Kainalopallokorneri

Muuton vuoksi tämä sivusto päivittyi vähän niukanlaisesti viimeisen viikon aikana, mutta historiankirjoihin on kyllä viikon tapahtumista todettava sen verran, että tämän vuoden A-junioreiden SM-sarjan mitalistit ovat selvillä. Mestari on viime vuoden tapaan Helsinki Roosters, joka kaatoi Jyväskylässä pelatussa loppuottelussa kotijoukkue Jaguaarit numeroin 20-13. Puoliajalla Jaguaarit oli vielä 13-6 -johdossa. Pronssimitalit nappasi Etelä-Karjala Cowboys kaatamalla Rauma Sea City Stormin numeroin 28-6. SAJL:n keskustelupalstalla ennen kauden alkua tehtyjä spekulaatioita näin jälkiviisaasti tarkasteltaessa Helsinki Wolverines ei ihan yltänyt odotusten mukaiseen sijoitukseen ja Cowboys taas nousi mitaleille puskista. Toki tuo äänestys ei varmasti ole niitä objektiivisimpia.

Vaahteraliiga alkaa ja se, jos mikä, on varma kesän merkki. Itse asiassa sarja ehti huomaamattani alkaa jo viime viikonloppuna, kun Seinäjoki Crocodiles ja Helsinki Wolverines kohtasivat, mitä loogisimmin, viidennen kierroksen ottelussa viime lauantaina Seinäjoella. Pari edellistä kautta varjojen mailla voitoitta vaeltanut Wolverines oli vähällä yllättää Crocodilesin ja kaatui saappaat jalassa vasta jatkoajalla.

Virallisen avauskierroksen ensimmäisessä ottelussa lauantaina Lappeenranta Rajaritarit isännöi kovasti vahvistunutta ja ja monissa spekulaatioissa mestarisuosikin viitan ylleen saanutta Porvoon Butchersia. Muissa otteluissa Crocodiles isännöi Turku Trojansia, Vaahteralligassa debytoivan Rauma Sea City Stormin vieraaksi saapuu Jyväskylä Jaguaarit ja Helsingin paikallisottelussa maanantaina kohtaavat Roosters ja Wolverines. Tuo helsingin ottelu ehdittiin jo kertaalleen siirtää myöhempään ajankohtaan, mutta Käpylän urheilupuiston maaperästä löytyikin epäillyn toisen maailmansodan aikaisen lentopommin sijasta vaaratonta metalliromua, joten ottelu on siirretty takaisin alkuperäiseen ajankohtaansa.

Avauskierroksen otteluiden ennakoraportit löytyvät SAJL:n sivujen otteluohjelmasta ja samaisilta sivuilta löytyy myös varsin kattava tietopaketti (pdf-muodossa) Vaahteraliigasta, sen historiasta ja joukkueiden kuulumisista. SAJL:n keskustelupalstalta tietenkin löytyy myös sivutolkulla keskustelua siitä, mikä joukkue ensi talveksi saa Vaahteramaljan huomaansa.

Tänään kello 9:25 (eli nyt) alkavassa Nelosen esittämässä 60 Minuuttia -ohjelmassa (60 Minutes) tutustutaan ohjelmatietojen mukaan amerikkalaisen jalkapallon valmentajien työtapoihin.

Lisäys, kello 10:31: Parin kymmenen minuutin pätkässä pääosissa olivat New England Patriotsin päävalmentaja Bill Belichik ja Carolina Panthersin päävalmentaja John Fox. Kantavana ideana oli se, miten Fox on sellainen stereotyyppinen innostuva ja karjuva jalkapallovalmentaja ja Belichik puolestaan täysin stereotyyppivalmentajasta poikkeava kivikasvo. Kun häneltä kysyttiin, huutaako hän ikinä pelaajilleen, vastasi Belichik, että kyllä hän kai muutaman kerran on korottanut ääntään.

New England Patriotsin omistaja Robert Kraft kertoi, kuinka hän, ostettuaan Patriotsin, oli sitä mieltä, että pelinrakentaja on joukkueen tärkein yksittäinen henkilö. Myöhemmin hän kuitenkin huomasi, että tärkein on itse asiassa päävalmentaja ja samaa puhuvat myös palkkatilastot. Kun 80-luvulla päävalmentajien palkat olivat luokkaa 100000-150000 dollaria vuodessa, on valmentajien keskipalkka nyt kolme miljoonaa dollaria vuodessa. Se on jo enemmän, kuin pelinrakentajien keskipalkka. Tätä toki auttaa jo sekin, että valmentajien palkoilla ei ole pelaajien palkkojen tapaan kattoa.

Ohjelmassa myös esiteltiin joukkueiden käyttämiä videoanalysointijärjetelmiä ja täytyy kyllä sanoa, että perin hienoja moiset ovat. Minulle uutena tietona tuli se, että NFL:ssä näiden videoanalysointijärjestelmien käyttö on pelipäivinä kielletty. Valmentajat siis eivät voi esimerkiksi kesken ottelun kaivaa järjestelmästä tietoa, mikäli on vaikkapa käynyt niin, että vastustaja käyttääkin jotakin aivan muuta taktiikkaa kuin mihin oli varustauduttu. Tällä pyritään säilyttämään taktiikassa inhimillinen tekijä ja ne hervottoman kokoiset laminoidut paperiläpyskät eivät valmentajien käsistä kentän laidalta ole mihinkään häviämässä.

Yhden käännösvirheen ohjelmasta bongasin. Palkkakatosta puhuttaessa lause “you can’t have a team full of Pro Bowlers” oli käännetty muotoon “joukkue ei voi olla täynnä ammattilaisia.”

Berlin Thunderin Klaus Alinen teki NFL Europe -uransa ensimmäisen touchdownin ottelussa Cologne Centurionsia vastaan. Syötönkatkon ja rangaistuksen jälkeen Thunder pääsi aloittamaan hyökkäysvuoronsa Centurionsin viiden jaardin viivalta ja heti ensimmäisellä heitolla pelinrakentaja Bret Engemann löysin Alisen maalialueelta. Kiinniotto oli joukkueensa aloituskokoonpanossa olleen Alisen ainoa, mutta hän totuttuun tapaan antoi joukkueensa pitkät aloitussyötöt ja lisäksi kirjautti lentopotkunpalautustilanteessa puolikkaan taklauksen sekä otti kaksi rangaistusta, pituudeltaan yhteensä 15 jaardia.

SAJL:n uutispalstan uutisen mukaan Alisen kommentit ottelun jälkeen olivat, että ”tappio vielä harmittaa, mutta oli jo aikakin maalin syntymiseen, kun kohta kaksi kautta on täällä pelannut.” World Bowl -paikan jo aiemmin varmistanut Thunder nimittäin hävisi ottelun numeroin 13-17. Samoin oman ottelunsa hävisi myös Thunderin World Bowl -vastustaja Amsterdam Admirals, jonka liigan peräpään pitäjä Rhein Fire kaatoi luvuin 27-14.

Viikon kolmannessa ottelussa, jonka Urheilukanavakin televisioi, Frankfurt Galaxy hävisi Hamburg Sea Devilsille numeroin 15-17. Galaxy epäonnistui ottelun viimeisellä minuutilla yhden jaardin kahden pisteen lisäpisteyrityksessä kun keskushyökääjä J.R. Niklosin juoksuyritys jäi vajaaksi, eikä se näin onnistunut viemään ottelua jatkoajalle. Suomalaispelaajista Michael Quarshie saalisti kaksi taklausta, joista toisen hienosti nopeuttaan hyväksi käyttäen sivurajalla asti, ja Iiro Luoto sai peliaikaa erikoisjoukkueissa. Urheilukanava ei ymmärtääkseni televisioi World Bowlia, mutta palautetta sekä siitä, että koko televisioinneista yleensäkin voi antaa urheilukanavan www-sivuilla.

NFL Europen runkosarja on nyt ohi ja loppuottelu World Bowl pelataan ensi lauantaina kello 18 alkaen. Kymmenen ottelun runkosarjassa Berlin Thunder keräsi seitsemän voittoa, Amsterdam Admirals ja Cologne Centurions kuusi ja ensimmäistä kauttaan liigassa pelannut Hamburg Sea Devils viisi voittoa. Sea Devilsin viisi voittoa ja viisi tappiota on historian paras sarjaan liittyneen joukkueen ensimmäisen kauden tulos. Sarjan hännille jäivät vain kolme kertaa voittamaan onnistuneet Frankfurt Galaxy ja Rhein Fire.

