Kainalopallokorneri

NFL-kausi 2005 on jo ovella. Silti ennen syyskuun kahdeksatta ja kauden avausottelua Oakland Raidersin ja hallitsevan mestarin New England Patriotsin välillä käydään vielä viimeisiä tiukkoja taisteluita pelipaikoista tulevan kauden joukkueissa. Ensimmäiset pelaajat putosivat harjoituskokoonpanoista tiistaina, jolloin miesvahvuudet rajattiin 63:een. Viimeiset viilaukset tehdään torstain ja perjantain viimeisten preseason-otteluiden jälkeen, ja virallisten 53-miehisten aktiivirosterien julkaisun takaraja on Suomen aikaa kello yhdeltä maanantain vastaisena yönä.

Jo tiistaina pois rankattujen joukossa oli muutamia silmiinpistäviä nimiä. Denver Broncos hylkäsi tämänvuotisen draftin kolmannen kierroksen varauksensa keskushyökkääjä Maurice Clarettin. Joukkueessa ei oltu tyytyväisiä herran nopeusominaisuuksiin, eikä huhujen mukaan hänen asennettakaan hyvänä pidetty . Mies sai lähteä, koskematta kertaakaan palloon harjoituspeleissä. Atlanta puolestaan pudotti laitahyökkääjä Peerless Pricen. Uutinen ei ainakaan ensi kuulemalta ole suurta ihmetystä herättänyt, olivathan miehen kaksi edellistä kautta tilastojen valossa melkoisia floppeja. Falcons hankki Pricen keväällä 2003 kovalla rahalla Buffalo Billsistä toivoen hänestä vahvistusta haukkojen laituriosastolle ja joukkueen tähtipelinrakentaja Michael Vickin ykkösmaalia. Eipä hänestä sateentekijää tullut: viime kaudella hän sai aikaiseksi 575 jaardia 45:stä kopista ja 3 maalia, ja joutuipa harjoitusleireillä vielä hyökkäyksen kakkostiimiin ennen lopullista pudottamista.

Työttömyyskortistosta löytyy myös muitakin mielenkiintoisia nimiä, kuten Philadelphia Eaglesin puolustuksen linjamies Corey Simon, New England Patriotsin kakkospelinrakentaja Rohan Davey sekä Cincinnati Bengalsin vuoden 2000 ensimmäisen kierroksen varaus, laitahyökkääjä Peter Warrick. Simonin palveluksista ovat jo lukuisat joukkueet olleet kiinnostuneita, mm. Indianapolis Colts. Daveyta ollaan joidenkin veikkailujen mukaan kärräämässä Miamiin entisen yliopistokoutsinsa Nick Sabanin alaisuuteen. Warrickin tilanne lienee heikompi: viime kauden tärvellyt murtuma polvessa häiritsi pahasti valmistautumista tähän kauteen, ja viime aikoina miestä ovat vaivanneet myös kinnerjännekivut. Yksikään joukkue ei ole ainakaan tehnyt herralle julkista tarjousta.

Kun kissat ovat poissa, hiiret tulevat pöydälle. Muutamien isojen nimien poissaolo tekee myös aloittajien pestien jakamisen mielenkiintoiseksi. Chicago Bearsin aloittavaksi pelinrakentajaksi on nimetty rookie Kyle Orton. Elokuisessa pelissä nilkkansa teloneen Rex Grossmannin tuuraajaksi nimetty Chad Hutchinson sai kahdessa seuraavassa pelissä tilastoihinsa vain inttereitä ja säkkejä. Orton sai yrittää – ja loisti. Purduen kasvatti kärsi seniorivuotenaan lonkkavammoista, ja hänet varattiinkin vasta 4. kierroksella. Tosin vaikka hänen edelleen kevään draftissa ehtikin Alex Smithin (49ers) kaltaisia tähtiä, on hän tällä tietämällä kuitenkin ainoa aloittava tulokaspelinrakentaja.

