Kainalopallokorneri

Kun Vaahteraliigaa on pelattu neljä kierrosta kymmenestä, uskallan jo tässä vaiheessa veikata, että pudotuspelipaikat on jo jaettu. Seinäjoki Crocodilesin ja Porvoon Butchersin pudotuspelipaikat ovat käytännössä jo kiveen kirjoitettuna. Helsinki Roosters on haparoivan alkukauden jälkeen päässyt taas jaloilleen ja NFL Europessa keväällä pelanneen Iiro Luodon ja viime kaudellakin Roostersia edustaneen keskushyökkääjä Tom Tuckerin liittyminen joukkueeseen vahvistaa sitä entisestään. Lupaan, että nämä kolme nähdään pudotuspeleissä syksyllä.

Roosters-pestilleen Tucker sai loistavan alun, sillä tekemänsä juoksumaalin lisäksi hän blokkasi kaksi Rajaritareiden lentopotkua, joista ensimmäisestä tuli maali ja toisen Tucker sai käsiinsiä vasta hieman maalialueen sivurajan väärällä puolella. Maalin syntyminen jäi muutaman senttimetrin päähän. Luoto pelasi melkein kolme neljännestä hyökkäyksen linjassa, kunnes siirtyi sisemmäksi laitahyökkääjäksi ja otti kiinni kaksi syöttöäkin. Ottelun lopussa häntä kokeiltiin myös puolustuksen linjassa.

Sarjan häntäpäässä Rauma Sea City Strom, Lappeenranta Rajaritarit ja Jyväskylä Jaguaarit tähänastisten peliesitysten perusteella taistelevat enää keskenään siitä, mikä joukkue selviää kaudesta yhtä tai kahta ottelua toisia vähemmällä. Neljännelle pudotuspelipaikalle ehdolla ovat siis Turku Trojans ja Helsinki Wolverines. Ratkaisevaan asemaan tässä astuu otteluohjelma sikäli, että edellä mainittuja kolmea selkeästi heikompitasoista joukkuetta vastaan Trojans pelaa tällä kaudella viisi ja Wolverines vain neljä kertaa. Tasapisteisiin tältä osin Wolverinesin pelastaa se, että se onnistui avauskierroksella kaatamaan hiukan hitaasti käyntiin päässeen Roostersin. Trojansin ja Wolverinesin keskinäisen ottelun voitti Trojans, joten helsinkiläisten on pudotuspeleihin mieliäkseen voitettava vähintään yksi kolmesta kärkijoukkueesta ja Trojansin pystyessä samaan voitettava vielä yksi enemmän.

Viime kausina murheen mailla rämpineen Wolverinesin yllätysmomentti on nyt mennyttä eikä takki auki sitä vastaan enää varmasti lähde liikkeelle edes Roosters. Wolverines myös otti viime kierroksella kotonaan kuonoon Butchersilta tylysti lukemin 40-0, joten, vaikka sille huono päivä olisikin sattunut, on eroa kärkipaikalle vielä kosolti. Turussa taas viime viikon pelaajaksi valittu pelinrakentaja Chris Dapolito on liekeissä. Viime viikonlopun ottelussa Jaguaareja vastaan keskushyökkääjä Teemu Paukkulan loukkaannuttua Dapolito kantoi vastuun juosten 17 yrityksellä 132 jaardia ja kolme maalia.

Vaikka moinen uhkarohkeus ei varmasti kärkijoukkueita vastaan toimikaan, on Paukkulalla aikaa parannella jalkaansa. Luulen, että ensi viikonlopun ottelussa Butchers ei kaadu sitten millään ja seuraavat ottelut ennen ja jälkeen EM-kisatauon ovat Rajaritareita ja Jaguaareja vastaan, jotka Trojans kyllä hoitanee oli kokoonpano sitten minkälainen tahansa. Vaikka Paukkulan terveystilanne on hämärän peitossa, osoitti Dapolito juostessaan yksin Jaguaarit kumoon sen, että panikoimaan ei Turussa hädänkään hetkellä ryhdytä.

Täten ylin totuus siis on se, että pudotuspelijoukkueet ovat Butchers, Crocodiles, Roosters ja Trojans. Voimieni tunnossa uhottakoon vielä sen verran, että tuossa nuo joukkueet ovat kaiken lisäksi runkosarjasijoituksen mukaisessa järjestyksessä. Poikkeavat mielipiteet ovat tervetulleita tuonne kommenttiosioon.

Laskeskelin myös tähänastisten liigaottelujen osalta tilaston siitä, kuinka paljon joukkueet keskimäärin etenevät yhdellä heittoyrityksellä ja kuinka paljon niiden puolustukset päästävät jaardeja samassa tilanteessa. Tämä yhdysvaltalaisen tilastoguru Bud Gooden (verkkosivusto ei tällä hetkellä toimi) kehittämä Killer Stat -nimellä kutsuttu menetelmä joukkueiden paremmuuden selvittämiseksi toimii Two Minute Warning -tilastosivuston mukaan ainakin NFL:ssä.

Katsellaanpa kauden loputtua sitten, että päätekö menetelmä Vaahteraliigassa ja pudottavatko Roosters ja Trojans Wolverinesin tuolta kärkinelikosta, kuten olen tässä uhonnut. Butchers on edennyt yhdellä heittoyrityksellä keskimäärin 2,7 kertaa sen mitä peränpitäjä Rajaritarit mutta Rajaritareiden heittopuolustus on sentään vasta kolmanneksi huonoin. Ja aiheeseen kun päästiin, niin jorisenpa vielä minulle maantieteellisesti niin kovin läheisesestä Rajaritareista.

Viime viikonloppuna olin seuraamassa kun joukkue sai kyytiä Roostersilta Butchers-Wolverines -ottelun kaltaisin 40-0-lukemin. Tässäkin ottelussa Rajaritareiden puolustus oli reilusti hyökkäystä parempi. Edellisessä ottelussa Crocodiles johti puoliajalla vain 7-0 ja nytkin Roostersin puoliaikajohto oli vain 10 pistettä. Ilmeisesti kuvioihin hiipivän väsymyksen lisäksi toisella puoliajalla myös henkinen kantti alkaa murentua, kun oma hyökkäys ei yrityksistä huolimatta saa aikaan pistettäkään. Pisteittä Rajaritarit on tämän kauden neljässä ottelussa jäänyt kolmesti. Tässä vaiheessa kautta myös loukkaantumiset alkavat todella verottaa pienemmällä materiaalilla liikkeellä olevia joukkueita, sillä ottelun päättyessä Rajaritareilla oli pukeissa vain 18 pelaajaa. Ensi viikonloppuna joukkue matkustaa Raumalle, ja Etelä-Saimaa -lehden mukaan Rajaritareiden valmentaja Juha Myllys on sitä mieltä, että jos ottelusta ei voittoa tule, “tapahtuu varmasti isoja asioita.”

Kauden toisena pelinumeroihin liittyvänä loppuvennyksenä mainittakoon, että Iiro Luoto pelasi ottelussa Rajaritareita vastaan kahdella eri pelinumerolla. Kolmannen neljänneksen lopulla hän vaihtoi numerolla 56 varustetun paidan numeroon 82. Tästä joka tilastoijan suosikkiyllätyksestä seuraksena oli tietenkin se, että ottelupöytäkirjassa Luoto näkyy kahtena. Suuremmalta hämmingiltä sentään pelastaa se, että tuo hyökkäyksen linjassa pelannut Luoto ei ehtinyt saada tilastomerkintöjä.