverinesin. Kaikkina kolmena kautena Butchers ja Crocodiles ovat olleet runkosarjan kärkijoukkueet.

Urheilukanava televisioi ottelun klo 18:15 alkaen. Ottelun selostaa Tomi Tiilikainen ja kommentaattorina toimii Helsinki Roostersin pelinrakentaja ja kolme edellistä Vaahteramaljaa voittanut Petrus Penkki.

Sen verran kattavasti ottelun ennakkotunnelmia löytyy muualta, että tässä niitä tuskin on tarpeen kerrata.

• Otteluennakko Butchersin sivuilla
• Crocodiles ja Butchers valmiina vaahteramaljaan
• “Meillä on kaikki aseet Butchersin hyökkäyksen pysäyttämiseen”
• Vuoden 2007 Vaahteramaljasta sanottua

Jos ottelun tiimoilta haluaa menettää rahojaan, voi ottelun tuloksesta lyödä vetoa ainakin Veikkauksella ja Nordcibetillä. Veikkauksella ohjelmassa on se perinteinen “arvaa joukkueiden pistemäärät” -räpellys, jossa voittaminen on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin lotossa. Nordicbetillä Butchersin voitto tuo rahat takaisin kertoimella 1,40 ja Crocodilesin voitto kertoimella 2,55 eli Butchers vaikuttaa ko. vedonlyöntilaftkan ehdottomalta ennakkosuosikilta. Handicap-vedossa Crocodiles saa 7,5 pistettä etumatkaa.

Kainalopallokorneri lähettää paikalle kätyreitä kaksin kappalein, joten kotimaisen jefukauden huipennuksen tapahtumat ja tunnelmat kerrataan tällä sivustolla pian ottelun jälkeen.

Jos Vaahteraliigassa jaettaisiin mäkihypyn tai taitoluistelun tapaan tyylipisteitä, tulisi Turku Trojansin päästää ensi viikonlopun Vaahteramaljaan villillä kortilla. Oheinen video on sen verran tanakkaa tavaraa, että heikommin runkosarjassa sijoittuneen finalistin voisi pudottaa turkulaisten tieltä saman tien.

Trojans on tuoreimman uutiskirjeensä mukaan mukaan tehnyt videon tähden, laitahyökkääjä Johnell Wyatten kanssa ensi kauden kattavan sopimuksen. Se tosin ei selvinnyt, saiko Wyatte jatkosopimuksen ko. videon ansiosta vai siitä huolimatta.

Lauantaina kello 16:00 Porvoon keskuskentällä alkaneessa välieräottelussa kohtasivat historiansa ensimmäiseen runkosarjan voittoon yltänyt Butchers, ja runkosarjassa neljänneksi sijoittunut Helsinki Wolverines.

Lue koko juttu »

Lappeenrannan Kimpisen kentällä hetken kuluttua käynnistyy hetken kuluttua Etelä-Karjalan Rajaritareiden ja Helsinkin Wolverinesin välinen vaahteraliigaottelu. Kainalopallokorneri seuraa ottelun tapahtumia reaaliajassa.

Kas, täällä Lappeenrannassa näköjään onkin kova kiire jo kesälomalle, sillä ottelu alkoi viitisen minuuttia ennen kello viittatoista. Rajaritarit aloitti ottelun hyökkäyksessä, mutta ei saa aikaan uusia yrityksiä. Näinpä kotijoukkue joutuu saman tien turvautumaan lentopotkuun.

Lue koko juttu »

Yleisurheilun Kalevan Kisoja varten remontissa olleelta Lappeenrannan Kimpisen kentältä koko kesän evakossa ollut Etelä-Karjalan Rajaritarit palaa tutulle kotiareenalleen, kun vastaan saapuu Seinäjoki Crocodiles. Vaahteraliigan toiseksi viimeisen ja toisena olevan kohtaaminen alkaa tänään kello 15:00 ja Kainalopallokornerissa seurataan ottelun tapahtumia reaaliajassa. Tämä tosin sillä varauksella, että tekniikka toimii odotetunlaisesti.

Yhteydet näyttävät toimivan, joten seuranta toteutuu. Lappeenrannassa on erittäin lämmin ja aurinkoinen sää. Crocodiles näyttää olevan liikkeellä varsin pienellä porukalla. Peliasuisia henkilöitä näyttää olevan tällä hetkellä paikalla 25 kappaletta. Rajaritareilla tosin on vain 23 pelaajaa, joka on sentään yhden enemmän kuin viikko sitten Jyväskylän Jaguaareja vastaan.

Lue koko juttu »

Aloittelenpa keskustelua vaihteeksi jostakin muusta aiheesta kuin viikon kierroksesta. Alunperin otsikoin tämän I-divisioonan tulevaisuus, jonka jälkeen mukaan olisi pitänyt lisätä myös Vaahteraliiga ja kakkosdivisioona… joten puhutaan nyt sitten kaikista sarjoista kerralla. Mutta disclaimerina mainittakoon, että pääasiassa pohdintani lähti liikkeelle ihan ykkösdivisioonasta.

Tämän blogiartikkelin mielipiteeni perustuu Suomen ari jefuaktiivien sanomisiin, huhuihin, toisen käden informaatioon sekä sarjamääräysten ja liiton strategioiden tulkitsemiseen. Pointtini siis on se, että mitään virallista lausumaa minulla tähän ei ole. Kunhan taas kerran aloitan keskustelua. Mutta nyt asiaan.

Lue koko juttu »

SAJL:n tiedotteen mukaan Iiro Luoto ja Seppo Evwaraye ovat päässeet mukaan NFL:n International Player Development Squad -ohjelmaan. Luodon joukkue on New York Jets ja Evwarayen Minnesota Vikings.

Ohjelmaan kuuluvat pelaajat ovat koko kauden ajan osana joukkueidensa ns. harjoitusjoukkuetta eli practice squadia. Kumpaakaan ei voida nostaa pelaavaan kokoonpanoon, mutta ei myöskään pudottaa ohjelmasta pois kesken kauden. Tuleva kausi tarjoaa siis kummalekin oivan mahdollisuuden kehittyä ja tutustua elämänmenoon NFL:ssä, jolloin työpaikan löytäminen seuraavaa kautta on merkittävästi helpompaa.

Luoto edusti tänä keväänä NFL Europassa Rhein Fireä ja Evwaraye Cologne Centurionsia. Tämä käänne tarkoittaa myös sitä, että Vaahteraliigan Etelä-Karjalan Rajaritarit jää ilman kovaa vahvistusta, sillä Luodolla oli alustava sopimus loppukaudesta joukkueen kanssa.

Vaahteraliigan runkosarja pyörähtää tänään taas hieman lähemmäs sen varsinaista täysimittaista käynnistymistä. Porvoossa kohtaavat kotijoukkue Butchers ja Etelä-Karjalan Rajaritarit. Kuun alussahan Butchers kohtasi jo Helsinki Wolverinesin. Viikon kuluttua pelaavatkin jo sitten kaikki joukkueet.

Seuraavassa muutama sekalainen mietelmä:

• Ei juurikaan tule mieleen mikä voisi olla Rajaritareille hankalampi kauden alku kuin kohdata ensimmäisissä otteluissa jo kolme kovaa ottelua tällä kaudella pelanneet Butchers ja Wolverines. Sattuvat muuten olemaan viime kauden finalistit. Ja Butchers kahden edellisen kauden mestari. Ja viime kauden avausottelussaan Rajaritarit otti Porvoossa kuokkaan lukemin 54-6.