Myös Pittsburghissa eletään mielenkiintoisia aikoja. Steelersin molemmat juoksutykit Duce Staley ja legendaarinen Jerome Bettis ovat sairastuvalla, joten pallonkantovastuu saattaa langeta kokemattomalle Willie Parkerille. Nimenomaan saattaa, sillä Bettisin on veikkailtu kuntoutuvan kauden alkuun mennessä. Jos näin ei käy, kenttä on auki Parkerille. Hän teki preseasonilla hyvän vaikutuksen nopeudellaan, joten Bettisin ja Staleyn tyyppisiin muurinmurtajiin tottuneet Steelers-fanit näkevät ehkä jotain uutta.

Ravens-fanitkin ovat odottavalla kannalla: pystyykö Jamal Lewis pelaamaan? Kauden avauspeli Coltsia vastaan on mahdollinen, mutta turvonnut jalka tuskin kestää montaa kantoa. Katseet kääntyvätkin siis juoksuissa Chester Tayloriin. Ainakin New Orleans Saintsiä vastaan Lewisin varamies vakuutti joukkueen johdon ratkaisusta suostua 3 miljoonan taalan palkkavaatimukseen – 151 jaardia 13:lla kannolla.

Kainalopallokorneri jatkaa tilanteiden seuraamista ja raportoi lisää ainakin kerran ennen kauden alkamista!

LISÄYS: Edellä kerrottiin, että Peter Warrick olisi ollut ilman sopimusta. No, kauan ei miehen tarvinnut työttömänä kärvistellä, sillä Seattle Seahawks nappasi miehen heti tilaisuuden tullen. Seura tiedotti torstai-iltapäivällä tehneensä hänen kanssaan vuoden mittaisen sopimuksen. Samoin on tullut julki tiedote Indianapolis Coltsilta, että he ovat päässeet sopimukseen Corey Simonin kanssa. Diilin yksityiskohtia ei ole julkaistu, mutta se on monivuotinen ja luultavasti, tietäen miehen Pro Bowler-statuksen, kohtalaisen rahakas.

Samalla kun sekä Atlanta Falconsin että Oakland Raidersin harjoituspelit tämän kauden osalta on pelattu, on pelien osalta tämä vuosi pulkassa NFL:n international development squad -ohjelmaan osallistuvilta suomalaisilta Klaus Aliselta ja Michael Quarshielta. Loppukauden he viettävät joukkueidensa harjoitusryhmässä.

Alisen osalta harmillista on se, että viime öisessä ottelussa Miami Dolphinsia vastaan hän loukkasi polvensa blokatessaan lentopotkunpalautustilanteessa. Ottelun toisen neljänneksen alussa tapahtuneen loukkantumisen seurauksena Alinen makasi maassa pari minuuttia, kunnes hänet autettiin pois kentältä. Falcons valottaa tilannetta kaikkien loukkaantuneiden pelaajiensa osalta ensi maanantaina.

Alinen pääsi kentälle kolmessa Falconsin viidestä harjoitusottelusta, mutta hänelle ei kirjattu minkäänlaisia tilastomerkintöjä. Quarshie puolestaan pääsi pelaamaan kaikissa Raidersin neljässä harjoitusottelussa ja keräsi puolustuksen linjassa 6,5 taklausta. Seuraavan kerran heidät voisi kuvitella nähtävän tositoimissa ensi keväänä NFL Europessa.

NFL-fanien vielä odotellessa ison liigan alkamista, yliopistosarjoissa ollaan jo päästy tositoimiin. Kauden ensimmäiset ottelut pelattiin perjantain vastaisena yönä Suomen aikaa. Vaikka pelit tuolloin jo alkoivatkin, kauden viralliset avajaiset olivat 2. syyskuuta perjantaina, jolloin amerikkalaisille esiteltiin myös uusi kansallinen juhlapyhä, College Colors Day. Tällä uudella juhlapäivällä, joka on samalla lukuvuoden ensimmäinen päivä, halutaan juhlistaa yliopistojen urheiluvuoden alkamista.