Olin paikan päällä seuraamassa kun Porvoon Butchers näytti lauantaina Rajaritareille, kuinka amerikkalaista jalkapalloa pelataan. Butchersin 34-0 -voittolukemat olivat kentän tapahtumien perusteella täysin oikeutetut. Varsinkin Rajaritareiden heittopuolustus oli usein täysin ulalla ja tätä Butchersin pelinrakentaja Petrus Penkki käytti armotta hyväkseen. Butchers eteni heittämällä 286 jaardia kun Rajaritareiden heittohyökkäys tuotti vain 86 jaardia. Myös Rajaritareiden juoksuhyökkäys oli täysin yössä, sillä 23 yrityksellä jaardeja kertyi vain vaivaiset 18. Toki kyseessä oli vasta kauden ensimmäinen ottelu, joten eiköhän täällä Lappeenrannassakin vielä tasokkaita pelejä nähdä.

Penkin lisäksi Butchersista loistivat kanadalaiskeskushyökkääjä Nathan Connor ja jenkkilaitahyökkääjä Willie King, joka teki kolme maalia ja eteni yhteensä 123 jaardia, mikä on enemmän kuin koko Rajaritareiden etenemissaalis. [kuva:
Rajaritareiden pelinrakentaja Gary Brashears] Rajaritareiden jenkkipelinrakentaja Gary Brashears ei ollut mitenkään erityisen loistava ja vaikutti siltä, että kaveri on vielä aika ruosteessa. Toki muutamia valonpilkahduksiakin nähtiin. Brashears pelasi varsin varovaista peliä ja muutaman kerran hän olisi kyllä voinut hankkiutua pallosta eroon sen sijaan, että juoksi sivurajasta yli syvällä aloituslinjan takana.

Lisäksi Rajaritarit käytti välillä varsin hämärää strategiaa, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa toisen puoliajan lopulla tilanteessa 0-20 Rajaritarit päätti yrittää etenemistä vielä neljännellä yrityksellä vaadittavan matkan uusiin yrityksiin ollessa kymmenen jaardia. Peliä ei kuitenkaan saatu käyntiin ajoissa, joten pelin viivyttämisestä lankesi vielä viiden jaardin rangaistus. Yllättäen tämänkin jälkeen päätettiin vielä yrittää etenemistä, vaikka edettävää oli 15 jaardia. Tilanteen kruunasi vielä Brashearsin säkitys karmivat 17 jaardia aloituslinjan takana, jolloin Butchers pääsi aloittamaan hyökkäysvuoronsa Rajaritareiden 24 jaardin linjalta.

Tarkemmin ottelusta voi lukea Etelä-Saimaa -lehdestä, Butchersin www-sivuilta tai ottelupöytäkirjasta. [kuva:
Butchersin pelinrakentaja Petrus Penkki ja oivasti keskitetty pelinumero] Kierroksen toisessa ottelussa viime kauden finalisti Turku Trojans sai seinäjoenvierailullaan käkättimeen vielä Rajaritareitakin rujommin lukemin. Enemmän Crocodilesin 48-0 -voitosta voi lukea Trojansin www-sivuilta. Myöskään kierroksen kolmannessa ottelussa ei toinen joukkue päässyt tulostaululla juhlimaan, sillä Raumalla vierasjoukkue Jaguaarit jätti sarjatulokas Sea City Storm nollille tehden itse 14 pistettä.

Loppukevennyksenä vielä sellainen mitenkään mihinkään liittymätön havainto, että Butchersin pelinrakentaja Petrus Penkin paidassa ei pelinumero ole sattunut ihan keskelle kuten oheisesta kuvastakin selviää. Liekö paidat saatu tolkuttoman halvalla naapurin Kyöstin sorvaus-, soranajo-, sillinsuolaus- ja silkkipainofirmasta vaiko paidan merkinnät kenties itse silitysraudan kanssa puuhasteltu.

Vaahteralligan tämän iltaisessa Helsingin paikallisottelussa kaksi edellistä kautta voitoitta taivaltanut Wolverines otti voiton viime kauden mestarista Roostersista numeroin 21-14. Wolverinesin edellinen voitto tuli lauantaina 27.7.2002 Oulu Northern Lightsista luvuin 29-0. Edellisestä voitosta oli siis kulunut 1045 päivää ja tappioputki oli 23 runkosarjaottelun mittainen. Tuona aikana Wolverines ehti hävitä Roostersille neljä kertaa, luvuin 69-0, 100-0, 42-0 ja 62-6 yhteismaalieron ollessa 273-6. Wolverines ei myöskään ollut kertaakaan historiansa aikana tätä ennen voittanut Roostersia. Kainalopallokorneri onnittelee!

SAJL:n keskustelupalstalla kirjoittavan nimimerkki Temen mukaan tämän päiväinen Satakunnan Kansa -lehti kirjoittaa, että NFL Europen loppuotteluun World Bowliin parhaillaan valmistautuva Berlin Thunderin Klaus Alinen on valittu kahdeksan eurooppalaispelaajan practice squad -ryhmään, joka lähtee koko kaudeksi NFL:ään. Lisää aiheesta heti jahka jotakin virallista lähdettä pääsen lainaamaan.

Lisäys, kello 10:13:

Alinen on siis osa International Development Squad -ohjelmaa, jossa kahdeksan pelaajaa saavat kukin ylimääräisen paikan jonkin NFL-joukkueen harjoitusryhmään, eli nämä kansainvälisen pelaajan mukaan ottavat joukkueet saavat ryhmäänsä yhden pelaajan muita joukkueita enemmän. Joukkueiden harjoitusrymissä olevat pelaajat harjoittelevat normaalisti joukkueiden mukana, mutta eivät virallisesti kuulu niiden kokoonpanoon eli eivät vie tilaa rajatusta pelaajakiintiöstä.

Homman juju on siinä, että näistä harjoitusryhmistä voi mikä tahansa joukkue palkata pelaajia omaan kokoonpanoonsa kauden aikana esimerkiksi vakiopelaajien loukkaantumisten aiheuttaman pelaajavajeen johdosta. Koko ajan joukkueen mukana harjoitteleva, mutta kokematon pelaaja voi olla monessa tilanteessa tuuraajaa etsivälle joukkueelle parempi vaihtoehto kuin etsiä vapaiden agenttien markkinoilta pelaajaa, joka itsekseen yrittää pitää yllä pelikuntoaan. NFL Europen www-sivuilta voi lukea saksalaisen Christian Mohrin kokemuksia International Development Squad -ohjelmasta viime vuodelta

Viime marraskuussa Kouvola Indiansin www-sivuilla haastateltu Alinen (linkki toimii nyt, mutta sivujen toteutuksesta johtuen särkynee myöhemin) vastasi kysymykseen siitä, että luuleeko hän, että Michael Quarshie tai Seppo Evwaraye on ensimmäinen suomalainen NFL:ssä sanoen: “En, vaikka mahdollisuudet heillä on. Aion olla itse ensimmäinen suomalainen NFL:ssä.” Täytyy rehellisesti myöntää että tuossa vaiheessa olin sitä mieltä, että yeah right, varmaan. Mielestäni tuo kuullosti tuossa vaiheesta kovin utopistiselta, ottaen huomioon, että Alinen oli edellisellä NFL Europe kaudella ollut Berliinissä todella minimaalisessa roolissa, mutta voi kuinka kerrankin on mukavaa olla väärässä! Kainalopallokorneri onnittelee lämpimästi!

Alussa mainitussa viestiketjussa toisen epäilijän tarinan voi lukea nimimerkki wayne:n kirjoittamana. Sitähän tässä toki vielä ei ole ratkaistu, että kuka sitten oikeasti ensimmäisenä suomalaisena pääsee tositilanteessa kentälle, sillä olisin hyvin yllättynyt, mikäli Michael Quarshie ei myös pääsisi jonkin joukkueen harjoitusleirille taitojaan esittelemään ja mikäli Nebraskan yliopistossa pelaavan Seppo Evwarayen kehitys jatkuu samanlaisena, myös sieltä suunnalta puuskutetaan niskaan, mikäli seuraavan vuoden aikana ei ehdi jotakin tapahtua.