• “Kotijoukkueen hyökkäys on säästynyt suuremmilta muutoksilta ja onkin paperilla samassa iskussa kuin viime kaudella,” sanoo mitä luultavimmin ylimpien sussujeni Butchersin suunnalla laadittu SAJL:n sivujen otteluennakko. Öh? Butchers teki viime kaudella runkosarjassa 73 touchdownia, joista muuan Petrus Penkki heitti 40 sekä juoksi yhden ja muuan Nathan Connor juoksi 22 maalia. Kumpainenkaan ei enää pelaa Porvoon hyökkäyksessä. Jäähän siitä jäljelle 10 maalia, jotka teki joku aivan muu. Kaksikon avulla Butchers eteni viime kaudella keskimäärin 387,6 jaardia ottelussa.

• Jos saisin vaikkapa euron joka kerran kun jossain onnistutaan kirjoittamaan Etelä-Karjalan Rajaritareiden nimi väärin, voisin kenties kirjoittaa tälle sivustolle täysipäiväisesti.

• Miten Jyväskylän Jaguaarit pystyy vuodesta toiseen käyttämään julkeasti toisen jenkkifutisjoukkueen logoa? Vieläpä sellaista, joita yleensä oikeuksienomistajat vahtivat erittäin tarkasti taloudellisten etujensa nimissä. Jyväskyläläisten logo kun on sama kuin muuan Jacksonville Jaguarsin logo; vain ilman täpliä. Jotenkin voisin kuvitella, että John Jaguar olisi sen muinaisen Nasse-Sedän kanssa samoilla linjoilla, jos saisi vihiä asiasta.

Vaahteraliigan otteluohjelma kaudelle 2007 on julkistettu. Runkosarjassa jokainen kahdeksasta joukkueesta pelaa kymmenen ottelua. Joukkueet on ohjelmaa laadittessa jaettu kahteen ryhmään, jonka sisällä pelataan kaksi kierrosta ja toisen ryhmän joukkueet kohdataan kerran.

Lue koko juttu »

Maajoukkueen pelinrakentaja Petrus Penkki on Helsinki Roostersin vaahteraliigajoukkueen uusi päävalmentaja. Vaahteraliigatasolla hän ei usko pelaajauraansa jatkavansa. Maajoukkueen käynnissä olevaan MM-kisaprojektiin hän on kuitenkin sitoutunut.

– MM-kisaprojekti alkoi jo viime vuonna ja se pitää tietysti hoitaa loppuun asti, Penkki sanoo.

Suomi pelaa MM-kisapaikasta tammikuussa Ranskaa vastaan. Ottelun voittaja etenee ensi kesänä Japanissa pelattavaan lopputurnaukseen. Jos Suomi etenee kisoihin, aikoo Penkki siis olla täydessä pelikunnossa ensi kesänäkin.

– Rostersiin pelinrakentajaa etsitään ulkomailta, lähinnä Yhdysvalloista tai Kanadasta, hän kuitenkin valottaa.

Roostersilla on tällä hetkellä pelaajasopimuksia koossa reilusti enemmän kuin viime vuonna tähän samaan aikaan. Joukkueessa jatkavat muun muassa maajoukkuelaitahyökkääjät Tuomas Kivisaari ja Henri Myöhänen.

Viime kesänä YLE:n haastattelussa 31-vuotias Penkki totesi, että “reilut viisitoista vuotta bussissa istumista saa riittää.” Nyt kuitenkin on toinen ääni kellossa.

– Edellisen kauden päätyttyä en olisi voinut kuvitella olevani tekemässä tätä. 15 vuotta miesten sarjoissa pelanneena ei näistä kuvioista kuitenkaan ole helppo hypätä pois, hän kertoo.

– Meillä on nyt hyvä tiimi kasassa ja koordinaattorit jakavat taakkaa. Lisäksi olen tuon maajoukkueprojektin takia fudiksen parissa joka tapauksessa edelleen.

Hyökkäyksen koordinaattorina tulevalla kaudella Roostersissa toimii Jens Holmström ja puolustuksesta vastaa Kalle Karppinen. Pelaajasta suoraan päävalmentajaksi hyppääminen ei Penkkiä pelota.

– En viime vuosina enää ole ollut pelkkä pelaaja. Totta kuitenkin on se, että varsinaista valmennuskokemusta minulla ei tältä tasolta ole, hän sanoo.

– Paljon olen kuitenkin kaikkea tässä vuosien aikana nähnyt.

Penkki on voittanut Vaahteraliigan mestaruuden kuusi kertaa. Kahden viimeisimmän kauden mestaruudet tulivat Porvoon Butchersin riveissä ja neljä aiempaa, vuosilta 2004, 2002, 2002 ja 1999, Roostersin paidassa. Kaudella 2003 hän pelasi German Football Leaguen Berlin Adlerissa.

Tuomaksen toinen paimenkirje herättelee jälleen uneliaita kynäilijöitä. Nostan kuitenkin käteni pystyyn haasteen edessä, en halua päätyä mörököllin käsiin… Toisaalta, rehellisyyden nimissä, ei tekisi pahaa omakohtainen ryhtiliike. (jo toinen syystalven aikana…)

Nyt kun Vaahteraliigakausi 2006 on taputeltu ja pöly laskeutunut areenoilla, lienee aika tarkastella menneen kauden tapahtumia. Itse lähtisin tähän kylmästi listaamalla plussia ja miinuksia.
Lue koko juttu »

Voin kuvitelmissani nähdä, kuinka eräässä kotimaisessa lajiliitossa tällä viikolla on rapiköity kylmä hiki otsalla, kun oman lajin kauden suurin näyteikkuna on ovella ja ottelusta saattaa hyvinkin tulla aikaisemmin kyseisessä näyteikkunassa näkemätön verilöyly.

Eräässä amerikkalainen jalkapallo -nimisessä lajissa tapahtui viime viikonloppuna sellaista, että etukäteisveikkailuissa reilusti alakynnessä ollut Helsinkiläinen Wolverines voitti lajin pääsarjan runkosarjan voittajan vieraskentällä ja raivasi tiensä Vaahteramalja-nimiseen mestaruusotteluun.

Vastaan tälle ahmalaumalle asettuu ylivertaisella hyökkäyksellä ja oikein kelvollisella puolustuksella varustettu Porvoon Butchers. Tällä kaudella joukkueiden keskinäiset kohtaamiset ovat päättyneet Butchersin 37-14- ja 26-3-voittoihin ja pitäisin helsinkiläisten kannalta erittäin positiivisena tuloksena jo sitäkin, että Wolverines tälläkin kertaa häviäsi tuon aiempien otteluiden häviömarginaalin, 23:n, verran.

Myönnettäköön, Wolverines voitti ainoana joukkueena tällä kaudella runkosarjan voittaneen Crocodilesin ja teki sen vieläpä kahdesti. Ensimmäisellä Seinäjoen-yrittämällä Wolverines tosin hävisi riettaasti 47-0. Näkisin Wolverinesin Crocodiles-voitot enneminkin joukkueen pelityylin soveltuvuutena juuri nimenomaan Crocodilesia vastaan enkä niinkään joukkueen ylivertaisena taidokkuutena, sillä kauden aikana helsinkiläisjoukkue pelasi tiukkoja otteluita muun muassa pudotuspeleistä rannalle jääneitä Turku Trojansia ja Etelä-Karjalan Rajaritareita vastaan.

Toivon erittäin lämpimästi olevani väärässä, sillä Wolverinesin välierävoiton kaltaisia yllätyksiä Vahteraliiga tarvitsee lisää. Perusteltu pelko kuitenkin on olemassa, että Vaahteraliigan kliimaksi nähtiin jo viime viikonloppuna.

Positiivisempaa katsontakantaa tilanteeseen löytyy vaikkapa Wolverinesin otteluennakosta tai sen yhden tahon www-sivuilta, jolla ei toki olekaan varaa olla julkisesti pisaraakaan pessimistinen. Toki myös Butchersin taholla ottelun ennakkotunnelmia puidaan. Tunteikkain vaahteramalja-anti löytyy sekin Wolverinesin suunnalta.