Tällä kaudella suuren yleisön mielenkiinto kohdistuu varmasti länsirannikolle ja University of Southern Californian joukkueeseen, joka avaa kautensa sunnuntaina Hawaijia vastaan. Kahtena viime vuonna mestaruuden valloittanut USC Trojans hakee tänä vuonna historiallista kolmatta perättäistä kruunuaan, eikä kukaan oikeastaan muuhun uskokaan. Varsinkin, kun pelinrakentaja Matt Leinart päätti jäädä joukkueeseen. Viime vuonna parhaan yliopistopelaajan palkinnon, Heismann Trophyn, voittanutta Leinartia oltiin jo viime kauden jälkeen kovaa kyytiä viemässä NFL-draftiin, ja hänelle povattiin huippu-uraa ammattilaiskentillä. Mies kuitenkin päätti jäädä akateemisen palloilun pariin vielä seniorivuodekseen. Päätös saattoi olla joko täydellinen valinta tai silkkaa umpihulluutta. Viime vuoden suuressa hypetyksessä mies olisi varmasti noussut draftin kuumimmaksi pelaajaksi, ja hänestä oltaisiin tapeltu isojen rahojen kanssa. Vaikka miehen pelillisiä taitoja ei käy kiistämään, niin riski on silti olemassa: jos mestaruutta ei tulekaan tai mies loukkaantuu, osakkeet saattavat laskea ensi keväänä. Edellinen tuskin suurta lovea palkkashekkiin tekee, vaikka hypetyslisä onkin poissa. Loukkaantuminen sen sijaan voisi olla melkoinen takaisku miehen uralle… TOISAALTA: yksi kausi huippuyliopistopalloa ei hänestä ainakaan huonompaa pelaajaa tee. Tai entäs jos USC voittaakin mestaruuden? Ja Leinart pokkaisi historiallisen toisen Heismanninsa…

Amerikkalaisten seuratessa Leinartin edesottamuksia meidän suomalaisten katseet kääntyvät Keskilänteen, Nebraskaan. Siellä Seppo Evwaraye aloittaa niin ikään oman seniorivuotensa sunnuntaina ottelussa Mainea vastaan. Viime kaudeksi joukkueenjohto teki radikaalin muutoksen siirtäessään Sepon puolustuksen linjasta hyökkäykseen. Samat herrat saivat taputella toisiaan selkään valinnan johdosta, sen verran kovaa jälkeä Evwaraye viime kaudella teki. Keväällä 2004 hänet palkittiin kehittyneimpänä hyökkäyksen pelaajana, ja hän aloitti syksyllä kaikki 11 ottelua linjan oikeassa laidassa herättäen laajaa huomiota kansallisessakin vertailussa. Viime talven kova harjoittelu palkittiin tänä vuonna Nebraska Lifter of the Year-palkinnolla, jolla palkitaan pelaajien sisäisellä äänestyksellä heidän mielestään kovin harjoittelija. Täksi kaudeksi Seppo siirtyy linjan vasempaan laitaan, jossa hän on joukkueensa selvä ykkösmies, ja odotukset ovat myös sen mukaiset. 195- senttinen ja 145-kiloinen Evwaraye on asiantuntijoiden mielestä kokoisekseen todella atleettinen, ja ehdottomasti ammattilaiskaliiberia. Jos kaikki menevät niinkuin tähän asti, saatamme hyvinkin nähdä ensi keväänä Sepon draftattuna johonkin NFL-joukkueeseen.

Kauden alusta alkaen kuuluu varmasti kitinää laajalti kritisoidusta BCS (Bowl Championship Series)-järjestelmästä. Se kehitettiin muutama vuosi sitten selventämään sekavia joukkuevalintoja bowl-otteluihin ja selvittämään yhdessä pelissä todellinen mestari. Vaikutus on kuitenkin huomattu jopa päinvastaiseksi, kun parhaimmillaan pistelaskuissa on jopa viisi joukkuetta ollut tasoissa ennen loppupelejä. Tänä vuonna ainakin Associated Press on kieltänyt BCS:aa käyttämästä omien toimittajiensa arvioita osana omaa pistelaskuaan. Tämä on vain entisestään lisännyt systeemin vastustajien määrää, vaikka sitä ollaankin täksi kaudeksi taas hieman viilattu. Yhä useampi haluaisi nähdä futiksessakin esim. koripallon tyyppiset kunnon pudotuspelit kauden päätteeksi.