Korjaus, kello 11:25: Kuten tuolla kommenteissa minua opastettiin, ei tähän International Development Squad -ohjelmaan kuuluvia pelaajia ilmeisesti voi nostaa pelaavaan kokoonpanoon eivätkä muut joukkueet voi tarjota näille sopimusta. Kyseessä on siis kauden kestävä nimensä mukaisesti kansainvälisten pelaajien kehittämiseen tähtäävä ohjelma, johon kuuluvat pelaajat harjoittelevat joukkueen mukana.

Tositoimiin Alinen voi siis päästä aikaisintaan kaudella 2006. Siinä ensimmäisenä kentälle pääsevän suomalaisen veikkauksessa pienin kerroin siis tällä herkellä lienee Quarshiella, koska muut kilpailijat ovat ulkona kisasta vielä seuraavan vuoden ajan.

Maanantaina Wolverinesin yli kahden kauden mittaisen tappioputken katkaisiajana toiminut ja sen johdosta kyseenalaista kunniaa saanut Helsinki Roosters vahvistaa rivejään kahdella yhdysvaltalaispelaajalla. Näistä keskushyökkääjä Tom Tucker on tuttu Vaahteraliigaa seuranneille jo aiemmilta kausilta ja hänet palkittiin viime kauden parhaana ulkomaalaispelaajana. Toinen jenkkituliainen on New Yorkista kotoisin oleva laitahyökkääjä Kyle Allen.

Tucker saapuu Suomeen heti, kun hänen nykyisen joukkueensa, Stockholm Mean Machinesin, Eurobowl-pelit loppuvat. Eurobowl-välierät pelataan 18.6. ja finaali 9.7. Allen puolestaan liittyy Roostersin kokoonpanoon juhannuksen jälkeen. Tarkemmin pelaajista voi lukea Roostersin www-sivuilta.

Klaus Alisen lisäksi myös NFL Europen Frankfurt Galaxyssä pelannut Michael Quarshie on valittu NFL:n International Development Squad -ohjelmaan. SAJL:n tiedotteen mukaan pelaajien tulevat joukkueet selviävät viikonlopun aikana. Tuo International Development Squad on vasta viime kaudella käynnistynyt ohjelma, ja vieläkin on ainakin tämän kirjoittajalle hieman epäselvää se, voivatko tuohon ohjelmaan osallistuvat pelaajat oikeasti esiintyä pelikentällä kauden aikana, mutta selvennystä tähän asiaan on varmasti luvassa lähiaikoina. SAJL järjestää aiheesta maanantaina lehdistötilaisuuden, jonka jälkeen joku tiedotusväline varmasti kakistaa esille sen absoluuttisen totuuden.

Jos nämä herrat eivät saa pelata, näyttää aiemmin spekuloimani “kilpailu” siitä kuka on ensimmäinen NFL:ssä pelaava suomalainen edellistäkin tasaisemmalta, mikäli ensi kesänä rinta rinnan moisesta tittelistä kamppailevat sekä Quarshie, Alinen että Seppo Evwaraye. Jos hämmennetään tätä soppaa vielä sillä, että mikäli Iiro Luoto pääse ensi kaudeksikin NFL Europeen ja tekee siellä “klausaliset” eli nousee toisella kaudellaan kunnolla pelaavaan kokoonpanoon, saattaa NFL olla kohta suomipoikia puolillaan. Arpajaisissa ainakin neljällä arvalla voittaa yleensä todennäköisemmin kuin yhdellä.

Amsterdam Admirals voitti Berlin Thunderin NFL Europen loppuottelussa World Bowlissa numeroin 27-21. Mestaruus on World Bowlissa kerran aiemmin, vuonna 1995, pelanneen Admiralsin ensimmäinen. Ottelu ratkesi vasta viimeisillä sekunneilla kun Thunder ei onnistunut viimeisellä hyökkäysvuorollaan pääsemään aivan maalialueelle asti.

Thunderin Klaus Alinen antoi joukkueensa pitkät aloitussyötöt, mutta muuten hänen ainoat tilastomerkintänsä olivat kaksi kiinnipitämisestä saatua rangaistusta. Ensimmäinen näistä kahdesta aiheutti 29 jaardin juoksun mitätöimisen ja toinen heikensi Thunderin hyökkäysasemia niin, että kolmannella yrityksellä yhden edettävän jaardin sijaan edettävää olikin 11 jaardia. Molempien rangaistusten seurauksena Thunderin hyökkäysvuoro tyrehtyi ja pallo jouduttiin luovuttamaan vastustajalle.

Ottelun tärkeimpänä pelaajana palkittiin Admiralsin pelinrakentaja Kurt Kittner. Mainiosti pelasi myös Thunderin pelinrakentaja Dave Ragone, joka joutui korvaamaan loukkaantumisten vuoksi heikentyneen Thunderin juoksuhyökkäyksen heittämällä palloa 48 kertaa. NFL Europen www-sivuilta löytyy kattava raportti ottelusta.

Lähes kolmen vuoden voitottoman kauden jälkeen helsinkiläinen Wolverines on voittanut nyt jo kaksi ottelua peräkkäin. Lauantaina se kaatoi Lappeenrannassa Rajaritarit numeroin 33-22. Rajaritarit ryhtyi kolmannella neljänneksellä pelaamaan vasta, kun oli ensin päästänyt Wolverinesin 20 pisteen karkumatkalle. [kuva:
Rajaritaripuolustuksen paineesta huolimatta Wolverinesin pelinrakentaja Jarkko Nieminen (#12) heittää 55 jaardin maalin Anatole Wiikille] Valoisaa kotijoukkueen kannalta sentään oli se, että kauden avausottelusta poiketen tällä kertaa saatiin jo maalejakin aikaiseksi.

Avausottelun malliin Rajaritareiden heittopeli oli edelleen kateissa. Wolverinesin 300 heittojaardin vastineeksi Rajaritarit sai niitä aikaiseksi vain 47 ja 18 yrityksestä vain seitsemän päätyi perille ja kaksi vastustajan käsiin. Rajaritarit tekikin pisteensä ottelun loppupuolella kun heittämisestä luovuttiin lähes totaalisesti ja toisaalta Wolverinesin juoksupuolustus ei mitenkän erityisen loistava ollut. [kuva:
Wolverinesin mukana seuranneet etelän ihmeet] Kaikki kolme Rajaritareiden maalia tehtiin juosten. Pelinrakentaja Gary Brashears ei vieläkään vaikuta olevan laitahyökkääjien kanssa samalla aaltopituudella.

Tietysti puolustuksessakin olisi parantamisen varaa, sillä päästämällä 33 pistettä ei mitään ottelua ole helppo voittaa. Wolverinesin laitahyökkääjät Sami Kujansuu ja hervottoman kokoinen Anatole Wiik dominoivat Rajaritareiden heittopuolustusta koko ottelun ajan. Päällimäisenä ottelusta jäi suuhun kuitenkin sellainen maku, jonka Rajaritareiden valmentaja Juha Myllyskin Etelä-Saimaa -lehden artikkelissa vahvistaa, että Rajaritarit sai Wolverinesin näyttämään paremmalta, kuin mitä joukkue todellisuudessa on.

Myös muut kauden ensimmäisessä ottelussaan pistesuorituksitta jääneet joukkueet pääsivät maalien makuun kun viime viikolla Seinäjoki Crodilesilta kunnolla kuonoonsa saanut Turku Trojans kävi hakemassa pisteet raumalaiselta sarjanousija Sea City Stormilta luvuin 21-13. Kierroksen neljännessä ottelussa maanantaina kautensa tappiolla avannut viime kauden mestari Helsinki Roosters saa vieraakseen mestarisuosikki Porvoon Butchersin. SAJL:n www-sivujen otteluennakon mukaan paikalla ottelussa ovat ihmeteltävinä myös NFL Europe -jyrät Michael Quarshie ja Iiro Luoto.

Kainalopallokorneri etsii kirjoittajaa tai kirjoittajia suoltamaan sisältöä sivustolle. Tavoitteena on sekä pävitystahdin tiheytyminen että myös tasapuolisuus kirjoittajien mielenkiinnon kohteiden, henkilökohtaisten näkemysten ja maantieteellisen sijoittumisen osalta.