Niin ja ottelu pelataan Finnair Stadiumilla ensi lauantaina, 16.9., kello 18:30 alkaen ja televisioidaan aiemmista tiedoista poiketen suorana lähetyksenä. Mikäkohän senkin suunnanmuutoksen aiheutti? Jäänee arvoitukseksi se. Ottelun selostaa tämänkin sivuston kommenttiosastolla toisinaan näyttäytynyt Tomi Tiilikainen.

Kainalopallokorneri tarjoaa reaaliaikaisen otteluseurannan tänään pelattavasta Vaahteraliigan välieräottelusta, jossa Porvoon Butchersin vieraaksi saapuu Helsinki Roosters. Ottelu alkaa Porvoon keskuskentällä kello 16:00.

Tämä sillä varauksella, että a) tekniikka toimii ja b) minua ei Porvoossa odota kireähkö palautekeskustelu joukkueen linjamiesten kanssa huoltorakennuksen takana yhteen tiettyyn aiempaan kirjoitukseeni liittyen.

Tekniikka tuntuu toimivan ja itsekin olen vielä hengissä, joten seuranta Porvoon keskuskentältä on valmis alkamaan joukkueiden esittelyjen ollessa parhaillaan käynnissä.

Lue koko juttu »

Viime vuosien tapaan Urheilukanava televisioi tälläkin kertaa Vaahteraliigan finaalin, Vaahteramalja XXVII:n. Ottelu pelataan Helsingissä Finnair Stadiumilla lauantaina 16.9.2006 luultavasti kello 18:00 alkaen. SAJL:n www-sivuilta en löytänyt ottelun alkamisaikaa ollenkaan, mutta Finnair Stadiumin tapahtumakalenterissa mainitaan tuo 18:00. Merkittäväksi asian tekee se, että ottelu televisioidaan kello 21:00 alkaen eli heti sen päätyttyä, eikä aiempien vuosien tapaan suorana.

Yleisesti ottaen Urheilukanava televisioi amerikkalaisen jalkapallon kaltaisia marginaalilajeja vain silloin, kun rahaa virtaa jostakin suunnasta, tässä tapauksessa luultavasti liitolta, sen suuntaan. Täten voisi kuvitella, että tuo lähetysaika on juurikin viulut maksavan tahon toive. On ilmeistä, että tällä tavoitellaan suurempaa yleisömäärää katsomoon sen sijaan, että ottelua katsottaisiin kotisohvalta käsin, mutta soraääniä varmasti tullaan kuulemaan. Erityisesti tämä ratkaisu kismittänee pohjoisemmassa Suomessa asuvia.

Toinen Vaahteramaljaan liittyvä seikka on, että pääsylippujen hinnoista järjestävän tahon suunnalta ei ole hiiskuttu mitään. SAJL:han tarjoaa otteluun erilaisia bussikuljetuksen, majoituksen ja pääsylipun sisältäviä paketteja, mutta noiden pakettien taloudellisen järkevyyden arvioinnissa tieto erillislippujen hinnoista olisi perin olennainen.

Koska merkittävä osa lajin seuraajista on nuoria, mainittakoon esimerkkinä vaikkapa kouvolalainen opiskelija, jolle valmismatkan bussikuljetus ja halvin pääsylippu ilman majoitusta maksavat yhdessä 37 euroa tai, mikäli bussiin ei löydy 35:a maksavaa matkustajaa, 49 euroa. Opiskelijahintainen junalippu välille Kouvola-Helsinki-Kouvola maksaa 26,60 euroa, joten halvimman kategorian pääsylipun osaksi hinnasta saisi jäädä joko 10,40 tai 22,40 euroa, jotta tälläkin tavalla pääsisi samaan hintaan. Jälkimmäinen hinta kuulostaisi aika rajulta halvimman kategorian lipulle. Lisäksi itse junalla matkustamalla saisi valita aikataulunsa vapaammin ja viettää pääkaupunkiseudulla vaikka koko viikonlopun.

Valmiiksi järjestetyt matkapaketit ovat hieno asia, mutta hintavertailu on ainakin tässä esimerkkitapauksessa perusteltua ja erillislippujen hintoja tietämättä siis mahdotonta.

Vaahteraliigan tämän kauden välieräjoukkueet varmistuivat viikonlopun kierroksella kun Wolverines nappasi neljännen paikan jatkopeleihin. Perjantaina kärsitty niukka 34-27-tappio Roostersille antoi takaa-ajajien Trojansin ja Rajaritareiden jatkotoiveille hivenen jatkoaikaa, mutta nämä tyrivät mahdollisuutensa häviämällä omat ottelunsa lauantaina. Crocodiles sotki turkulaiset Yläkentän nurmeen lukemin 0-39 (0-25) ja Rajaritarit otti kotonaan kuokkaan Butchersilta 17-52 (8-42).

Jäljellä olevien kahden runkosarjakierroksen jännitys kohdistuu lähinnä kärkijoukkueiden keskinäiseen järjestykseen. Wolverines on varma nelonen, sillä vaikka se voittaisikin kaksi viimeistä otteluaan, keskinäisten pelit ovat menneet Roostersille. Kukoilla on taasen vielä mahdollisuudet kotietuun, mutta se vaatisi suurinumeroisen voiton Butchersista ensi viikolla - ensimmäinen keskinäinen ottelu päättyi Teurastajille 17-49 - sekä porvoolaisten tappiota Crocoja vastaan että Roostersin voittoa Raumasta viimeisellä kierroksella. Mikäli Butchers kaataa helsinkiläiset ensi viikon kierroksella, ratkaistaan runkosarjan voitto sen ja seinäjokelaisten kesken kahden viikon päästä Porvoossa.

Välierät pelataan 9.-10. syyskuuta. Vaahteramalja XXVII rymytään 16. syyskuuta Finnair Stadionilla.

Hetken kuluttua Lappeenrarannassa Kimpisen kentällä on käynnistymässä Vaahteraliigan ottelu, jossa vastakkain ovat kotijoukkue Etelä-Karjalan Rajaritarit ja hallitseva Vaahteraliigan mestari Porvoon Butchers.

Kolikonheiton seurauksena Butchers suorittaa aloituspotkun ja täten Rajaritarit pääsee hyökkäämään ensimmäisenä. Paitsi jos palauttaa aloituspotkun pohjaan asti. Pohjaan asti palautusta ei aivan nähty, mutta Mikko Koskinen palauttaa pallon aina Butchersin 40 jaardin linjalle asti.

Rajaritarit aloittaa juoksemalla palloa keskeltä. Epäonnistuneen heiton jälkeen Timo Rantalaisen juoksu ei tuo uusia yrityksiä, joten Rajaritarit luopuu pallosta lentopotkulla. Janne Kalpion hyvän potkun jälkeen Butchers aloittaa hyökkäämisen vain kuuden jaardin päässä omasta maalistaan.

Lue koko juttu »

Kansallisen pääsarjamme runkosarja on kolmea kierrosta vaille taputeltu. Välieräjoukkueet kuitenkin varmistuivat melko pitkälle jo viime viikonlopun kierroksella. Viime vuoden loppuottelukaksikon Crocodiles-Butchers voittokulkua jatkopeleihin ei juuri kukaan ole uhannut. Kolmas paikka menee varmuudella Roostersille ja viimeinen kaikella todennäköisyydellä Wolverinesille.

Kuitenkin kuten vanha sanonta lontoon murteella kuuluu: “It´s not over ´til the fat lady sings!” Loppuaariat taitavat Trojansin ja Rajaritareiden kannalta tosin kajahtaa hivenen liian aikaisin, sen verran ohut on oljenkorsi enää pudotuspeleihin. Molemmat ovat neljä pistettä jäljessä Wolverinesia ja niillä on jäljellä enää kaksi ottelua, Wolvoilla kolme. Yksikin voitto siis riittää Ahmoille mutta: helsinkiläisten viimeiset taistot ovat Roostersia sekä takaa-ajokaksikkoa vastaan. Troijalaiset kohtaavat lisäksi kotonaan Crocot ja Rajaritarit isännöivät Butchersia. Kun keskinäisen ottelun piste-erot Wolvoja vastaan ovat turkulaisille -15 ja lappeenrantalaisille -2, niin voitoilla ja pienellä kädenojennuksella Roostersin suunnalta toivoa on vielä.

