Kainalopallokorneri

Suomi voitti amerikkalaisen jalkapallon EM-kilpailuissa pronssia. Käytän sanaa voitti, koska viimeisestä pelatusta ottelusta otettiin voitto, vaikka ensimmäisessä ottelussa koettiinkin kirvelevä tappio Ruotsia vastaan.

Ansaitsiko Ruotsi voittonsa ja oliko Suomi vasta kisojen kolmanneksi paras joukkue? Jenkkifutiksessa ei voi pelata kovin montaa ottelua yksissä kisoissa, joten aikaisemmista kisoista perityllä pelijärjestyksellä on huomattavan suuri merkitys. Saksa sai alkuerässä vuoden 2001 mestarin oikeudella vastaansa B-sarjasta nousseen Ison-Britannian ja voitti ottelun helposti 34-0. Britannialla oli muutama hyvä yksilö mutta yleinen kurittomuus ja mm. pelinrakentajan fiksaantuminen tietyille laitureille heittämiseen pilasi peliä.

Suomi edellisten kisojen kakkosena sai vastaansa Ruotsin ja lähti peliin hienoisena altavastaajana. Ruotsi pelasi EM-kisojen alla kaksi tiukkaa harjoitusottelua ja oli päässyt kokeilemaan kokoonpanojaan. Suomi sai peliin salama-alun. Miikka Riionheimo palautti syötönkatkon 34 jaardia maaliin ja hetkeä myöhemmin Routsin Alnervikin lentopotku blokattiin ja tuloksena oli safety. Suomi johti peliä 9-0 ja Suomen sivurajalla vallitsi loistava tunnelma. Näin amerikkalaista jalkapalloa pelataan. Viritellään kohta mankasta Den glider in päälle.

Mutta Suomen hyökkäys ei saanut aikaiseksi tasaisia hyökkäysvuoroja. Suomen ainoan hyökkäys-TD:n teki turnauksen all-starsiin valittu Anatole Wiik noin 15 jaardia syvästä poikkikuviosta. Penkillä oli aikaa heittää, hän löysi Wiikin hienosti ja Anatole juoksi 67 jaardin maalin.

Suomi eteni Ruotsia vastaan juosten ensimmäisellä puoliajalla vain kaksi (2) jaardia. Vaikka Suomen hyökkäyksen piti etukäteissuunnitelmien mukaan edetäkin pääasiassa heittäen, ei kahdella juoksujaardilla voida puhua missään tapauksessa tasapainoisesta hyökkäyksestä. Ensimmäisellä puoliajalla Paukkula kantoi palloa neljä kertaa ja toisella puoliajalla viisi. Pisin kanto toi 10 jaardia ja yhteensä Paukkulan kannoilla Suomi eteni 14 jaardia.

Olisi väärin sanoa, että Paukkula on huono keskushyökkääjä, tämän todistaa jo pronssiottelussa Brittejä vastaan edetyt 136 jaardia 18 kannolla, valinta pelin arvokkaimmaksi pelaajaksi sekä valinta Vaahteraliigan viikon 2 pelaajaksi. Sen sijaan on mahdollista, että Paukkulan määrätietoinen juoksutyyli, jossa puolustajat haastetaan suoralla kontaktilla, eikä mahdollista isompaa peliä haeta harhautuksella, ei ollut paras mahdollinen taktiikka hyvin taklannutta Ruotsia vastaan. Paukkula on vahva ja haastaa vastustajat yrittämällä juosta näiden yli. Taktiikka saattaa tuottaa ylimääräisen jaardin tai pari, mutta harvoin isoja pelejä. Olisin mielelläni nähnyt kentällä toisen tyyppistä keskushyökkääjätyöskentelyä, kun oli käynyt selväksi, ettei Paukkulan kannoilla saada luotua Ruotsille vakavasti otettavaa juoksu-uhkaa. Suomi eteni Ruotsia vastaan heittäen 244 jaardia ja juosten 9. Ruotsi heitti 130 jaardia ja juoksi 142 jaardia. En muista, epäonnistuiko Ruotsin ensimmäinen taklaaja Paukkulan pysäyttämisessä kertaakaan.