Aika tulee näyttämään, miten käy Leinartin, Evwarayen ja BCS:n tulevana kautena. Paljon ehtii tapahtua, ennenkuin mestarit kruunataan tammikuun neljäs Rose Bowlissa.

Viimeiset pudotukset on nyt tehty, ja lopulliset 53:n pelaajan rosterit on julkaistu. Vaikka seuroilla olisikin ollut aikaa maanataiyöhön kello yhteen Suomen aikaa asti, kaikki joukkueet olivat liikkeellä jo hyvissä ajoin ennen määräaikaa. Mitään suuria nimiä ei pudonneiden lista tarjoillut. Pisimpään pelipaikoissa olivat kiinni lähinnä jo keväällä NFL Europessa kunnostautuneet pelurit, kuten esimerkiksi Frankfurt Galaxyn sisempi laitahyökkääjä Mark Anelli, joka esitti hyviä otteita Atlanta Falconsin harjoituspeleissä. Muutama tämän kevään Euroopan-kävijä silti onnistui raivaamaan tiensä joukkueisiin, esimerkiksi Berlin Thunderin Rich Scanlon, joka komeilee tällä hetkellä Kansas City Chiefsin depth chartissa toisena keskimmäisenä tukimiehenä.

Jo aiemmin pudonneita ja vapaan agentin papereilla kulkeneita ollaan myös napattu yhä kiihtyvällä tahdilla. Jo aiemmin mainittujen Peter Warrickin ja Corey Simonin lisäksi myös Atlantan pudottama Peerless Price on löytänyt uuden työnantajan, Dallas Cowboysin. Seuran kanssa yksivuotisen paperin tehnyt Price kävi näytillä muissakin seuroissa, mutta päätyi lopulta texasilaisseuraan. Eikä varmasti vähiten siksi, että ilmasillan toisessa päässä tulee olemaan hänen ex-joukkuekaveri Buffalo Billsistä Drew Bledshoe. Herrat tekivät hyvää jälkeä kaudella 2002, joka on Pricen tähänastisen uran paras.

42-vuotias laitahyökkääjälegenda Jerry Rice lopettaa uransa. Täksi kaudeksi Denver Broncosin kanssa sopimuksen tehnyt Rice kyllä mahtui joukkueeseen, mutta ei ollut tyytyväinen hänelle langenneeseen viidennnen laitahyökkääjän rooliin ja päätti näin lopettaa hienon 20 kautta kestäneen uransa. Ricella on nimissään 38 NFL:n ennätystä, mukaan lukien kautta aikain eniten kiinniottoja, 1549, kiinniottojaardeja, 22895, ja kiinniottamalla tehtyjä maaleja, 197 kappaletta.

Vuoden 1985 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella varattu Rice pelasi ensimmäiset 16 kauttaan San Francisco 49ersissä, kolme seuraavaa Oakland Raidersissa ja viimeisen kautensa alun Raidersissa ja loput Seattle Seahawksissa. Rice sopi erityisen hyvin 49ersin käyttämään west coast -hyökkäykseen pystymällä kääntämään lyhyiden heittojen kiinniotot pitkiksi peleiksi. Hänella oli suuri rooli siinä, että Hall of Fame -pelinrakentajat Joe Montana ja Steve Young näyttivät aikanaan niin hyviltä kuin näyttivät. Rice voitti 49ersin paidassa kolme Super Bowlia ja hänet takuuvarmasti valitaan Pro Football Hall of Fameen heti, kun hänen uransa loppumisesta on tullut kuluneeksi valintasääntöjen määrämä viisi vuotta.