Vaikka Sea City Storm onkin jo kauan sitten unohdettu kärkitaistoista, pienenpientä auringonpilkettä on nähtävissä sysimustien pilvien lomasta. Kauden puolivälin jälkeen kanaalikaupungin miehet ovat onnistuneet raottamaan pistepussin suuta kahdella maalilla, ja viimeisin kohtaaminen Wolverinesia vastaan päättyi “enää” 0-39-tappioon. Lievää hymynkaretta enempää tämä tuskin aiheuttaa mutta jos edellisessä kohtaamisessa sinikeltaiset murjoivat raumalaiset 90-0, niin edistystä lienee tapahtuneen.

Hetken kuluttua Lappeenrannassa alkaa Vaahteraliigan ottelu, jossa kotijoukkue Rajaritareiden vieraaksi on saapunut Turku Trojans. Kainalopallokorneri seuraa ottelun tapahtumia lähes reaaliajassa.

Kolikonheitto on suoritettu ja Rajaritarit valmistautuu antamaan aloituspotkun. Seikko Vennelän pitkän palautuksen jälkeen Trojans aloittaa hyökkäämisen Rajaritareiden 47 jaardin linjalta. Keskushyökkääjä Teemu Paukkulan kiinniotolla ja juoksulla Trojans saa uudet yritykset. Lue koko juttu »

Kainalopallokornerin reaaliaikaisten otteluseurantojen sarja jatkuu tänään. Kello 15 alkaen Lappeenrannassa kohtaavat Etelä Karjalan Rajaritarit ja Helsinki Roosters.

Pienten yhteysvaikeuksien jälkeen seuranta Kimpisen kentältä on valmis alkamaan.

Ottelu alkoi Rajaritareiden aloituspotkulla, jossa oli välittömästi suuria ongelmia, sillä vakiopotkaisija Janne Kalpiota ei kentällä nyt. Markku Luodon potku päätyi sivurajasta yli noin kolmen kymmenen jaardin lennon jälkeen. Nyt hieman myöhemmin Roostersilla kolmas yritys omalta 45 jaardin viivalta kun edettävää on 13 jaardia. Pelinrakentaja Donald Allenin heitto ei löydä vastaanottajaansa ja Roosters joutuu luopumaan pallosta.

Rajaritareiden ensimmäinen hyökkäysvuoro alkaa omalta 17 jaardin linjalta. Lue koko juttu »

Vaahteramaljaa Vaahteraliigan mestarina viisi kertaa kannatellut pelinrakentaja Petrus Penkki pohtii YLE:n haastattelun mukaan peliuransa lopettamista. Porvoon Butchersin viime kauden päätteeksi mestaruuteen johtanut 31-vuotias Penkki ei vielä missään tapauksessa lähentele ikää, jossa nuoremmat alkaisivat rynniä ohi oikealta ja vasemmalta, mutta ajankäyttöongelmat ja bussissa istuminen ilmeisesti imevät mehut kovemmastakin pelimiehestä. Toisaalta viime kauden päätteeksi vuoden vaahteraliigapelaajaksi valitulla Penkillä ei järin suuresti enää kotimaassa ole pelaajana saavutettavaa.

Mikäli hän uransa päätyy tähän kauteen päättämään, tulee Vaahteraliiga varmasti jatkossa toimeen, vaikka ehkä kirkkaimman tähdistään menettääkin, mutta Suomen maajoukkue saattaa olla tiukan paikan edessä, sillä Penkki on hoitanut maajoukkueen aloittavan pelinrakentajan tehtävät usean vuoden ajan.

Suomi kohtaa 14.10. Helsingissä Venäjän ottelussa, jonka voittaja ottelee ensi vuoden tammikuun kuudentena tai seitsemäntenä vieraissa Ranskaa vastaan kisapaikasta. Mikäli Penkki päättää ripustaa rannehikinauhansa naulaan tämän kauden päätteeksi, voisi kuvitella tuon Venäjä-ottelun jäävän hänen viimeisekseen. Toki, mikäli Suomi ottelun voittaa, saattaa tammikuukin olla jo melko lähellä ja, mikäli kisapaikka hänen johdollaan heltiää, voisin kuvitella, ettei osin tehtyä työtä sovi jättää kesken ja MM-kisathan pelataan 7.-15.7.2007.

Kainalopallokorneri melko ylpeänä esittää melko reaaliaikaisen otteluseurannan Vaahteraliigan ottelusta Lappeenrannasta, jossa kohtaavat kotijoukkue Etelä-Karjalan Rajaritarit ja Helsinki Wolverines. Ottelu alkaa kello 15:00.

Joukkueet ovat kentällä ja ottelu on pikkuhiljaa valmis alkamaan, kunhan kolikonheitosta ensin selvitään. Sää Lappeenrannassa on puolipilvinen ja lämpötila on kahden kympin tuntumassa. Kolikonheiton voittaa Wolverines ja valitsee ensin puolustusvuoron, eli hyökkäämisen aloituspotkun jälkeen aloittaa Rajaritarit.

Lue koko juttu »

Kävin taannoin Vaahteraliigan tilastojen kimppuun aikeenani vertailla otteluiden katsojamääriä, mutta hetken aikaa numeroita silmäiltyäni alkoi tehtävä vaikuttaa toivottomalta. Porvoossa nimittäin tunnutaan laskevan yleisömääriä sillä kuuluisalla Porvoon Mitalla, sillä Butchersin ilmoittamat luvut tälle kaudelle ovat 285 (Etelä Karjalan Rajaritarit), 245 (Helsinki Wolverines), 187 (Rauma Sea City Storm). Ihan kunnioitettavia lukemia puolustetavalle mestarille, ei siinä valittamista. Paitsi…

Ensin mainitussa ottelussa olin itse katsomossa ja tuo ilmoitettu yleisömäärä ei todellakaan vastaa muistikuviani. Ottelun alussa nimittäin parin muun Lappeenrannasta paikalle saapuneen henkilön kanssa ihmettelimme sitä, miten vähän yleisöä hallitsevan mestarin kauden avausottelussa paikalla oli.

Todisteita oikeammasta yleisömäärästä kameran muistikortille tallentuineista kuvista penkomalla sain laskettua yleisömääräksi pääkatsomossa kolmannella neljänneksellä 142. Toisella puolella kenttää, jossa itse olin, oli katsomossa hieman toista kymmentä henkeä. Jos ajatellaan, että lisäksi muutama ihminen oli ostamassa makkaraa tai käymälässä, ei todellinen yleisömäärä missään tapauksessa ainakaan ylitä 170:aa. Ilmaa katsojaluvussa on siis reilusti yli sata katsojaa tai, tuon 170:n mukaan laskettuna, 40,4%.

Tiedustelin syitä lukujen täsmäämättömyyteen Butchersin joukkueenjohtaja Janne Halla-aholta, jonka mukaan kyseessä on joko näppäily- tai kommunikaatiovirhe. “Otteluista ilmoitetut katsojamäärät pitävät yleensä paikkansa, en voi sanoa että muutaman katsojan tarkkuudella mutta kyllä määrät pyritään ilmoittamaan aina mahdollisimman tarkkaan,” Halla-aho sanoo. “Määrät laskemme sekä myytyjen lippujen että vapaalippujen ja kausikorttilaisten mukaan lippukassalta sekä laskemalla yleisön paikan päällä. Laskelmia vaikeuttaa lisäksi se että koululaiset pääsevät ilmaiseksi sisään ja kaikkia ei varmaankaan tule merkittyä lippukassalla kirjanpitoon.”