Haettavan henkilön/henkilöiden ei tarvitse tuntea www-julkaisuun liittyviä tekniikoita eikä osallistua sivuston kulujen kattamiseen. Toki palkkioksikaan ei ole tarjota muuta kuin lämmintä mieltä, kunniaa (toisinaan) ja mainetta (huonoa tai hyvää).

Vaatimuksena kirjoittajalle on vain kunnollinen kirjallinen suomen kielen taito ja kiinnostus amerikkalaista jalkapalloa kohtaan. Kiinnostuksensa voi ilmaista palautelomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen tuomas@kainalopallo.com.

NFL:n Internatinal Development Squad -ohjelmaan valittujen suomalaisten Klaus Alisen ja Michael Quarshien ensi kauden joukkueet ovat selvillä. Alisen tuleva työnantaja on Atlanta Falcons ja Quarshien Oakland Raiders. Aiheesta järjestetyssä tiedotustilaisuudessa olivat läsnä suurimmat kotimaiset tv-toimijat, joten tv:n urheilu-uutislähetyksiä kannattaa tänään silmäillä tarkasti. Lähde: SAJL

Colorado Crush voitti Georgia Forcen Arena Football Leaguen loppuottelussa ArenaBowlissa varhain maanantaiaamuna suomen aikaa. Numeroin 51-48 päättynyt tasaväkinen ottelu ratkesi vasta Crushin peliajan umpeutuessa tekemällä potkumaalilla. Vasta Kolmatta kauttaan sarjassa pelanneen Crushin keulakuva, pääjohtaja ja osaomistaja on pelinrakentajalegenda John Elway.

Arena Football on sisätiloissa pelattava suurelta osin normaalia amerikkalaista jalkapalloa muistuttava peli. Merkittävimpiä eroja ovat kentän koko, joka on 50 jaardia normaalin sadan jaardin sijaan, kentällä olevien pelaajien määrä, joka on kahdeksan pelaajaa per joukkue ja kentän päädyissä olevat verkot, joista heiton tai epäonnistuneen potkumaaliyrityksen jälkeen kimpoava pallo on vapaa pelattavaksi. Kentän lyhyyden vuoksi laji on erittäin nopeatempoinen ja pisteitä tehdään reilusti normaalia amerikkalaista jalkapalloa enemmän.

Pelinrakentajaa, potkaisijaa ja muutamaa erikseen nimettyä erikoispelaajaa lukuunottamatta kentällä olevien pelaajien on pelattava sekä puolustuksessa, että hyökkäyksessä ja kukin näistä pelaajista saa mennä vaihtoon tai tulla kentälle vain kerran neljänneksessä. Lentopotkut ovat kiellettyjä eli eteenpäin yritetään päästä kaikilla neljällä yrityksellä. Mielenkiintoinen on myös ajanottoon liittyvä sääntö, jonka mukaan viimeisen minuutin aikana hyökkäävän joukkueen epäonnistuessa etenemään pelillä yli aloituslinjan pelikello pysäytetään. Tällä estetään ulkojalkapallosta tuttu erityisesti ajan pois kuluttamiseen suunniteltujen pelien käyttö.

Siihen, miltä laji käytännössä näyttää, voi tutustua esimerkiksi ArenaBowlin ja AFL-liigan vedoarkistoissa.

Vaahteraliigan vanavedessä potkaistiin käyntiin myös ykkösdivisioona, joka harmillisesti koki ensimmäisen takaiskunsa jo ennen kauden alkua Lohja Lionsin päätettyä vetäytyä leikistä. Myös Imatra Flashin pudotessa pois ja Rauman vaihtaessa sarjaporrasta ylöspäin oli kuitenkin onni, että ykkösdivari vahvistui kolmella joukkueella Pori Bearsin siirtyessä Vaahteraliigasta ja Northern Lightsin sekä Vaasa Vikingsin noustessa kakkosdivisioonasta. Muutenkin ykkösdivari on tänä vuonna harvinaisen mielenkiintoinen, koska joukkueet ovat vaihtuneet mukavasti.

Toisin kuin liigan puolella, ykkösdivarissa vanhat suosikit tuntuvat pitävän pintansa kahden pelatun kierroksen jälkeen. Parin viime vuoden kestosuosikki GS Demons, välierissä pudonnut 69ers sekä Spagettimaljasta taistellut Steelers, ovat toistaiseksi puhtaalla pelillä sarjataulukon kärjessä. Sixtarit kävivät hakemassa hyvin rutiininomaisesti pisteet niin Liedosta kuin Porista. Demons taas höykytti sarjanousija Vikingsia samalla, kun Steelers antoi kyytiä Oululle. Etenkin Demonsin kuntoa oli spekuloitu kovasti ennen kauden alkua heidän menetettyään riveistään paljon kokeneita pelaajia. Selkeästi kuitenkin Demonit ovat yhä kuitenkin erittäin vaarallinen joukkue, enkä ihmettelisi sitäkään, jos punapaidat olisivat myös tänä syksynä taistelemassa Spagettimaljasta.

Jos vanhat suosikit ovat pysyneet vanhoilla paikoillaan, niin divarin isoimmasta yllätyksestä on mielestäni vastannut Pori Bears. Etukäteen oli kyllä tiedossa, että Bears menettää monta kovaa pelimiestä, mutta siitäkin huolimatta joukkueen hampaattomuus yllätti allekirjoittaneen. Ensimmäisen kierroksen jymy-yllätyksen järjestikin viime vuonna varsin vaisusti pelannut ja divisioonan toiseksi viimeiseksi jäänyt Tampere Saints, joka kävi rökittämässä Porissa isäntäjoukkue Bearsia pistein 9-35. Hetkellisesti menin jo kirjoittamaan omaa sarjataulukkoveikkaustani uusiksi, mutta ilmeisesti innostuin kuitenkin liian aikaisin, sillä Saints kävi toisen kierroksen ottelussaan hankkimassa niukan vierastappion Northern Lightsia vastaan, mitä en myöskään osannut Pori-ottelun perusteella odottaa.

Divarin sarjataulukko ainakin näin alkuvaiheessa tuntuu kolmen kärjen osalta säilyvän tutun oloisena, mutta viimeisestä välieräpaikasta tullaan kyllä käymään todella kovaa taistoa. Tulevana viikonloppuna mielenkiintoisin taistelupari löytyy ottelusta Oakmen ja Vikings. Molemmat joukkueet ovat nyt käyneet häviämässä kerran vahvana pysyneille kärkijoukkueille, joten kummankaan todellisesta pelikunnosta on vaikea sanoa mitään tyhjentävää. Sunnuntain jälkeen tiedämme enemmän. Demons ja Steelers taas tuskin pettävät Northern Lightsia ja Bearsia vastaan, mutta aina on toki jätettävä tilaa yllätyksille. Niitäkin kun on tällä kaudella riittänyt niin liigassa kuin divarissakin.

A-junioreiden mitalit on jo jaettu, mutta B-junnujen kausi on vasta lähtökuopissaan niin SM-sarjassa kuin ykkösdivisioonassakin. Juniorien edesottamukset uhkaavat monesti jäädä edustusjoukkueiden varjoon, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä B-junnut ovat sarjana juurikin sieltä mielenkiintoisemmasta päästä. Pelaajat alkavat olla sen verran vanhoja, että kontaktissa on jo kunnolla kovuutta ja joukosta löytyy myös todellisia pelimiehiä. Moni B-juniori pelaa myös niin A-junioreissa kuin jopa edustusjoukkueissa.

Tämän lisäksi B-junnuissa on kuitenkin kova vaihtuvuus ikähaarukan takia, eivätkä seurat voi ikinä jäädä lepäilemään laakereilleen, jos haluavat säilyttää asemansa sarjan kärkikastissa. Voimasuhteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti, kun kaudesta siirrytään toiseen, mikä pitääkin mielenkiintoa hyvin yllä.