Ammattilaisliiga NFL:n kauden alkuun voidaan kohta alkaa laskea tunteja. Tänä vuonna NFL saavuttaa jälleen yhden merkkipaalun: liigan loppuottelu, legendaarinen Super Bowl, pelataan järjestyksessään 40:nnen kerran. Kunnian juhlavuoden ottelun järjestämisestä on saanut Detroit, ja oman kylän joukkueen Lionsin kotiluolaa Ford Fieldiä on jo pitkään viritelty tapahtumaa silmällä pitäen. Kausi alkaa perinteisesti liigan hallitsevan mestarin kotiottelulla. Ja jo kolmannen kerran neljän vuoden aikana se on New England Patriots.

Viime vuosien esityksiensä perusteella Patriots on nostanut itsensä yhdeksi jenkkipalloilun suurista: heidän lisäkseen vain Dallas Cowboys on nykyliigassa pystynyt kolmeen mestaruuteen neljässä vuodessa. Vaikka tavoitteista tälle kaudelle tuskin on epäselvyyttä, epäilijöitäkin riittää. Yhä useammat kriitikot sanovat joukkueen heikentyneen liikaa voidakseen enää yltää mestaruuteen. Toisaalta, samat puheet on kuultu joka vuosi.

Kun ennen viime kautta kokeneet puolustuksen linjamiehet Ted Washington ja Bobby Hamilton lähtivät Oaklandiin, ja kulmapuolustaja Ty Law loukkaantui lokakuussa missaten loppuvuoden, piti joukkueen taru olla lopussa. Uudet miehet kuitenkin nousivat esiin, linjassa mm. Jarvis Green ja Keith Traylor, uudet aloittavat kulmapuolustajat Asante Samuel ja Randall Gay sekä Cincinnati Bengalsista hankittu keskushyökkääjä Corey Dillon. Vince Lombardi Trophy matkasi jälleen Massachusettsiin joukkueen rukatessa samalla yli kolmen vuosikymmenen takaista liigan ennätystä tappiottomista otteluista 21:een.

Ei käy kiistämään etteikö Patriots olisi taas kokenut menetyksiä pelaajarintamalla. Hyökkäyksen puolelta lähteneitä ovat mm. linjamies Joe Andruzzi Cleveland Brownsiin, laitahyökkääjä David Patten Washington Redskinsiin sekä pelinrakentaja Rohan Davey. Myös puolustus on kokenut kovia: Ty Law sai lähti, päätyen lopulta New York Jetsiin, ja tukimiehistä Ted Johnson lopetti uransa Tedy Bruschin yhä toipuessa lievästä aivohalvauksesta, jonka hän sai vain kolme päivää viime kauden Pro Bowlin jälkeen. Tilalle tulleet Seattlen Seahawksin Chad Brown ja Kansas Cityn Chiefsin Monty Beisel eivät varsinaisesti ole mitään sateentekijöitä, joten nähtäväksi jää kuka saa isot saappaat täytettyä. Vai pelastaako vanha kaarti? Ilmasilta Tom Brady - Deion Branch, työjuhdan lailla palloa eteenpäin vievä Dillon vaiko puolustuksen takakentän vanha kettu Rodney Harrison?

Vai käykö niin että keisari pudotetaan valtaistuimeltaan? Kruununperijöitä ainakin riittäisi.