Inhimillisen erehdyksen puolesta ei puhu se, että Butchersin oman kuvagallerian perusteella pääkatsomossa on Sea City Stormia vastaan käydyssä ottelussa, vaikka koko katsomo ei esimerkkikuvassa näykään, arviolta noin 120 katsojaa. Ilmoitettu yleisömäärä on sentään vain 187, muuta nakkikioskin ja vastapäisen katsomon, jossa on sen verran ankea istua, ettei voi kuvitella sinne kovinkaan monen haluavan, huomioon ottaen taitaa luvussa edelleenkin olla ilmaa. Wolverines-ottelussa näyttää (1, 2, 3) yleisöä olleen hieman kahta muuta ottelua enemmän, mutta 245 ainakin minun harjaantuneeseen katsjomääränkyttäyssilmääni näyttää sekin suurelta.

Jokaisen joukkueen kotiotteluita näkemättä on mahdotonta sanoa, miten todenperäisiä ilmoitetut lukemat muiden joukkueiden osalta ovat, mutta ainakin kolmessa muussa tällä kaudella näkemässäni vaahteraliigaottelussa ilmoitettu yleisömäärä on vastannut paremmin tapahtumasta sekä muistiin, että kameran muistikortille tallentuneita kuvia.

Oli tässä nyt sitten kyse siitä inhimillisestä erehdyksestä tai jostakin muusta, toivon lämpimästi, ettei tällaista tapahtuisi minkään joukkueen toimesta, mutta ylettömän optimistinen asiassa ei kyllä uskalla olla. Katsojamäärien paisuttelu kun varmasti auttaa esimerkiksi sponsorien hankinnassa seuraaville kausille. Loputtomasti se ei voi jatkua, sillä jos vaikkapa otetaan esimerkisi Helsingin Jokerit -niminen jääkiekkojoukkue, joka ilmoittaisi ensi kaudella, että jossakin ottelussa on paikalla ollut 40,4% todellista suurempi katsojamäärä, 19186 katsojaa, saattaisi suurenkin median mielenkiinto herätä, koska joukkueen kotihalliin mahtuu vain 13665 katsojaa. Kestävän kehityksen tie tämä ei siis ole.

Raumalaisen Sea City Stormin taivallus tämän vuoden Vaahteraliigassa on ollut surullista katsottavaa. Omassa päässä on soinut 326 pisteen edestä ja itse joukkue ei ole onnistunut tekemään pistettäkään. Joku irvileuka tosin voisi todeta, että on Sea City Stormille sentään kirjattu yksi oma maali. SAJL:n keskutelufoorumilla itseään seuran entiseksi päävalmentajaksi kutsuva ja ainakin joukkueen www-sivuilla vielä päävalmentajaksi ja puolustuksen koordinaattoriksi merkitty Jarkko Veijola selvittää syitä siihen, mikseivät joukkueen peliesitykset ole olleet samalla tasolla vastustajien kanssa. Veijolan mukaan joukkueen pelaajamateriaali on oleellisesti erilainen kuin miltä tilanne näytti liigalisenssiä haettaessa.

Tämän kauden osalta voinee kiittää raumalaisia osallistumisesta ja toivottaa onnea loppukauteen ja tuleville vuosille. Toivottavasti Raumalla löydetään jonkinlainen ihmelääke, mieluusti toki jo täksi kaudeksi, mutta viimeistään ensi vuodelle. Enkä minä nyt ihmelääkkeillä tarkoita mitään kimmoerolatyyppisiä ratkaisuja. Otteluohjelmaan merkityt ottelut on kuitenkin pelattava ja sarjan on jatkuttava, mutta lienee oikeutettua olla elättelemättä järin suuria toiveita joukkueen loppukauden osalta. Mukavahan toki olisi nähdä vaikkapa jokin nollasta poikkeava numero tulostaululla Sea City Stormin kohdalla.

Koska Sea City Stormin kärsimät murskatappiot sekoittavat ikävästi tilastoja, seuraavassa on Vaahteraliigan sarjataulukko kuuden ottelukierroksen jälkeen niin, että raumalaisten ja raumalaisia vastaan pelatut ottelut on jätetty kokonaan pois laskuista.

Huomionarvoista taulukossa on se, että vain kaksi joukkuetta on tehnyt enemmän pisteitä kuin on päästänyt. Ensi viikonlopun kierroksen jälkeen runkosarja on puolivälissä, jolloin voisi olla hyvä aika julkaista raumattomia juoksu-, heitto-, syötönkatko- ja säkitystilastoja.

Asiasta toiseen; tilastoista käy ilmi sellainenkin, että Etelä-Karjalan Rajaritareita vastaan on tehty viimeisessä kolmessa ottelussa yhdeksän touchdownia ja viisi kertaa kuudesta Rajaritarit on onnistunut blokkaamaan lisäpistepotkuyrityksen. Joukkueen vastustajien kannattanee tästälähin miettiä suosiolla kahden pisteen yrittämistä, sillä näiden kolmen ottelun potkuyritysten onnistumisprosentti on kokonaista 14.

Kaksi kertaa vastustaja on yrittänyt kahta lisäpistettä tai paperilla oikeastaan kolme, koska ottelussa Rajaritareiden ja Roostersin välisen ottelun yhdessä potkuyrityksessä aloitussyöttöä vastaanottanut Tuomas Kivisaari ei ensin saanut palloa kiinni vaan joutui sen lopulta haltuunsa saatuaan yrittämään epätoivoista heittoa maalialueelle. Vain kerran noissa kolmessa ottelussa lisäpistepotku on onnistunut.

Niin ja jos joku ei sitä vielä ole muualta havainnut, Seinäjoki Crocodiles voitti viime viikonloppuna Butchersin ja, jos Rauma edelleen jätetään pois laskuista, voi kauden alla maalailemani “yksi kaikkien aikojen taisaisimmista vaahteraliigakausista” olla sittenkin edes vähän lähempänä todellisuutta.

Loppuun vielä ennakomainoksena sellainen, että viime kaudelta kenties osalle lukijoista tutut reaaliaikaiset otteluseurannat jatkuvat ensi sunnuntain Rajaritarit - Helsinki Wolverines -ottelussa. Tämä sillä varauksella, että tekniikka toimii suunnitellusti. Sunnuntaina kello 15 mennessä kannattaakin suunnistaa tälle samaiselle sivustolle ottelun tapahtumia seuraamaan, mikäli paikan päälle Lappeenrantaan saapuminen on mahdotonta.

Nyt kun isot jefumiehet tulevana viikonloppuna vetäytyvät keskikesän juhlan rientoihin nauttimaan linimenttiä kolhuihinsa, lienee otollinen hetki luoda pieni katsaus kauteen.

Ainoana puhtaan pelin joukkueena jussia viettämään pääsee Porvoon Butchers. Hallitseva mestari ei näytä ottaneen kuuleviin korviinsa ennakkoarvailujani vaan on teurastanut vastustajan toisensa jälkeen. Esiini tuomat huolet puolustuksen pitävyydestä joutanevat viimeistään nyt mappi Ö:hön kun porvoolaispäätyyn on neljässä pelissä tehty vain 26 pistettä. Crocodiles puolestaan kärsi tällä kierroksella kauden ensimmäisen tappionsa tiukassa väännössä Wolverinesia vastaan. Viime kauden hopeamitalisti näyttää kuitenkin siltä mitä ennakkoon kuvittelin. Crocot ja Butchers kohtaavat ensimmäisen kerran 9.7. Seinäjoella.

Wolverines on taas tuottanut meikäläiselle pienen pettymyksen, vaikka joukkue äskettäin ottikin arvokkaan päänahan krokotiililaumasta. Olisin silti odottanut Ahmojen tilaston näyttävän hivenen toiselta vaikkakin vastaan onkin tähän mennessä tullut vasta ennakkoon kovia joukkueita.

