Kainalopallokorneri

Aivan kuin NFL:ssä ei hiljaista tässä olisi jo kuukausitolkulla ollutkin, mutta joka tapauksessa nyt se todellinen tyhjiö vasta alkaakin. Joukkueilla ei seuraavien kolmen viikon aikana ole minkäänlaista toimintaa. Tämän jälkeen alkavat joukkueiden harjoitusleirit ja elokuun kuudennesta päivästä alkaen vuorossa ovat harjoituspelit.

Heinäkuun lopulla harjoituslereille suunnistavat myös suomalaistoivot Michael Quarshie ja Klaus Alinen. Alisen Atlanta Falconsin harjoitusleiri alkaa 25. ja Quarshien Oakland Raidersin 28. heinäkuuta. Aliselle saattaa olla luvassa vielä lisääkin matkustusta, sillä kauden ensimmäisessä harjoituspelissä Atlanta Falcons kohtaa American Bowlissa Japanin Tokiossa Indianapolis Coltsin.

Seuraavien hiljaisten viikkojen aikana merkittävimpiä seurattavia asioita, jotka nekään eivät niin tolkuttoman merkittäviä ole, ovat kulmapuolustaja Ty Lawn sopimustilanne ja Philadelphia Eaglesin laitahyökkääjä Terrell “T.O.” Owensin palkankorotusvaatimukset.

Koko tähänastisen uransa New England Patriotsia edustanut ja neljä kertaa Pro Bowliin valittu Law vapautettiin sopimuksestaan keväällä. Hän on kärsinyt urallaan muutaman vakavan loukkaantumisen, joista viimeisin tapahtui viime syksynä Lawn murtaessa jalkansa ottelussa, jossa Pittsburgh Steelers katkaisi Patriotsin ennätyksellisen 21 ottelun voittoputken.

Aiemmin urallaan hienosti pelannut Law on saanut tarjouksia useilta joukkueilta, mutta toistaiseksi mikään joukkue ei ole häntä miellyttävää tarjousta esittänyt. Ongelmina ovat Lawn loukkaantumisalttius ja se, että viime kaudella hän ei esittänyt mitenkään erityisen näyttäviä otteita tehtyään seitsemässä ottelussa 23 taklausta ja otettuaan vain yhden syötönkatkon.

Law itse on toki sitä mieltä, että hän on elämänsä kunnossa ja että hän ansaitsee rahakkaan työtarjouksen. Kiinnostuksensa ovat kuitenkin esittäneet muun muassa New York Jets, Kansas City Chiefs, Tampa Bay Buccaneers ja Indianapolis Colts. Mikä joukkue ikinä Lawn nappaakin, saa se rahojensa vastineeksi arvan, jolla joko voittaa tai sitten ei. Lähde: Sports Illustrated

Philadeplhiassa Eaglesin kanssa vuosi sitten 49 miljoonan dollarin ja seitsemän vuoden sopimuksen tehnyt Terrell Owens vaatii lisää palkkaa. San Francisco 49ersistä Eaglesiin viime kaudeksi siirtynyt Owens toi Eaglesin hyökkäykseen sen viimeisen sysäyksen, jolla joukkue onnistui kahden edellisen vuoden konferenssifinaalitappiopettymysten sijaan lunastamaan paikan SuperBowlissa. Eaglesin suunnalta Owensin väitteille tunnutaan lähinnä naureskelevan ja valmentaja Andy Reidin lausunnoista päätellen mikäli T.O. ei suostu nykypalkalla kentälle, saa hän luvan istua katsomossa siihen asti, kunnes tulee toisiin ajatuksiin. Owens on varmasti myös kaupan, mikäli joku joukkue hänestä kunnon tarjouksen tekee.

Lappeenranta Rajaritarit on tiedotteensa mukaan purkanut sopimuksensa laitahyökääjänä, potkujen palauttajana ja kulmapuolustajana sen riveissä kauden kolmessa ensimmäisessä ottelussa pelanneen yhdysvaltalaisen Jon Quisenberryn kanssa. Tämä on tiedotteen mukaan jo matkannut kotimaahansa. Quisenberryn saavutuksiksi Vaahteraliigassa jäivät 11 kiinniottoa, 69 niillä edettyä jaardia ja nolla maalia sekä puolustuksessa tehdyt 6,5 taklausta.