Nyt alkaneiden sarjojen ensimmäisiltä kierroksilta löytyykin mainiota esimerkkejä tällaisista voimasuhteiden täyskäännöksistä kaksin kappalein. Vuoden 2003 pronssiottelussa tappion kärsinyt ja vuoden 2002 finalisti Roosters otti yhteen Porvoon Butchersin kanssa SM-sarjan ensimmäisellä kierroksella. Porvoo oli hakenut kaudella 2004 vauhtia ykkösdivisioonasta, jossa he hävisivät loppuottelussa Rauman Sea City Stormille. Tänä vuonna Porvoon teurastajat eivät antaneet armoa kukonpojille. Tuore SM-sarjan tulokas jyräsi vastustajansa pistein 71-6.

Ykkösdivisioonan puolella Steelers kohtasi kotikentällään Jyväskylän Jaguaarit, joka voitti SM-sarjan mestaruuden vuonna 2003. Varkautelaiset taas jäivät samana vuonna ylemmän jatkosarjan jumboiksi. Nyt Steelersin nimeä kantava junnujoukkue on kasattu lähes täysin kuopiolaisin voimin ja joukossa on ainoastaan 3 pelaajaa, jotka eivät olleet täysiä rookieita. Itse ottelu oli ehkä jopa hieman yllättäen Steelersin hallintaa alusta loppuun ja kotijoukkue veikin ottelun selvästi loppunumeroin 39-14. On mielenkiintoista nähdä kuinka pitkälle uunituoreen junnutiimin rahkeet riittävät, kun vastaan asettuvat Seinäjoki Crocodiles ja Kouvola Indians.

SM-sarjan puolella tasonsa oli onnistunut säilyttämään viime vuoden mestari Helsinki Wolverines, joka ei antanut vuoden 2004 finaalivastustajalleen Turku Trojansille mahdollisuutta revanssiin. Ahmat veivät ottelun nimiinsä numeroin 26-8, vaikka olivatkin puoliajalla kahden pisteen tappioasemassa. Wolverines on vahva mestarisuosikki myös tällä kaudella, mutta tulee varmasti saamaan kovan vastuksen Rauman Sea City Stormista sekä Porvoon Butchersista, joilla vaikuttaisi olevan kasassa erittäin iskukykyinen B-junnujoukkue kaudella 2005 ainakin heidän ensimmäisen pelinsä perusteella.

Superbowl meni talvella New England Patriotseille, mutta Krääsäbowlin vei tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa nimiinsä Philadelphia Eagles suoraan Superbowl-vastustajansa nenän edestä. NFLShop julkaisi hiljattain listan kuluneen kauden oheistuotemyynnistä. Listan kärjessä komeilee kolme konferenssifinalistia, joiden jälkeen loput sijoitukset kuuluvat huomattavasti heikommin menestyneille, mutta vanhoille suosikeille kuten mm. Green Bay Packers (5.), Denver Broncos (7.) ja Chicago Bears (8.). Viime vuonna oheistuotteiden kuningas oli nyt neljäntenä listalla komeileva Oakland Raiders.

Eaglesin oheistuotemyynnistä vastaava Steve Strawbridge kiitteli joukkueensa näkyviä sekä suosittuja pelaajia, joiden varaan oli helppo rakentaa oheistuotetarjontaa. Hän mainitsi myös erityisesti menestyksekkään “One” -mainoskampanjan, joka “sai fanit tuntemaan olevansa lähempänä joukkuetta.”

Tämän lisäksi julkaistiin myös lista 25 suosituimmasta pelipaidasta, mutta ainoastaan huhti- ja toukokuun ajalta. Listan kärjessä komeilee Minnesotasta Oaklandiin siirtynyt laitahyökkääjä Randy Moss, mutta seuraavat neljä sijoitusta menevätkin jo kaikkien konferenssifinalistien pelinrakentajille. Listalta löytyy myös offseason-ajasta johtuen paljon rookienimiä sekä lisäksi muita matalamman profiilin pelaajia kuten Jacksonvillen pelinrakentaja Byron Leftwich (7.) tai Tampa Bayn keskushyökkääjä Mike Alstott (11.), joiden suuri paitamyynti yllätti ainakin allekirjoittaneen.

Molemmat julkaistut listat löytyvät kokonaisuudessaan mm. Packersin uutisosastolta.

Kuten aiemmin on tullut todettua, liittyy Klaus Alinen ensi kaudeksi Atlanta Falconsin ja Michael Quarshie Oakland Raidersin riveihin. NFL:n International Development Squad -ohjelman sääntöjen mukaan pelaajat voivat pelata vain kauden alla pelattavissa harjoitusotteluissa, joten tositoimiin he eivät vielä tällä kaudella pääse, mutta toisaalta heille on myös taattu paikka ohjelmassa koko kaudeksi. Normaalistihan NFL:ssä tarpeettomiksi koetuista pelaajista voi hankkiutua eroon välittömästi. Quarshie on varmasti joutunut hetken aikaa miettimään, että minkälaisen valinnan tulevaisuuttaan koskien tekee, sillä hänelle oli tarjottu NFL Europe -kauden jälkeenkin vapaa agentti -sopimuksia, jotka olisivat mahdollistaneet pelaamisen jo tällä kaudella. Toki riskinä olisi sitten ollut se, että maitojunalla on köröteltävä kotiin jo harjoitusleirin ensimmäisen viikon jälkeen.

Rahahan kiinnostaa keskivertosuomalaista aina ja varsinkin naapurin raha-asiat on tiedettävä tarkasti, jotta osaa olla sopivan verran kateellinen. Quarshien ja Alisen ei tarvitse ensi syksyn aikana suoranaisesti nälkää nähdä, sillä 17-viikkoisen kauden aikana palkkaa kertyy 4700 dollaria viikossa eli yhteensä 79900 dollaria (noin 66000 euroa). Mikäli heidän joukkueensa pääsevät pudotuspeleihin, jatkuu sama tahti vielä niin kauan, kun joukkueella on pelejä jäljellä. Harjoitusleirin aikana näiden kahden tienestit ovat 725 dollaria viikossa, jonka lisäksi he saavat joukkueiltaan ruoat ja majoituksen.

Lue koko juttu »

Tänä viikonloppuna on aktiivisella jenkkifutiksen seuraajalla mahdollisuus nähdä neljä pääsarjatason ottelua pääkaupunkiseudulla tai sen läheisyydessä. Lauantaina kello 15:00 kohtaa Wolverinesin naisjoukkue hallitsevan Suomen mestarin Golden Spirit Lady Demonsin Velodromilla Helsingissä. Voittajaa ei ole vaikea veikata, sillä viime kaudella GSLD voitti Wolvot runkosarjassa 58-0 ja 47-14 sekä välierissä 55-0. GSLD on, jos mahdollista, vahvistunut viime kaudesta ja uusista pelaajista vahvoja näyttöjä on antanut maajouokkueen kulmapuolustaja Ulla Repo, joka on palauttanut jo neljä syötönkatkoa maaliin kahdessa pelatussa ottelussa. GSLD:n sisäisen palkitsemiskäytännön mukaan tämä tarkoittaa Ullalle melko paljon juotavaa kauden päätösjuhlissa.

Lauantaina kohtaavat Porvoossa kello 19:00 alkavassa ottelussa Butchers ja Jyväskylän Jaguaarit. Virallisen otteluennakon mukaan Jaguaareille tulee varsin hikinen ilta, jos aikovat tosissaan Butchersille laittaa kampoihin. Kyseessä on myös kauden ensimmäinen kotiottelu Butchersille, joten tulemme luultavasti näkemään innokkaan kotiyleisön.

Sunnuntaina Helsingin Velodromilla on luvassa todellinen jefupäivä. Kello 15:00 kohtaavat Roosters ja Rauman Sea City Storm. Roostersilla on varmasti kova hinku avata pistetili hävittyään kaksi ensimmäistä otteluaan. Joukkueet kohtaavat ensimmäistä kertaa ja katsomoon pääsee kannustamaan yhdellä eurolla, jos on pukeutunut punaiseen.

Kello 18:00 vastakkain asettuvat voittoputkessa oleva Wolverines ja Turun Trojans. Wolverines on vahvistunut edelliskausista huomattavasti ja on ottelussa jopa hienoinen ennakkosuosikki. Wolverinesin riveihin palaa viime syksynä polvensa loukannut Ari Suontakanen joka tulee monipuolistamaan Jarkko Niemisen johtamaa heittohyökkäystä entisestään.