Trojans, Roosters ja Rajaritarit ovat likipitäen siellä mihin ne kaavailinkin. Poislukien Roostersin voitto Wolverinesista kolmikko on voittanut ennakoissani heikompansa ja hävinnyt kovimmille. Tosin on mainittava että pari tiukkaa vääntöä olisi yhtä hyvin voinut kääntyä toisinkin päin. Kun kolmikkoon lisätään vielä Wolvot, on kasassa ryhmä, jonka kesken tappiot saattavat merkitä välieräpaikan menettämistä.

Stormin kohdalla on käynyt niin kuin ennen kautta itsekseni pelkäsinkin: käkättimeen on tullut edestä, takaa, oikealta ja vasemmalta. Kolmen ottelun piste-ero 0-188 on karmeaa luettavaa. Vaikken ennen kautta raumalaisille paljoa povannutkaan, sietää mietintämyssyn vetää päähän.

Ja lopuksi vielä vastaus siihen miksi Vaahteraa ei ennakkokaavailujen jälkeen ole käsitelty. Se ei johdu siitä, että liiga olisi patatylsä tai - niinkuin joku jo ehti veikata - ettei enää kehdata penkin alle menneiden spekulointien jälkeen avata suuta. Syy on se, että armaan lajimme kansallisen kattojärjestön sivuilta löytyy jo jokaisesta ottelusta ennakko, raportti sekä kattavat tilastot. Olenkin siis todennut ettei samoja jorinoita kannata kahdesti jorista. Divareihin ei samaisella sivustolla samalla intesiteetillä panosteta, minkä vuoksi Erik tekeekin erinomaista työtä sen uutisoimisessa. TOKI mikäli Vaahteramaailmassa tapahtuu jotain mikä kantautuu allekirjoittaneen korviin…. Muutoin palaan (Vaahteraliiga)asiaan viimeistään ensi kuun puolivälin tienoilla kun on “joulutodistusten” aika.

Teemu jo aiemmin spekuloi vaahteraliigajoukkueiden voimasuhteita tänään käynnistyvän kauden osalta, mutta työnnän muutamissa asiossa omankin lusikkani soppaan.

Juuri kauden kynnyksellä suurin uutispommi tulee Helsinki Roostersin suunnalta. Pelinrakentajatilannettaan kohentamaan joukkue on palkannut NCAA:n 1-A -divisioonassa pelaavan Louisiana Techin riveissä aiemmin esiintyneen Donald Allenin. Louisiana Techissä Allen oli pääosin kakkospelinrakentajan roolissa, mutta esiintyi urallaan kuitenkin neljä kertaa joukkueensa aloituskokoonpanossa.

Allenin tilastot eivät ole mitenkään päätähuimaavia, mutta jossain määrin häntä voi varmasti verrata Turku Trojansin pelintakentaja viime kaudella nähtyyn Chris Dapolitoon. Viime syksynä esitin näkemyksen sen puolesta, että Duken yliopistoa samalla tavalla varamiehen roolissa 1-A -divisioonassa edustanut Dapolito olisi pitänyt valita Vaahteraliigan vuoden ulkomaalaispelaajaksi, näin sanoin: “odottelin valintaa Turku Trojansin jenkkipelinrakentaja Chris Dapolitolle, joka kokonaisjaardeissa hävisi vain [Petrus] Penkille, teki yhtä monta maalia kuin Penkki, joista 24 heittäen ja 7 juosten, valittiin ainoana pelaajana kaksi kertaa Vaahteraliigan viikon pelaajaksi ja oli mielestäni selkeästi eniten omaa joukkuettaan vahvistanut tuontipelaaja.”

Yli 80000 katsojan edessä yliopistourallaan pelanneen Dapoliton tavoin Allenilla varmasti kasetti kestää vähän kovemmatkin paineet, sillä hän on esimerksi toiminut joukkueensa aloittavana pelinrakentaja Tennesseen yliopiston vieraana Neyland Stadiumilla ottelussa, jossa katsojia paikalla oli kunnioitettavat 104257. Allen ei Suomeen vielä ainakaan tämänpäiväiseen avausotteluun ehdi.

Seitsemänjoukkueiseksi kutistuneen Vaahteraliigan runkosarja on tällä kaudella kaksinkertainen, joten viime vuoden tapaisiin spekulointeihin siitä, kuka sai helpoimman otteluohjelman, ei tarvitse ryhtyä. Kymmenestä kahteentoista kasvava ottelumäärä asettaa kuitenkin vielä aiempia kausiakin suurempaan arvoon joukkueiden kokoonpanon laajuuden, eli loppukaudesta voi povata ilmenevän loukkaantumisten vuoksi ongelmia jollakin suunnalla. Joukkueiden kokoonpanoissa on viimeisimpien tietojen mukaan seuraavasti pelaajia: Wolverines 51, Crocodiles 45, Trojans 44, Rajaritarit 43, Butchers 38, Roosters 38 ja Sea City Storm 33.

Viime kauden mestari Butchers lähtee kauteen toki puolustamaan mestaruuttaan, mutta järin suurena yllätyksenä ei voitane pitää mestaruuden päätymistä myöskään Crocodilesin, Roostersin, Wolverinesin tai Trojansin haltuun. Täällä itärajalla tunnelmat vaikuttavat kauteen lähdettäessä olevan myös korkealla Rajaritarien pelaajaringin kasvettua huomattavasti. Julkenenkin siis veikata alkavasta kaudesta yhtä Vaahteraliigan historian tasaisimmista. Raumalle omissa veikkailuissani valitettavasti jää sarjan peränpitäjän rooli, mutta toivottavasti tälläinen julkinen epäily aiheuttaa sillä suunnalla positiivisesti peliesityksiin vaikuttavan vastareaktion.

Oma rohkeahko arvaukseni runkosarjan loppusijoituksista: 1. Crocodiles, 2. Wolverines, 3. Roosters, 4. Rajaritarit, 5. Butchers, 6. Trojans ja 7. Sea City Storm. Oli lopputulos mikä tahansa, toivottavasti alkavalla kaudella nähdään kosolti mainioita otteluita ja toivottavasti joukkueiden markkinointitoimet purevat niin, että myös yleisömäärissä nähdään selkeää kasvua.

Vaahteraliigakauden ennakkotunnelmia löytyy myös SAJL:n www-sivuilta.

Huomenna se sitten alkaa!! Kotoinen Vaahteraliiga pärähtää käyntiin Helsingissä paikallliskamppailulla Wolverines-Roosters Finnair Stadiumilla. Jyväskylän Jaguaarien luovuttua sarjapaikasta liiga on typistynyt seitsemään joukkueeseen. Kaksinkertaisen sarjan päätteeksi neljä parasta pelaavat välierät ja niiden voittajat iskevät Vaahteramalja XXVII:ssä 16. syyskuuta. Erillistä pronssiottelua ei tänä vuonna pelata vaan mitalit saa runkosarjassa paremmin sijoittunut välierien häviäjä.

Nyt on siis aika hieman spekuloida tulevaa kautta. Itse sain jaoteltua joukkueet pienen pohdiskelun jälkeen näin: mestarisuosikki, haastaja, välierävastustajat, edellisistä vain niukasti eroava viitonen, todennäköinen kuutonen ja jumbo. Veikkaukseni perustuu lähinnä rosteritietoihin ja silkkaan mutuun.