Alkaen vaikkapa AFC-konferenssista ja Indianapolisista. Toistuvasti huipputehoja esittänyt hyökkäys johtajanaan Peyton Manning on valmis, onko puolustus viimein mestaruuskaliberia? Pittsburghillakin on varmasti jotain sanottavanaan. Ben Roethlisberger on vuoden viisaampi, mutta hän kyykkäsi pahasti preseasonilla, kuten koko Steelersin ykköshyökkäys. Jerome Bettis ja Duce Staley ovat molemmat vieläkin sairaslistalla, joten maalinteossa katseet kääntyvät nuoreen Willie Parkeriin. San Diego Chargersista on myös kohuttu. Pelinrakentaja Drew Breesille ennustetaan hyvää vuotta. NY Jets aikoo myös mukaan taistoon: pelinrakentaja Chad Pennington sai takaisin luottolaiturinsa Laveranues Colesin, mukana on myös hyvät rookiet potkaisijana ja puolustuksen takakentällä. Entä sitten Oakland Raiders? Puolustus osoitti hyviä otteita preseasonilla, ja pelinrakentaja Kerry Collinsilla on laaja laituriosasto käytössään.

NFC:n puolella Philadelphia Eagles varmasti janoaa revanssia kolmen pisteen tappiostaan Super Bowlissa. Minkähänlaista jälkeä mahtaisi tulla, jos tähtilaitahyökkääjä Terrell Owens pystyisi suuntamaan edes puolet egoiluun käyttämästään energiasta itse peliin? Atlanta Falcons tulee taas juosten, mutta heittääkin täytyisi. Alge Crumpler on varma maali, mutta Michael Vickin pitäisi muitakin löytää. Puolustus oli merkillisen kaksijakoinen preseasonilla: paras juoksua, mutta huonoin heittoa vastaan. Parin vuoden takainen Super Bowl-joukkue Carolina Panthers osoittaa myös ryhdistäytymisen merkkejä. Oliko tuhkimotarina sittenkin vain hetken aikaa hyllyllä? NY Giants väläytti harjoitusotteluissa huppupuolustamista: vain alle puolet vastustajan hyökkäysvuoroista johtivat pisteisiin. Vaan kestääkö pelinraketaja Eli Manningin kyynärpää? Seattlekin ilmoittautuu mukaan kisaan. Matt Hasselbeck on tulessa, liekö syynä vastahankittu Peter Warrick vai sisemmän laitahyökkääjän Jerramy Stevensin hyvät otteet?

Perjantaiyönä Suomen aikaa se alkaa. Helmikuun kuudennen päivän aamuna selviää, mikä joukkue hallitsee ammattilaiskenttiä. Jos se ei ole New England - ok, vaihtelu virkistää, eihän kukaan voi aina olla hyvä. Mutta jos on - kannattaa nauhottaa peli. Sitä voi sitten näyttää jälkipolville, miten papan nuoruudessa tehtiin historiaa…

Helsinki GS Demons on jälleen kerran I-divisioonan kiistämätön mestari. Demons teki näin hattutempun ja otti kolmannen mestaruutensa putkeen. Tänä vuonna heitä vastassa oli toista kertaa peräkkäin Varkaus Steelers, joka onnistui järjestämään tällä kertaa tiukan trillerin finaaliottelu Spagettimaljaan. Edellisvuonna varkautelaiset jäivät demonien jalkoihin 34-7, mutta viime lauantaina pelatussa finaalissa Steelers kävi välillä jopa 13-14 johtoasemassa. Demons kuitenkin vei loppujen lopuksi ottelun lukemin 21 - 14 (13-7).

Demons on nyt pelannut kolme kautta täysin tappiotta. Joukkue on toisin sanoen hallinnut täysin suvereenisti ykkösdivisioonaa. Edellisen kerran Demons kärsi tappion kaudella 2002, kun se hävisi välierässä Pori Bearsille, joka lopulta voitti myös Spagettimaljan.