Toisaalta voidaan myös pohtia, oliko Paukkulalla tilaa juosta. Penkillä oli ajoittain erittäin kiire heittää ja pronssiotteluun Suomi tekikin vaihdoksia hyökkäyksen linjaan, jotta Penkille saadaan lisää aikaa. Ruotsin kaksi tiukkaa harjoituspeliä on epäilemättä auttanut Ruotsia löytämään toimivimmat kokoonpanot merkityksellisiin otteluihin. Kun EM-kilpailuissa pelataan vähän otteluita, ei mukana ole merkityksettömiä pelejä, jossa kokoonpanoja voitaisiin testata, kuten monissa muissa lajeissa. Suomessa harrastajien määrä on pieni ja kärki kapea, joten jo yksi tai kaksi poisjääntiä voi vaikuttaa tiukoissa peleissä lopputulokseen varsin ratkaisevasti.

Ruotsi pelasi koko turnauksen hyvin. He tekivät kummassakin pelaamassaan ottelussa voittopisteet viimeisellä neljänneksellä eivätkä fumblanneet palloa kertaakaan koko turnauksessa. Juoksupuolustus pelasi tarkasti, pisin päästetty juoksu oli Paukkulan kymmenjaardinen. Finaalissa puolustukset pelasivat tarkasti vaikka kummankin joukkueen ensimmäiset pisteet tulivatkin karkuun päässeen laitahyökkääjän tekeminä. Saksan laiturin ympärillä oli 10 metriä tyhjää ja hän saikin tepastella maaliin rauhassa. Ruotsin maalin tehnyt laituri oli post-kuviossa pari metriä Saksan puolustajaa syvemmällä. Koko pelin ajan pallo liikkui keskikentän molemmin puolin ja yleisin peli olikin kolme ja ulos tai syötönkatko. Ruotsi heitti neljä syötönkatkoa ja Saksa kolme.

Peliesitysten perusteella voidaan sanoa, että Euroopassa on tällä hetkellä kolme tasavahvaa jenkkifutismaata. Ruotsi onnistui tällä kertaa kurinalaisen pelin ansiosta. Sitä on varmasti edesauttanut pelatut harjoitusottelut.

Miksi Suomi sitten ei pelannut harjoitusotteluita?

Koska se maksaa ja rahaa ei ole. Maajoukkueleiritys maksaa ja pelaajat joutuvat maksamaan leiripäivät itse. Vaahteraliigan joukkueita ei kiinnosta tukea maajoukkuetta, koska se ei suoraan hyödytä niitä. Seurat käyttävät vähät rahansa menestymiseen sarjapeleissä ja junioritoiminnan pyörittämiseen. Pari kolme pelaajaa maajoukkueessa ei juurikaan paranna seuran peliesityksiä liigassa. Liitto ei saa houkuteltua sponsoreita, koska maajoukkuepelejä ja katsojia on vähän.

Vaahteramaljan pelaaminen Finnair Stadiumilla on ehdottomasti liike oikeaan suuntaan. Jo muutaman sadan lisäkatsojan tuloilla on liiton toiminnalle suuri merkitys. Fanikulttuurin kehitys alkaa ainakin maajoukkuetasolla lähes nollasta. Malmössä oli Suomen joukkuetta kannustamassa viisi fania ja kaksi valokuvaajaa, joista allekirjoittanut oli toinen. Kisajärjestäjällä oli mediasta vastaava henkilö, mutta kummallekaan kentällä ei ollut järjestetty medialle Internet-yhteyttä, tilastot sain vain yhdestä pelistä ja press-tila oli auki vain finaalin aikana. Järjestyshenkilöitä oli paljon ja he näyttivät pääosin olevan tehtäviensä tasalla. Finaalissa tunnelma jalkapallokentällä oli hieno, katsomot alkoivat aivan vaihtopenkkien takaa ja päädyissä oli tilaa vain muutama metri. Ruotsalaisyleisö kannusti omiaan kuuluvasti. Välillä liiankin kuuluvasti ja väärissä kohdin, kun ruotsalaishyökkäyksellä oli vaikeuksia kommunikoida linjassa.

Onkin helppo todeta, että Suomen amerikkalaista jalkapalloa voi edistää jo pelkästään tulemalla katsomaan otteluita. Ostamalla lippu lippuluukulta ja kannustamalla. Aivan kuten muissakin urheilulajeissa.