Iltapäivällä Velodromin katsomotiloissa ja sivurajalla nähtäneen myös Micheal Quarshie, joka maanantaina lupaili Kainalopallokornerin toimittajalle yrittävänsä hankkia Oakland Raidersin pelipaidan. Jos pelipaita Michaelin päällä sunnuntaina nähdään, niin esitämme siitä kuvallisia todisteita pikimmiten pelien jälkeen.

Kokeellisen journalismin ja kehittyvän tekniikan nimissä raportoin kello 15 alkavan Vaahteraliigan Rajaritarit-Crocodiles -ottelun tapahtumista paikan päältä, Lappeenrannan Kimpisen urheilukentältä, lähes reaaliajassa. Ottelussa kohtaavat kautensa kolmella voitolla aloittanut vahva mestarikandidaatti Crocodiles Seinäjoelta ja kotijoukkue Rajaritarit, jolla on ailahtelevien peliesitysten seurauksena saldona vain kaksi selkeää tappiota.

Crocodiles voittaa arvonnan ja potkaisee pallon Rajaritareille.

Rajaritareiden palauttaja Mika Oksman taklataan omalla yhdeksän jaardin linjalla, josta joukkue aloittaa hyökkäämisen.

Rajaritareiden ensimmäinen hyökkäys päättyy lentopotkuun kolmen epäonnistuneen etenemisyrityksen jälkeen.

Normaaleja kuolevaisia sitä on näköjään Crocodilesinkin hyökkäyksessä, sillä ilman yksiäkään uusia yrityksiä se epäonnistuu myös neljännellä yrityksellään heittopelillä ja pallo Rajaritareille Rajaritareiden 40 jaardin linjalla.

Rajaritareiden lentopotku kolmen yriyksen jälkeen. Rajaritarit koskee palloon Crocodilesin 35 jaardin linjalla.

Joko Crocodilesin juoksupeli on täysin yössä tai sitten Rajaritareiden puolustus on liekeissä. Crocodiles saa aikaan kolmella yrityksellä vain kuutisen jaardia. Lentopotkun palauttaa Jon Quisenberry, joka kantaa sen omalle 40 jaardin linjalle asti.

Rajaritarit saa kolmella yrityksellä aikaan viisi jaardia tapakapakkia ja edelleenkään ei ole nähty yksiäkään uusia yrityksiä.

Lue koko juttu »

Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton nettisivut, SAJL.org, on lisännyt tarjontaansa kuvilla. Vasemman reunan valikosta löytyy uutuutena valokuvat-linkki, jonka takaa löytyy valikoima kuvia suomalaisista peleistä. Alkuvaiheessa kuvia löytyy pääkaupunkiseudulla pelatuista otteluista mutta tarjontaa on tarkoitus laajentaa mikäli innokkaita kuvaajia löytyy.

Kuvat on jaoteltu aihepiireiltään mm. Vaahteraliiga-, divari-, naisten-, junnu- ja maajoukkuekuviin. Omat kategoriat löytyy myös tuomareille ja cheerleadereille. Kuvapalvelun tekijätiimi koostuu kahdesta valokuvaajasta, Lari Eteläniemestä ja Juha Kankaanpäästä. Kausilla 2003 ja 2004 Lari julkaisi ottamiaan ottelukuvia omilla sivuillaan, mutta näkyvyys toivottavasti lisääntyy.

Kainalopallokornerin toimittaja tavoitti kiireisen Larin Helsinki-Vantaan -lentokentällä ja sai puristettua muutaman vastauksen uuteen kuvasivustoon liittyen.

On tässä hetki aikaa jutella, jos pysyt mukana -toteaa Lari toimittajalle ja jatkaa: Tahdottiin Juhan kanssa tehdä hommaa vähän vakavammin ja kehittää kuvien saatavuutta ja näkyvyyttä jefuyleisölle. SAJL:n sivujen kautta suuremmalla yleisöllä on mahdollisuus nähdä kuvat ja saada lajiin uusi näkökulma.

Aikaisemminhan Lari oli ilmoitellut kuvistaan lähinnä SAJL:n keskustelufoorumilla, mikä rajasi potentiaalista yleisöä huomattavastikin. Entä missä laajuudessa kuvia on tarkoitus ottaa ja julkaista?

Tällä kaudella pyritään kuvaamaan mahdollisimman moni ottelu erityisesti pääkaupunkiseudulla. Kun Helsingissä on kaksi joukkuetta ja Porvookin on melko lähellä, riittää kuvattavaa Vaahteraliigan otteluissa lähes joka viikonlopulle. Helsingissä on liigan lisäksi kolme naisten joukkuetta ja kaksi divarijengiä, joten kuvattavaa kyllä riittää. Lisäksi kuvaajat muilta paikkakunnilta, ja Helsingistäkin, ovat tervetulleita mukaan, jotta saamme sivuille mahdollisimman kattavan otoksen Suomen jenkkifutiksesta. Ensimmäiset innokkaat ovatkin jo ottaneet yhteyttä.

Huhujen mukaan pelkät kuvaosasto SAJL:n nettisivuilla ei kuitenkaan kunnianhimoiselle tiimille riitä. Mitä muita kuvioita on suunnitteilla?

Olemme nyt jo lähettäneet kuvaamistamme liigan matseista Lehtikuvalle muutaman otoksen jakeluun. Jos vaikka vähitellen lehdet julkaisisivat niitä. Eihän siitä rahaa tule, mutta tietynlaista ammatillista tyydytystä. Eiköhän tässä jotain muutakin vielä kesän kuluessa saada pystyyn.

Toimittaja kaivaa nauhurilaukustaan digikuvauslehti Pikselin ja viittaa siinä olleeseen Larin kirjoittamaan juttuun, jonka mukaan hän oli yhden viikonlopun aikana ottanut yli 10000 valokuvaa. Kuinka paljon yhdestä ottelusta tulee kuvia?

Yhdestä pelistä tulee ehkä 200-300 kuvaa. Huonojahan ne pääosin ovat, hyvä jos muutaman kymmentä kehtaa julkaista. Lehtikuvalle laitettavien kuvien valintakin on melko vaikeaa, koska oikeasti hyviä kuvia tulee edelleen melko harvoin. Vähitellen sitä kuitenkin oppii. Mutta nyt täytyy mennä, lento odottaa.

Lari heiluttaa kädessään lentolippua ja katoaa ihmisvilinään.

Tosin siivouskärryä työntäen.

Viikonloppuna pelattiin ykkösdivarin kolmoskierros, jossa ei nähty isoja yllätyksiä. Varkaus Steelers kohtasi kotonaan Pori Bearsin ja kirjautti itselleen täydet kaksi pistettä sarjataulukkoon kierroksen selvänumeroisimmalla voitolla pistein 35-6. Etenkin ottelun ensimmäinen puoliaika oli virheiden sävyttämä. Syötönkatkoja tehtiin molemmin puolin ja pallo vaihtoi omistajaa useaan otteeseen. Toinen puoliaika oli hiukan vähemmän ailahtelevaa pelaamista, mutta etenkin kotijoukkueen puolustus oli venynyt erittäin hienoihin suorituksiin tiukoissa tilanteissa.

Ennakkoon eniten odottamani ottelu Vaasa Vikingsin ja Lieto Oakmenin välillä päättyi Vaasan voittoon lopputuloksella 10-27. Ottelusta on tihkunut julkisuuteen harmillisen vähän tietoa, joten on vaikea arvioida miten ottelu on tarkemmin edennyt. Puoliaikatuloksesta (3-27) päätellen voidaan kuitenkin todeta, että Lieto selvästi ryhdistyi toisella puoliajalla. Odotan mielenkiinnolla Oakmenien edesottamuksia heinäkuun alussa pelattavassa ottelussa Tampere Saintsia vastaan.

Kierroksen ainoasta pienestä yllätyksestä vastasi Oulu Northern Lights, jonka kotikentälle saapui vieraaksi ykkösdivarin kärkinimi Golden Spirit Demons. Erittäin tiukassa ottelussa demonit lopulta veivät pisteet kotiin numeroin 23-26 (7-12). Demons oli tiettävästi liikkeellä vain 17 miehen voimin, mutta ainakin itse silti oletin helsinkiläisten vievän ottelun selvin numeroin. Ilmeisesti Oulu on kuitenkin ajoittain jopa johtanut ottelua, joten kamppailu on ollut hyvinkin vaiherikas ja jännittävä. Odotan mielenkiinnolla otteluraporttia.

lisäys: Sieltähän se otteluraportti viimein saapui.