Etelä-Karjala Rajaritarit: “Idän ihme” tulee taas… vai? Kalle Da Silvan lähtö jättää ison aukon tukimiehistöön. Pitkänäköinen pelaajatyö kuitenkin palkitsee tänä vuonna mutta jatkopelit taitavat jäädä. Pitänee Stormin takana ja jenkkien avulla haastaa kaksikon Roosters-Trojans, mutta siihen se jää.
Teemun veikkaus: taistelee sijoista 5-6

Helsinki Roosters: Kymmenen vuoden haravalla menestynein joukkue Vaahterassa. Auttaako silti pelkkä voittamisen kokemus viime vuoden pronssimitalistia? Tuomas Heikkisen siirtyminen Crocojen sivurajalle ei voi olla näkymättä. Jenkkikuuppa tosin tuo uskottavuutta heittopeliin. Rosteri lievästä kapeudestaan huolimatta vertailunkestävä mutta ei tänä vuonna riitä loppupeleihin.
Teemun veikkaus: niukasti välierien ulkopuolelle

Helsinki Wolverines: Parin vuoden takainen liigajumbo aloitti viime kaudella kovan nousun kärkeen. Niukasti mitalipelien ulkopuolelle jäänyt poppoo on talven pelaajaliikenteen voittava osapuoli, rosterissa on kokoa ja näköä molemmin puolin palloa. Joko tänä vuonna kolahtaisi?
Teemun veikkaus: Vaahteramaljassa

Porvoo Butchers: Hallitseva mestari palaa viheriöille hivenen heikentyneenä, moni avainmies siirtynyt esim. Wolvoihin. Hyökkäyksessä tahtipuikon varressa ehkä Suomen paras pelinrakentaja Petrus Penkki ja juoksu-uhkaa edustaa viime kaudella nimeä tehnyt kanadalainen Nathan Connor. Puolustuksessa frontti Luoma-Lautala-Padatsu on kova ja kokenut mutta entäs sen takana? Pelaajamenetykset laskevat loppusijoitusta.
Teemun veikkaus: välieriin, pronssia

Rauma Sea City Storm: Henkilökohtaisesti hieman heikko käsitys joukkueesta. Vaikka porilaiset ja raumalaiset eivät yleisesti toisistaan pahemmin välitä, haluaisin silti nähdä tämän sakin menestyvän. Paljon kuitenkin lepää ulkomaanapujen varassa, ehkä liian paljon.
Teemun veikkaus: pahasti näyttää jumbosija uhkaavan

Seinäjoki Crocodiles: Viime kauden hopeamitalisti näyttää jälleen vahvalta. EuroBowl-pelit eivät aivan odotusten mukaisesti, mutta materiaalia on kuitenkin hyvin. Atte Kniivilä pelinrakentajana on mielenkiintoinen mutta silti perusteltu ratkaisu, jonka uskon lopulta kääntyvän heidän hyväkseen.
Teemun veikkaus: Vaahteramaljassa, mestarisuosikki

Turku Trojans: Rosteri kasvanut varsinkin linjamiesten osalta, kokeneita pelimiehiä on mutta riittääkö syvyys? Ulkomaalaisvahvistuksena kaksi kanadalaista, jotka ovat ainakin aikaisempien tekojensa perusteella melkoisia pelimiehiä.
Teemun veikkaus: välierissä, jää neljänneksi

KORJATTU klo 23.10

Sunnuntaina 19.3. pelattiin Oulussa kolmen joukkueen välinen pienimuotoinen halliturnaus. Paikalle olivat kutsusta saapuneet isäntäjoukkue Oulu Northern Lightsin lisäksi Savon suunnalta Steelers sekä viime vuoden Vaahteraliigakakkonen Seinäjoki Crocodiles. Alkuun oltiin spekuloitu etenkin tuleviin Eurobowl-peleihin valmistautuvan Seinäjoen kokoonpanoa. Crocodiles saapui lopulta paikalle kokeneella ryhmällä.

Ainakin Steelers lähti turnaukseen hakemaan peliaikaa rosterin kaikille pelaajille sekä tärkeää pelikokemusta uusille lajin pariin lähteneille. Voin toki puhua ainoastaan Steelersin puolesta, mutta samalla lailla myös muut joukkueet tuntuivat pelaajia kierrättävän kentällä. Turnauksen otteluissa oli noin tunnin verran juoksevaa peliaikaa per ottelu. Potkupelejä ei pelattu hallin puitteiden takia.

Ensimmäisen ottelun pelasivat keskenään Northern Lights ja Steelers. Steelers aloitti vahvasti ja teki maalin heti ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan, jonka jälkeen puolustus pakotti Oulun hyökkäyksen luopumaan pallosta heti kolmen downin jälkeen. Tämän jälkeen sitten Steelers hyytyi tai Oulu puolestaan vahvistui. Oulu onnistui tekemään kaksi maalia, joista toinen tuli pitkän draivin päätteeksi ja toinen Olli Ervastin pitkässä juoksussa, jossa Steelersin kokemattomampi takakenttä jäi auttamatta toiseksi. Ottelun ratkaisu nähtiin vasta viimeisellä minuutilla, kun Kristian Dietrich nappasi n. 20 jaardin heiton kiinni ja tasoitti ottelun lukemiin 12-12. Kumpikaan joukkue ei onnistunut kahden pisteen lisäpisteyrityksissään.

Puoli tuntia myöhemmin kentälle astelivat Steelers ja Crocodiles. Steelers teki parhaansa, mutta jäi auttamatta todella varmasti pelanneen Crocodilesin jalkoihin. Myös Steelers onnistui aika ajoin saamaan aikaiseksi hienoja heittopelejä ja eteni syvälle Crocodiles-alueelle yhdellä draivilla, mutta maalit jäivät kuitenkin syntymättä. Crocodiles taas, ellei muistini petä, päätti jokaisen hyökkäysvuoronsa touchdowniin. Lopputulokseksi jäi 0-44.

En itse ollut enää paikalla viimeisen Crocodilesin ja Northern Lightsin välisen ottelun aikana. Tietojeni mukaan ottelu olisi päättynyt 0-6 Crocodilesin voittoon. Mitä ilmeisimmin Oulu on siis pystynyt laittamaan hyvin kampoihin myös Crocodilesille.

Joka tapauksessa turnauksesta jäi varmasti hyvä jälkimaku kaikille joukkueille. Kaikki joukkueet pelasivat siististi ja rehdisti ja muutenkin turnauksessa oli oikein mukava tunnelma. Peliaikaa tuli myös varmasti monille sitä kaipaaville pelaajille.

Lisäys: Juuri julkaistessani tätä artikkelia noteerasin uutisen SAJL:n etusivulla. Sieltä voi lukea kuvaukset kaikista pelatuista otteluista.

Kauden 2006 Vaahteraliigan otteluohjelma on julkaistu. Koska viime kauden joukkueista Jyväskylä Jaguars ei tällä vuodelle hakenut liigalisenssiä eikä uusia halukkaita ilmaantunut, pelataan sarja seitsemällä joukkueella. Runkosarjan ottelumäärä nousee aiempien vuosien kymmenestä 12:een kun tulevana kesänä pelataan kokonainen kaksinkertainen sarja, joten enää ei tarvitse spekuloida sillä, kuka saa mahdollisesti muita helpomman tai vaikeamman otteluohjelman.

Koska joukkueita on siis pariton määrä, pelataan runkosarja 15 viikon aikana. Kullakin joukkueella on kaksi lepovuoroa ja lisäksi juhannusviikonloppuna otteluita ei perinteisesti pelata. Rauma Sea City Stormilla lepoviikkoja on kuitenkin käytännössä yksi muita vähemmän, sillä se on sarjan ensimmäisen ottelukierroksen lepovuorolainen. Lappeenranta Rajaritarit puolestaan saa joko tärkeän lepovuoron ennen pudotuspelejä, vähän vähemmän innostavan lepovuoron ennen karsintaottelu(j)a tai mahdollisuuden lähteä joululomalle jo viikon muita joukkueita aikaisemmin.