Tiedotteen mukaan Rajaritareiden joukkueenjohto ei halua kommentoida sopimuksen purkamisen syitä. Tämä salamyhkäisyys tuntuu varsin omituiselta eikä varmasti anna lajista avointa ja rehtiä kuvaa sitä sivummalta seuraavalle vaan ennemminkin herättää epäluuloja. Minun on hyvin vaikea kuvitella sopimuksen purkamiselle syytä, joka on niin arka, ettei sitä voi julkisuudessa kertoa. Vaihtoehtoina juolahtaa mieleeni lähinnä joukkueenjohdon tuntema häpeä siitä, että Quisenberry ei ollutkaan odotetun kaltainen vahvistus tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen Quisenberryn toiminta, jonka paljastuminen tietäisi joukkueelle vielä tätä Vaahteraliigan yleisön älykkyyden aliarvioimistakin suurempaa imagotappiota. Salaliittoteorioitsijaksi tässä näköjään on ryhdyttävä.

Rajaritareiden toinen tuontipelaaja, pelinrakentaja Gary Brashears, jatkaa joukkueessa entiseen malliin. Joukkueessa tosin varmaan toivotaan, että se malli alkaisi pikkuhiljaa muistuttamaan viimevuotisen pelinrakentajan Mike Westin vastaavaa. Brashearsin lähinnä siviilipuolen kuulumisia valottava haastattelu löytyy parin päivän takaisisesta Etelä-Saimaa -lehdestä.

Kuten valppaimmat lukijat varmasti ovat huomanneet, on Kainalopallokornerin kirjoittajakunta viimeisen parin viikon aikana moninkertaistunut. Varmemman päivitystahdin, maantieteellisen monimuotoisuuden sekä kattavamman aihepiirin toivossa minulla on ilo ilmoittaa, että sivuston kirjoittajia ovat tästälähin myös Erik Forsström Kuopiosta, Lari Eteläniemi Helsingistä ja Jari Niskanen Porvoosta. Herrojen naamavärkkejä voi katsella esittelysivulta, jonne on myös lähiaikoina luvassa hieman monisanaisemmat kuvaukset kaikista sivuston sisällöntuottajista.

Tämän vuoden Vaahteraliigassa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät tai ainakin paremmat joukkueet ovat entistä parempia ja huonommat entistä huonompia. Kauden kolmen ensimmäisen kierroksen 13 ottelussa (mukaan lukien Crocodilesin ja Wolverinesin varaslähtö) voittajajoukkue on tehnyt keskimäärin 24 pistettä häviäjää enemmän.

Viime vuonna kolmen kierroksen jälkeen voittajien ja häviäjien keskimääräinen ero oli 18 pistettä. Pisteittä häviäjä on tällä kaudella jäänyt viisi kertaa, kun viime vuonna samassa ajassa vain Jaguaarit jäi kertaalleen nollille. Sarjan avauskierrokset olivat erityisen kylmää kyytiä häviäjille kaudella 2003, jolloin voittajat saivat aikaan keskimäärin 45 ja häviäjät vain vaivaiset neljä pistettä.

Viime kausi oli sillä tavalla poikkeuksellinen, että se katkaisi koko 2000-luvun jatkuneen sarjan epätasaistumisen. Yhden reilusti tasaisemman vuoden jälkeen näyttää siltä, että joukkueiden tasoerot ovat taas kasvamaan päin. Kaudella 2004 nähtiin yhteensä seitsemän sellaista ottelua, jossa häviäjä ei saanut yhtään pistettä aikaan, kun edellisenä vuonna jo pelkästään kolmen ensimmäisen kierroksen aikana tuollaisia otteluja pelattiin kahdeksan ja tälläkin kaudella niitä on nähty jo viisi kappaletta. Runkosarjan voittaja on ollut tappioton neljänä ja häviäjä voitoton kahtena viime vuonna.

Rökäletappioita ja murskavoittoja näyttää esiintyvän eniten kauden alussa ja lopussa. Alkupuolella tämä johtunee siitä, että osa joukkueista ei vain kertakaikkiaan ole vielä kauden alkaessa valmis peleihin ja loppupuolella taas heikompien, ja usein pienemmällä miehistöllä liikkeellä olevien joukkueiden rivit alkavat raskaan kauden rasittamana harventua loukkantumisten vuoksi.

Murskavoittolukemiksi määrittelin 36 pisteen tai tätä suuremmat voitot, eli tilanteen, jossa vielä viidenkään maalin tekemisellä ja lisäpistepotkujen onnistumisella ei pääse tasatilanteeseen. Tuon määritelmän mukaan murskavoittoon on tänä vuonna päättynyt vasta kolme ottelua, joka on prosentuaalisesti tämän vuosituhannen pienin luku. Tähän lienee syynä sarjan kärkipään joukkueiden tasaisuus kun neljästä pudotuspelipaikasta taistelee viisi tämänhetkisten peliesitysten (ja Roostersin osalta viimeisimmän ottelun ja oletetun vahvistumisen) perusteella sinne paikan ansaitsevaa joukkuetta. Loput kolme joukkuetta sitten ovatkin näillä näkymin sitä alussa mainittua köyhät köyhtyvät -osastoa.