Kahden viikon päästä on divarin seuraajille tiedossa ensimmäinen todellinen herkkupala, kun kaksi puhtaan pelin joukkuetta kohtaavat Käpylän Velodromilla lauantaina 2.7. Pystyykö Steelers katkaisemaan demonien pitkän voittoputken ja ottamaan sarjataulukon kärkipaikan, vai ajaako Demons varkautelaisten yli ja vie ensimmäisen isomman päänahan viimevuotiselta finaalivastustajaltaan?

Vähemmän tunnettu amerikkalaisen jalkapallon sarjataso on D- ja E-juniorit eli ns. PW (=Pop Warner). Kevään ja alkukesän aikana pelattiin D-juniorien GP-pisteistä neljässä turnauksessa, jotka olivat järjestyksessä Helsinki (Roosters), Helsinki (Wolverines), Turku (Trojans) sekä Porvoo (Butchers). Kaksi eniten GP-pisteitä kerännyttä joukkuetta pelaavat loppuottelussa PW-bowlissa, joka näillä näkymin pelataan Vaahteramaljan esiotteluna. D-juniorien loppuotteluun selvisivät tänä vuonna Helsinki Roosters ja Porvoo Butchers. E-juniorit osallistuivat samoihin turnauksiin mutta eivät keränneet pisteitä, vaan osallistumisen riemua, jota nähtiinkin turnauksissa yllin kyllin.

D-junioreissa osallistuneita joukkueita oli kuusi, Espoo Roosters, Helsinki Roosters reds/whites, Helsinki Wolverines, Porvoo Butchers ja Turku Trojans. E-junioreissa osallistuneita joukkueita oli myös kuusi, Espoo Roosters, Helsinki 69′ers, Helsinki Roosters, Järvenpää Bulldogs, Porvoo Butchers ja Turku Trojans.

Joukkueiden taso nousi selkeästi turnauksien myötä ja Porvoossa nähtiinkin erittäin hienoa junnujefua. Lasten amerikkalaisen jalkapallon säännöissä on vielä hiomista ja varsinki painorajat aiheuttivat keskustelua, mutta tämä kausi oli jo edelliseen verrattuna parempi. Huomiota herättävää on Roostersin iso osuus joukkueista, mutta tähän on osittain “syynä” sarjapäällikkö Karri Lehtisen tekemä iso työ joukkueiden perustamiseksi. Roosters Espoon nimellä pelannut joukkue tosin jo osoitti merkkejä emäseurasta irtautumiseksi.

Tällä hetkellä joukkueet ovat kovin etelä- ja lounaisrannikkosuuntautuneita ja toivottavaa olisikin, että kaikille jenkkifutispaikkakunnille saataisiin myös näitä pienempiä junnuja.

Porvoon keskuskentällä pelatussa Butchers-Jaguars -ottelussa oli haettu suuren urheilutapahtuman tuntua kun Remu oli pestattu mukaan. Pelipallo oli kuuluttajan mukaan kadoksissa hetken kunnes urheilukenttää kiertävä jenkkiauto, Yhdysvaltain lippu etusäleikön edessä hulmuten, pysähtyi pääkatsomon eteen ja kuljettajan paikalta nousi hurraavan yleisön riemuksi Remu. Remu otti autosta mukaan pelipallon ja luovutti sen ottelun päätuomarille.

Ja kuten Amerikassa ainakin baseball-otteluissa kuuluisuudet suorittavat aloitussyöttöjä, niin täälläkin Remu suoritti aloituspotkun. Vastaanottamaan asettui Roostersista Butchersin riveihin siirtynyt maajoukkueen ykköspelinrakentaja Petrus Penkki. Remu otti vauhtia, askeleet osuivat kohdalleen ja pallo lensi miltei Petulle asti. Ja yleisö hurrasi.

Puoliaikaohjelmana oli cheerleadereiden esitys ja katsojien potkumaalikilpailu. Aikoinaan kun toimittaja toimi kenttäkuuluttajana edesmenneen ECG:n otteluissa, puoliaikaohjelmana oli ainakin kilpailu katsojille, jossa kaksi peräkkäin heitettyä palloa piti saada pysähtymään mahdollisimman lähekkäin.

Itse ottelu oli Butchersin juhlaa. Jaguaarit rähmäsivät pallon heti ensimmäisellä yrityksellä Porvoolle ja Porvoo siirtyi johtoon. Penkki heitti ottelussa yli 300 jaardia ja Jaguaarien ainut maali tuli noin puolesta kentästä maaliin kantaneella juoksupelillä. Porvoon yleisö kannusti omiaan ja otti kauden ensimmäisessä kotipelissä uudet pelaajat avosylin vastaan.

Kakkosdivarissa on viimeinkin päästy kunnolla liikkeelle ja kaikki joukkueet ovat joutuneet ensimmäiseen tulikokeeseensa. Odotetusti sarjataulukon kärjessä porskuttavat kahden kierroksen jälkeen puhtaalla pelillä Lahti Jets ja Kouvola Indians. Rovaniemi Arctic Circle Starsin todellista kuntoa ei olla vielä mitattu, sillä joukkue ei ole vielä pelannut kuin yhden ottelun, mutta rovaniemeläiset tulevat varmasti antamaan kovan vastuksen sekä Lahdelle että Kouvolalle. Automaattisen sarjanousijan paikasta tullaan varmasti käymään kova kamppailu.

Viiden pelatun ottelun jälkeen, pienin maaliero on ollut 26 pistettä, joten aivan kuten ykkösdivisioonassa, myös kakkosessa vaikuttaisi joukkueiden välillä olevan kovia tasoeroja. Kolmen kärki on omassa kastissaan ja loput yrittävät pysyä kyydissä mukana.

Tulevalla kolmannella kierroksella tullaan näkemään jo kakkosdivarin ensimmäinen kärkikamppailu, kun Lahti ja Kouvola asettuvat toistensa tielle. Uskallan väittää, että tuon ottelun voittaja on vähintäänkin kakkosdivarin kakkonen, joten pelissä on panoksena paikka divarikarsinnoissa. Jää nähtäväksi kumman kantti kestää. Viime vuonna Kouvola vieraili Lahdessa kovasti vajaamiehisenä. Myös allekirjoittanut oli kahden muun Steelers-pelurin kanssa pukemassa intiaanipaitaa päällensä, mutta silti joukkue sai kentän reunalle ainoastaan 13 pelaajaa. Tänä vuonna peli pelataankin Kouvolassa ja kotijoukkue saakin aivan varmasti isomman joukon miehiä peliin mukaan. Lahdella on edessään täysi työ, jos mielii toistaa viime vuoden voittonsa.

Otteluraportteja kakkosdivarin peleistä löytää sekä Kouvolan että Lahden nettisivuilta.

Tämän vuoden Vaahteraliigassa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät tai ainakin paremmat joukkueet ovat entistä parempia ja huonommat entistä huonompia. Kauden kolmen ensimmäisen kierroksen 13 ottelussa (mukaan lukien Crocodilesin ja Wolverinesin varaslähtö) voittajajoukkue on tehnyt keskimäärin 24 pistettä häviäjää enemmän.

Viime vuonna kolmen kierroksen jälkeen voittajien ja häviäjien keskimääräinen ero oli 18 pistettä. Pisteittä häviäjä on tällä kaudella jäänyt viisi kertaa, kun viime vuonna samassa ajassa vain Jaguaarit jäi kertaalleen nollille. Sarjan avauskierrokset olivat erityisen kylmää kyytiä häviäjille kaudella 2003, jolloin voittajat saivat aikaan keskimäärin 45 ja häviäjät vain vaivaiset neljä pistettä.

Viime kausi oli sillä tavalla poikkeuksellinen, että se katkaisi koko 2000-luvun jatkuneen sarjan epätasaistumisen. Yhden reilusti tasaisemman vuoden jälkeen näyttää siltä, että joukkueiden tasoerot ovat taas kasvamaan päin. Kaudella 2004 nähtiin yhteensä seitsemän sellaista ottelua, jossa häviäjä ei saanut yhtään pistettä aikaan, kun edellisenä vuonna jo pelkästään kolmen ensimmäisen kierroksen aikana tuollaisia otteluja pelattiin kahdeksan ja tälläkin kaudella niitä on nähty jo viisi kappaletta. Runkosarjan voittaja on ollut tappioton neljänä ja häviäjä voitoton kahtena viime vuonna.