Ensimmäinen kierros pelataan 27. ja 28. toukokuuta. Pudotuspeleihin pääsee tuttuun tapaan neljä runkosarjan parasta joukkuetta ja välierät pelataan runkosarjan päättymistä seuraavan viikonloppuna, 9. ja 10. syyskuuta. Loppuottelu, 27. Vaahteramalja, pelataan Finnair Stadiumilla launtaina 16.9. Pronssiottelun pelaamisesta tulevalla kaudella luovutaan ja pronssimitalit saa välieränsä hävinneistä joukkueista paremmin runkosarjassa sijoittunut. Sarjan heikoimpien välillä mahdollisesti pelattavasta sijoitusottelusta tai ykkösdivisioonan voittajan kanssa pelattavasta tasonmittausottelusta ei nyt julkaistussa otteluohjelmassa ole mainintaa.

Pohdinta siitä, olisiko sellainen ykkösdivisioonan otteluohjelma, jossa kaikki joukkueet eivät kohtaa toisiaan yhtä monta kertaa, oikeudenmukainen sai minut miettimään sitä, että joku se epäilemättä Vaahteraliigassakin aina joutuu kärsijän paikalle. Viime kaudellahan liigassa kukin joukkue pelasi runkosarjassa kymmenen ottelua eli täyden seitsemän kierroksen kaikkia vastaan sekä siihen vielä kolme satunnaista tai ainakin satunnaiselta vaikuttavaa ottelua päälle.

Otteluohjelmien laatiminenhan on varmasti melkoinen työ ja toisinaan siinä hommassa sattuu jos jonkin näköisiä kummallisuuksia, kuten esimerkiksi se, että Helsinki Roostersilla ja Lappeenranta Rajaritareilla oli viime kesänä molemmilla seitsemän viikon tauko kotikentällä pelaamisesta vähän yli 12 viikon mittaisen runkosarjan aikana. Roosters pelasi Velodromilla neljä ensimmäistä sekä kaksi viimeistä runkosarjaottelunsa toiseksi viimeisen ollessa teoriassa Helsinki Wolverinesin kotiottelu.

Selvittääkseni, kuinka tasapuolinen otteluohjelma viime kesälle sattui, muodostin kaavan, jossa joukkueet saavat runkosarja- ja loppusijoitusten keskiarvon mukaan pisteistä asteikolla 1-8. Kärkitilat molemmissa, mutta eri järjestyksessä, valloittaneet Porvoon Butchers ja Seinäjoki Crocodiles saivat kukin 7,5 pistettä ((8+7)/2=7,5), viimeiseksi molemmissa jäänyt Jyväskylä Jaguaarit yhden pisteen ((1+1)/2=1) ja loput jotakin siltä väliltä. Näiden numeroarvojen perusteella laskin kunkin joukkueen osalta helpoimman ja vaikeimman mahdollisen otteluohjelman. Vertaamalla todellisen otteluohjelman lukemaa näihin minimiin ja maksimiin, sain aikaan seuraavanlaisen taulukon:

Taulukon asteikko on nollasta ykköseen nollan tarkoittaessa helpointa teoreettista otteluohjelmaa ja ykkösen tarkoittaessa vaikeinta mahdollista. Absoluuttisestihan otteluohjelmien vertailuluvut ovat joukkueilla erilaiset, koska joukkue ei tietenkään voi kohdata itseään; ei yhteen eikä kahteen kertaan. Kotikenttäetua laskelmissani ei huomioitu eikä kaava myöskään (ainakaan vielä tässä versiossa) mukaudu siihen, mikäli joku joukkue on ansainnut sarjasijoituksensa merkittävältä osin helpon tai vaikean sarjaohjelmansa ansiosta pelillisten ansioidensa sijaan.

Taulukosta selviää siis se, että menneenä kesänä otteluohjelma kohteli kaltoimmin Rajaritareita, joka kohtasi kaksi kertaa Butchersin, Roostersin ja Wolverinesin. Helpoimmalla pääsi Crocodiles, joka kahteen kertaan löylytti Jaguaarit, Turku Trojansin selä Rauma Sea City Stormin. Nyt kun tilastolliset faktat on nostettu pöydälle, onkin aika aloittaa Seinäjokea lukuunottamatta jokaisella liigapaikkakunnalla spekulaatiot siitä, kuinka suuri ansio otteluohjelmalla oli Crocodilesin tappiottomuuteen runkosarjassa. Niin ja sopii, erityisesti Lappeenrannassa, toivoa, että ensi kesänä kohdalle osuu parempi otteluohjelmaonni.

kello 8:41: Korjattu kommentin pohjalta.

NFL Europe on kutsunut kolme pelaajaa Suomesta tulevalle harjoitusleirille. Leirille ovat lähdössä jo viime kesänä Frankfurt Galaxyssa sekä Vaahteraliigassa Helsinki Roosterissa pelannut TE Iiro Luoto sekä Lappeenrannan Rajaritarien WR Markku Luoto. Kolmanneksi lähtijäksi on valittu divaria tahkoavan Tampere Saintsin TE Tommi Pinta.

Pintan valinta leirille tuli ainakin allekirjoittaneelle aikamoisena yllätyksenä, koska miehellä on ainoastaan yksi kausi lajia takanaan. Tiedustelin asiaa Saintsin puheenjohtajalta Aki Lindholmilta ja hän ilmoitti, että kyseessä todellakin on varsinainen NFL Europen leiri eikä esim. erillinen juniorileiri. Mikäli asia todella on näin, niin ei voi kuin onnitella Tommia siitä, että on kiinnittänyt ilmeisesti pm-kisoissa NFLE-scouttien huomion. Todella hienoa, että myös divaritasolta voi saada mahdollisuuden päästä harjoittelemaan NFLE-tasolla.

Muokkaus: Juttu päivitetty vastamaan tuoreita tietoja. Pelaajia on SAJL:n mukaan kutsuttu ainoastaan nuo aiemmin mainitut kolme kappaletta.

Tällä kaudella Vaahteraliigassa pelanneen Jyväskylän Jaguaarien www-sivuston mukaan joukkue pelaa ensi kaudella 1. divisioonassa. Taloudellisten vaikeuksien kanssa painiskeleva Jaguaarit onnistui voittamaan kesällä vain yhden ottelun sen kaadettua kauden avausottelussa nousijajoukkue Sea City Stormin. Tämän jälkeen joukkue hävisi loput yhdenksän runkosarjaotteluaan, luovutti kahden viimeisen joukkueen välisen sojoitusottelun ja hävisi tasonmittausottelusa ykkösdivisioonan voittajalle, helsinkiläiselle GS Demonsille.

Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että seuraava vaahteraliigakausi tultanee pelaamaan seitsemällä joukkueella. Olisi varsin yllättävää, mikäli jostakin pain Suomea pikavauhdilla ilmaantuisi jokin vaahteraliigapaikkaa halajava ja liigalisenssin ehdot täyttävä taho. Ykkösdivisioonan koko taas kasvanee kahdeksasta kymmeneen, koska Jaguaarien lisäksi molemmat kakkosdivisioonan finalistit, Lahti Jets ja Kouvola Indians, luultavasti nousevat sinne ja sarjasta poistunee vain Lieto Oakmen.

Suomen amerikkalaisen jalkapallon Hall of Fameen on valittu vuotuisen valinnan maksimimäärän mukaiset neljä uutta jäsentä. Valitut ovat maajoukkueen päävalmentajana toiminut SAJL:n perustamiskokouksen kokoonkutsuja Juha Liedes, maajoukkueen pelinrakentajana ja SAJL:n puheenjohtajana toiminut Risto Luostarinen, erityisesti laitahyökkääjänä maajoukkueessa ja East City Giantsissa loistanut laitahyökkääjä Harri Kaasinen sekä lajin pioneeri, ensimmäisen Vaahteramaljan voittajajoukkueen, Polin, perustajajäsen ja maajoukkuepelinrakentaja Heikki Jäättelä.

Porvoon Butchers voitti juuri päättyneessä todella jännittävässä Vaahtera