Taulukoita kootessani sattui silmään kaudella 2000 pelattu Turku Trojansin ja Rovaniemi Arctic Circle Starsin välinen ottelu, jonka tulosta ei otteluohjelmasta löydy, vaan siellä on maininta, että molemmat joukkueet on hylätty. Kukas vähemmän teini muistaa, että mitä tuolloin on mahtanut tapahtua?

Kakkosdivarissa on viimeinkin päästy kunnolla liikkeelle ja kaikki joukkueet ovat joutuneet ensimmäiseen tulikokeeseensa. Odotetusti sarjataulukon kärjessä porskuttavat kahden kierroksen jälkeen puhtaalla pelillä Lahti Jets ja Kouvola Indians. Rovaniemi Arctic Circle Starsin todellista kuntoa ei olla vielä mitattu, sillä joukkue ei ole vielä pelannut kuin yhden ottelun, mutta rovaniemeläiset tulevat varmasti antamaan kovan vastuksen sekä Lahdelle että Kouvolalle. Automaattisen sarjanousijan paikasta tullaan varmasti käymään kova kamppailu.

Viiden pelatun ottelun jälkeen, pienin maaliero on ollut 26 pistettä, joten aivan kuten ykkösdivisioonassa, myös kakkosessa vaikuttaisi joukkueiden välillä olevan kovia tasoeroja. Kolmen kärki on omassa kastissaan ja loput yrittävät pysyä kyydissä mukana.

Tulevalla kolmannella kierroksella tullaan näkemään jo kakkosdivarin ensimmäinen kärkikamppailu, kun Lahti ja Kouvola asettuvat toistensa tielle. Uskallan väittää, että tuon ottelun voittaja on vähintäänkin kakkosdivarin kakkonen, joten pelissä on panoksena paikka divarikarsinnoissa. Jää nähtäväksi kumman kantti kestää. Viime vuonna Kouvola vieraili Lahdessa kovasti vajaamiehisenä. Myös allekirjoittanut oli kahden muun Steelers-pelurin kanssa pukemassa intiaanipaitaa päällensä, mutta silti joukkue sai kentän reunalle ainoastaan 13 pelaajaa. Tänä vuonna peli pelataankin Kouvolassa ja kotijoukkue saakin aivan varmasti isomman joukon miehiä peliin mukaan. Lahdella on edessään täysi työ, jos mielii toistaa viime vuoden voittonsa.

Otteluraportteja kakkosdivarin peleistä löytää sekä Kouvolan että Lahden nettisivuilta.

Porvoon keskuskentällä pelatussa Butchers-Jaguars -ottelussa oli haettu suuren urheilutapahtuman tuntua kun Remu oli pestattu mukaan. Pelipallo oli kuuluttajan mukaan kadoksissa hetken kunnes urheilukenttää kiertävä jenkkiauto, Yhdysvaltain lippu etusäleikön edessä hulmuten, pysähtyi pääkatsomon eteen ja kuljettajan paikalta nousi hurraavan yleisön riemuksi Remu. Remu otti autosta mukaan pelipallon ja luovutti sen ottelun päätuomarille.

Ja kuten Amerikassa ainakin baseball-otteluissa kuuluisuudet suorittavat aloitussyöttöjä, niin täälläkin Remu suoritti aloituspotkun. Vastaanottamaan asettui Roostersista Butchersin riveihin siirtynyt maajoukkueen ykköspelinrakentaja Petrus Penkki. Remu otti vauhtia, askeleet osuivat kohdalleen ja pallo lensi miltei Petulle asti. Ja yleisö hurrasi.

Puoliaikaohjelmana oli cheerleadereiden esitys ja katsojien potkumaalikilpailu. Aikoinaan kun toimittaja toimi kenttäkuuluttajana edesmenneen ECG:n otteluissa, puoliaikaohjelmana oli ainakin kilpailu katsojille, jossa kaksi peräkkäin heitettyä palloa piti saada pysähtymään mahdollisimman lähekkäin.

Itse ottelu oli Butchersin juhlaa. Jaguaarit rähmäsivät pallon heti ensimmäisellä yrityksellä Porvoolle ja Porvoo siirtyi johtoon. Penkki heitti ottelussa yli 300 jaardia ja Jaguaarien ainut maali tuli noin puolesta kentästä maaliin kantaneella juoksupelillä. Porvoon yleisö kannusti omiaan ja otti kauden ensimmäisessä kotipelissä uudet pelaajat avosylin vastaan.