Rökäletappioita ja murskavoittoja näyttää esiintyvän eniten kauden alussa ja lopussa. Alkupuolella tämä johtunee siitä, että osa joukkueista ei vain kertakaikkiaan ole vielä kauden alkaessa valmis peleihin ja loppupuolella taas heikompien, ja usein pienemmällä miehistöllä liikkeellä olevien joukkueiden rivit alkavat raskaan kauden rasittamana harventua loukkantumisten vuoksi.

Murskavoittolukemiksi määrittelin 36 pisteen tai tätä suuremmat voitot, eli tilanteen, jossa vielä viidenkään maalin tekemisellä ja lisäpistepotkujen onnistumisella ei pääse tasatilanteeseen. Tuon määritelmän mukaan murskavoittoon on tänä vuonna päättynyt vasta kolme ottelua, joka on prosentuaalisesti tämän vuosituhannen pienin luku. Tähän lienee syynä sarjan kärkipään joukkueiden tasaisuus kun neljästä pudotuspelipaikasta taistelee viisi tämänhetkisten peliesitysten (ja Roostersin osalta viimeisimmän ottelun ja oletetun vahvistumisen) perusteella sinne paikan ansaitsevaa joukkuetta. Loput kolme joukkuetta sitten ovatkin näillä näkymin sitä alussa mainittua köyhät köyhtyvät -osastoa.

Taulukoita kootessani sattui silmään kaudella 2000 pelattu Turku Trojansin ja Rovaniemi Arctic Circle Starsin välinen ottelu, jonka tulosta ei otteluohjelmasta löydy, vaan siellä on maininta, että molemmat joukkueet on hylätty. Kukas vähemmän teini muistaa, että mitä tuolloin on mahtanut tapahtua?

Kuten valppaimmat lukijat varmasti ovat huomanneet, on Kainalopallokornerin kirjoittajakunta viimeisen parin viikon aikana moninkertaistunut. Varmemman päivitystahdin, maantieteellisen monimuotoisuuden sekä kattavamman aihepiirin toivossa minulla on ilo ilmoittaa, että sivuston kirjoittajia ovat tästälähin myös Erik Forsström Kuopiosta, Lari Eteläniemi Helsingistä ja Jari Niskanen Porvoosta. Herrojen naamavärkkejä voi katsella esittelysivulta, jonne on myös lähiaikoina luvassa hieman monisanaisemmat kuvaukset kaikista sivuston sisällöntuottajista.

Lappeenranta Rajaritarit on tiedotteensa mukaan purkanut sopimuksensa laitahyökääjänä, potkujen palauttajana ja kulmapuolustajana sen riveissä kauden kolmessa ensimmäisessä ottelussa pelanneen yhdysvaltalaisen Jon Quisenberryn kanssa. Tämä on tiedotteen mukaan jo matkannut kotimaahansa. Quisenberryn saavutuksiksi Vaahteraliigassa jäivät 11 kiinniottoa, 69 niillä edettyä jaardia ja nolla maalia sekä puolustuksessa tehdyt 6,5 taklausta.

Tiedotteen mukaan Rajaritareiden joukkueenjohto ei halua kommentoida sopimuksen purkamisen syitä. Tämä salamyhkäisyys tuntuu varsin omituiselta eikä varmasti anna lajista avointa ja rehtiä kuvaa sitä sivummalta seuraavalle vaan ennemminkin herättää epäluuloja. Minun on hyvin vaikea kuvitella sopimuksen purkamiselle syytä, joka on niin arka, ettei sitä voi julkisuudessa kertoa. Vaihtoehtoina juolahtaa mieleeni lähinnä joukkueenjohdon tuntema häpeä siitä, että Quisenberry ei ollutkaan odotetun kaltainen vahvistus tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen Quisenberryn toiminta, jonka paljastuminen tietäisi joukkueelle vielä tätä Vaahteraliigan yleisön älykkyyden aliarvioimistakin suurempaa imagotappiota. Salaliittoteorioitsijaksi tässä näköjään on ryhdyttävä.

Rajaritareiden toinen tuontipelaaja, pelinrakentaja Gary Brashears, jatkaa joukkueessa entiseen malliin. Joukkueessa tosin varmaan toivotaan, että se malli alkaisi pikkuhiljaa muistuttamaan viimevuotisen pelinrakentajan Mike Westin vastaavaa. Brashearsin lähinnä siviilipuolen kuulumisia valottava haastattelu löytyy parin päivän takaisisesta Etelä-Saimaa -lehdestä.

Aivan kuin NFL:ssä ei hiljaista tässä olisi jo kuukausitolkulla ollutkin, mutta joka tapauksessa nyt se todellinen tyhjiö vasta alkaakin. Joukkueilla ei seuraavien kolmen viikon aikana ole minkäänlaista toimintaa. Tämän jälkeen alkavat joukkueiden harjoitusleirit ja elokuun kuudennesta päivästä alkaen vuorossa ovat harjoituspelit.

Heinäkuun lopulla harjoituslereille suunnistavat myös suomalaistoivot Michael Quarshie ja Klaus Alinen. Alisen Atlanta Falconsin harjoitusleiri alkaa 25. ja Quarshien Oakland Raidersin 28. heinäkuuta. Aliselle saattaa olla luvassa vielä lisääkin matkustusta, sillä kauden ensimmäisessä harjoituspelissä Atlanta Falcons kohtaa American Bowlissa Japanin Tokiossa Indianapolis Coltsin.

Seuraavien hiljaisten viikkojen aikana merkittävimpiä seurattavia asioita, jotka nekään eivät niin tolkuttoman merkittäviä ole, ovat kulmapuolustaja Ty Lawn sopimustilanne ja Philadelphia Eaglesin laitahyökkääjä Terrell “T.O.” Owensin palkankorotusvaatimukset.

Koko tähänastisen uransa New England Patriotsia edustanut ja neljä kertaa Pro Bowliin valittu Law vapautettiin sopimuksestaan keväällä. Hän on kärsinyt urallaan muutaman vakavan loukkaantumisen, joista viimeisin tapahtui viime syksynä Lawn murtaessa jalkansa ottelussa, jossa Pittsburgh Steelers katkaisi Patriotsin ennätyksellisen 21 ottelun voittoputken.

Aiemmin urallaan hienosti pelannut Law on saanut tarjouksia useilta joukkueilta, mutta toistaiseksi mikään joukkue ei ole häntä miellyttävää tarjousta esittänyt. Ongelmina ovat Lawn loukkaantumisalttius ja se, että viime kaudella hän ei esittänyt mitenkään erityisen näyttäviä otteita tehtyään seitsemässä ottelussa 23 taklausta ja otettuaan vain yhden syötönkatkon.

Law itse on toki sitä mieltä, että hän on elämänsä kunnossa ja että hän ansaitsee rahakkaan työtarjouksen. Kiinnostuksensa ovat kuitenkin esittäneet muun muassa New York Jets, Kansas City Chiefs, Tampa Bay Buccaneers ja Indianapolis Colts. Mikä joukkue ikinä Lawn nappaakin, saa se rahojensa vastineeksi arvan, jolla joko voittaa tai sitten ei. Lähde: Sports Illustrated

Philadeplhiassa Eaglesin kanssa vuosi sitten 49 miljoonan dollarin ja seitsemän vuoden sopimuksen tehnyt Terrell Owens vaatii lisää palkkaa. San Francisco 49ersistä Eaglesiin viime kaudeksi siirtynyt Owens toi Eaglesin hyökkäykseen sen viimeisen sysäyksen, jolla joukkue onnistui kahden edellisen vuoden konferenssifinaalitappiopettymysten sijaan lunastamaan paikan SuperBowlissa. Eaglesin suunnalta Owensin väitteille tunnutaan lähinnä naureskelevan ja valmentaja Andy Reidin lausunnoista päätellen mikäli T.O. ei suostu nykypalkalla kentälle, saa hän luvan istua katsomossa siihen asti, kunnes tulee toisiin ajatuksiin. Owens on varmasti myös kaupan, mikäli joku joukkue hänestä kunnon tarjouksen tekee.