Vähemmän tunnettu amerikkalaisen jalkapallon sarjataso on D- ja E-juniorit eli ns. PW (=Pop Warner). Kevään ja alkukesän aikana pelattiin D-juniorien GP-pisteistä neljässä turnauksessa, jotka olivat järjestyksessä Helsinki (Roosters), Helsinki (Wolverines), Turku (Trojans) sekä Porvoo (Butchers). Kaksi eniten GP-pisteitä kerännyttä joukkuetta pelaavat loppuottelussa PW-bowlissa, joka näillä näkymin pelataan Vaahteramaljan esiotteluna. D-juniorien loppuotteluun selvisivät tänä vuonna Helsinki Roosters ja Porvoo Butchers. E-juniorit osallistuivat samoihin turnauksiin mutta eivät keränneet pisteitä, vaan osallistumisen riemua, jota nähtiinkin turnauksissa yllin kyllin.

D-junioreissa osallistuneita joukkueita oli kuusi, Espoo Roosters, Helsinki Roosters reds/whites, Helsinki Wolverines, Porvoo Butchers ja Turku Trojans. E-junioreissa osallistuneita joukkueita oli myös kuusi, Espoo Roosters, Helsinki 69′ers, Helsinki Roosters, Järvenpää Bulldogs, Porvoo Butchers ja Turku Trojans.

Joukkueiden taso nousi selkeästi turnauksien myötä ja Porvoossa nähtiinkin erittäin hienoa junnujefua. Lasten amerikkalaisen jalkapallon säännöissä on vielä hiomista ja varsinki painorajat aiheuttivat keskustelua, mutta tämä kausi oli jo edelliseen verrattuna parempi. Huomiota herättävää on Roostersin iso osuus joukkueista, mutta tähän on osittain “syynä” sarjapäällikkö Karri Lehtisen tekemä iso työ joukkueiden perustamiseksi. Roosters Espoon nimellä pelannut joukkue tosin jo osoitti merkkejä emäseurasta irtautumiseksi.

Tällä hetkellä joukkueet ovat kovin etelä- ja lounaisrannikkosuuntautuneita ja toivottavaa olisikin, että kaikille jenkkifutispaikkakunnille saataisiin myös näitä pienempiä junnuja.

Viikonloppuna pelattiin ykkösdivarin kolmoskierros, jossa ei nähty isoja yllätyksiä. Varkaus Steelers kohtasi kotonaan Pori Bearsin ja kirjautti itselleen täydet kaksi pistettä sarjataulukkoon kierroksen selvänumeroisimmalla voitolla pistein 35-6. Etenkin ottelun ensimmäinen puoliaika oli virheiden sävyttämä. Syötönkatkoja tehtiin molemmin puolin ja pallo vaihtoi omistajaa useaan otteeseen. Toinen puoliaika oli hiukan vähemmän ailahtelevaa pelaamista, mutta etenkin kotijoukkueen puolustus oli venynyt erittäin hienoihin suorituksiin tiukoissa tilanteissa.

Ennakkoon eniten odottamani ottelu Vaasa Vikingsin ja Lieto Oakmenin välillä päättyi Vaasan voittoon lopputuloksella 10-27. Ottelusta on tihkunut julkisuuteen harmillisen vähän tietoa, joten on vaikea arvioida miten ottelu on tarkemmin edennyt. Puoliaikatuloksesta (3-27) päätellen voidaan kuitenkin todeta, että Lieto selvästi ryhdistyi toisella puoliajalla. Odotan mielenkiinnolla Oakmenien edesottamuksia heinäkuun alussa pelattavassa ottelussa Tampere Saintsia vastaan.

Kierroksen ainoasta pienestä yllätyksestä vastasi Oulu Northern Lights, jonka kotikentälle saapui vieraaksi ykkösdivarin kärkinimi Golden Spirit Demons. Erittäin tiukassa ottelussa demonit lopulta veivät pisteet kotiin numeroin 23-26 (7-12). Demons oli tiettävästi liikkeellä vain 17 miehen voimin, mutta ainakin itse silti oletin helsinkiläisten vievän ottelun selvin numeroin. Ilmeisesti Oulu on kuitenkin ajoittain jopa johtanut ottelua, joten kamppailu on ollut hyvinkin vaiherikas ja jännittävä. Odotan mielenkiinnolla otteluraporttia.

lisäys: Sieltähän se otteluraportti viimein saapui.

Kahden viikon päästä on divarin seuraajille tiedossa ensimmäinen todellinen herkkupala, kun kaksi puhtaan pelin joukkuetta kohtaavat Käpylän Velodromilla lauantaina 2.7. Pystyykö Steelers katkaisemaan demonien pitkän voittoputken ja ottamaan sarjataulukon kärkipaikan, vai ajaako Demons varkautelaisten yli ja vie ensimmäisen isomman päänahan viimevuotiselta finaalivastustajaltaan?

Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton nettisivut, SAJL.org, on lisännyt tarjontaansa kuvilla. Vasemman reunan valikosta löytyy uutuutena valokuvat-linkki, jonka takaa löytyy valikoima kuvia suomalaisista peleistä. Alkuvaiheessa kuvia löytyy pääkaupunkiseudulla pelatuista otteluista mutta tarjontaa on tarkoitus laajentaa mikäli innokkaita kuvaajia löytyy.

Kuvat on jaoteltu aihepiireiltään mm. Vaahteraliiga-, divari-, naisten-, junnu- ja maajoukkuekuviin. Omat kategoriat löytyy myös tuomareille ja cheerleadereille. Kuvapalvelun tekijätiimi koostuu kahdesta valokuvaajasta, Lari Eteläniemestä ja Juha Kankaanpäästä. Kausilla 2003 ja 2004 Lari julkaisi ottamiaan ottelukuvia omilla sivuillaan, mutta näkyvyys toivottavasti lisääntyy.

Kainalopallokornerin toimittaja tavoitti kiireisen Larin Helsinki-Vantaan -lentokentällä ja sai puristettua muutaman vastauksen uuteen kuvasivustoon liittyen.

On tässä hetki aikaa jutella, jos pysyt mukana -toteaa Lari toimittajalle ja jatkaa: Tahdottiin Juhan kanssa tehdä hommaa vähän vakavammin ja kehittää kuvien saatavuutta ja näkyvyyttä jefuyleisölle. SAJL:n sivujen kautta suuremmalla yleisöllä on mahdollisuus nähdä kuvat ja saada lajiin uusi näkökulma.

Aikaisemminhan Lari oli ilmoitellut kuvistaan lähinnä SAJL:n keskustelufoorumilla, mikä rajasi potentiaalista yleisöä huomattavastikin. Entä missä laajuudessa kuvia on tarkoitus ottaa ja julkaista?

Tällä kaudella pyritään kuvaamaan mahdollisimman moni ottelu erityisesti pääkaupunkiseudulla. Kun Helsingissä on kaksi joukkuetta ja Porvookin on melko lähellä, riittää kuvattavaa Vaahteraliigan otteluissa lähes joka viikonlopulle. Helsingissä on liigan lisäksi kolme naisten joukkuetta ja kaksi divarijengiä, joten kuvattavaa kyllä riittää. Lisäksi kuvaajat muilta paikkakunnilta, ja Helsingistäkin, ovat tervetulleita mukaan, jotta saamme sivuille mahdollisimman kattavan otoksen Suomen jenkkifutiksesta. Ensimmäiset innokkaat ovatkin jo ottaneet yhteyttä.

Huhujen mukaan pelkät kuvaosasto SAJL:n nettisivuilla ei kuitenkaan kunnianhimoiselle tiimille riitä. Mitä muita kuvioita on suunnitteilla?

Olemme nyt jo lähettäneet kuvaamistamme liigan matseista Lehtikuvalle muutaman otoksen jakeluun. Jos vaikka vähitellen lehdet julkaisisivat niitä. Eihän siitä rahaa tule, mutta tietynlaista ammatillista tyydytystä. Eiköhän tässä jotain muutakin vielä kesän kuluessa saada pystyyn.

Toimittaja kaivaa nauhurilaukustaan digikuvauslehti Pikselin ja viittaa siinä olleeseen Larin kirjoittamaan juttuun, jonka mukaan hän oli yhden viikonlopun aikana ottanut yli 10000 valokuvaa. Kuinka paljon yhdestä ottelusta tulee kuvia?

Yhdestä pelistä tulee ehkä 200-300 kuvaa. Huonojahan ne pääosin ovat, hyvä jos muutaman kymmentä kehtaa julkaista. Lehtikuvalle laitettavien kuvien valintakin on melko vaikeaa, koska oikeasti hyviä kuvia tulee edelleen melko harvoin. Vähitellen sitä kuitenkin oppii. Mutta nyt täytyy mennä, lento odottaa.

Lari heiluttaa kädessään lentolippua ja katoaa ihmisvilinään.

Tosin siivouskärryä työntäen.