Joidenkin mielestä saattaa tuntua hiukan oudolta, että kasa entisen liigajoukkueen pelaajia, joilta löytyy erittäin paljon pelikokemusta, tulee dominoimaan alempaa sarjaa. Onhan se toki varmasti paljon mukavampaa olla lyömätön divarissa kuin keskikastia Vaahterassa. Henkilökohtaisesti toivon kuitenkin, että Demonsista ei tule mikään epävirallinen liigapelaajien “vanhainkoti”, johon kovat kaverit tulevat pelaamaan viimeiset kautensa, kun ei enää Vaahteraliigaan paukut riitä. Muutenkin olisi mielestäni parempi lajin kannalta, jos mestareina nähtäisiin joukkueita, jotka oikeasti ajaisivat lajin asiaa eteenpäin esim. juniorityöllä. Näkisin mielelläni divarin kärkipaikalla vaihteeksi jonkun muun joukkueen - oli se sitten Varkaus Steelers, Tampere Saints, Helsinki 69ers, tai mikä tahansa ykköstä tahkoava joukkue. Noh, ensi vuonna ainakin Steelers ja Saints tulevat varmasti olemaan vieläkin kovempia joukkueita kuin tällä kaudella. Demons taas on vuoden vanhempi ellei heidän riveihinsä putoile uusia kovia pelimiehiä, joten kenties jo ensi vuonna saisimme nähdä sen pienen ihmeen, että Demons kaatuisi I-divisioonassa.

Ykkösdivisioona tarjosi tällä kaudella onneksi yllätyksiäkin, vaikka kärkikaksikko pysyikin samana. Ykkösestä poistui kolme joukkuetta (Imatra Flash, Rauma Sea City Storm sekä Lohja Lions), mutta niiden tilalle saatiinkin kolme uutta (Pori Bears, Oulu Northern Lights ja Vaasa Vikings), mikä toikin sarjaan mukavasti lisäväriä. Alunperin olisin mennyt jakamaan välieräpaikat Demonsin ja Steelersin lisäksi Sixtareille ja Vikingsille. Jumbopaikoille veikkasin Oulua sekä Saintsia. Toisin kuitenkin kävi.

Ehdottomasti isoimmasta yllätyksestä vastasi mielestäni Tampere Saints, jotka ylittivät kaikki odotukset nousemalla ykkösdivarin kolmoseksi. Hermostuneisuus ja kokemuksen puute kovista peleistä koitui kuitenkin joukkueen kohtaloksi välierässä. Hieno kausi kuitenkin lämmittää varmasti mieltä ensi vuotta ajatellen. Ikävämpi yllätys ainakin allekirjoittaneelle oli Lieto Oakmen. Tammimiehet olivat edelliskaudella vielä voimissaan, mutta armeija, liiga ja yksinkertaisesti kiinnostuksen puute oli syönyt pelaajakantaa ja sitä kautta Oakmenin tehoja pahasti. Tuloksena oli divarin jumbosija ja vääjäämätön putoaminen kakkoseen.

Edelliskaudella kakkosdivaria dominoinut Vaasa Vikings oli ykkösessä ihmeen vaisu. Ainoastaan kaksi voittoa koko kaudelta ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Myös Pori Bearsin odotin olevan vahvempi, vaikka joukkue vähän piristyikin loppukaudesta. En tiedä mistä joukkueen haparointi alkukaudella johtui, mutta ensi kaudella divarissa varmaan nähdäänkin taas hiukan kokeneempi Bears.

Kaudella 2006 divarin kokoonpanoon tulee taas pieniä muutoksia. Oakmen näillä näkymin hakee vauhtia kakkosesta ja tilalle nousenevat kakkosdivarin finalistit Lahti Jets ja Kouvola Indians. Demonsia ei varmastikaan liigassa nähdä eikä myöskään Steelers aio vielä hakea liigalisenssiä ensi kaudelle. Jyväskylä Jaguaarien tilanne on iso kysymysmerkki. Vielä on turha lähteä spekuloimaan mitä pahasti velkaantuneelle joukkueelle tapahtuu. Nähdäänkö heidät ensi vuonna liigassa vai jommassa kummassa divarissa? Aiemmin rahavaikeuksissa olleet joukkueet ovat saaneet hakea vauhtia kakkosdivarista (esim. Steelers ja Vikings viime vuosina), mutta saa nyt nähdä miten tällä kertaa käy.

Hirmumyrsky Katrina jätti jälkeensä suurta tuhoa ja kärsimystä. Pahiten myrskyn kouriin joutui Louisianan osavaltio, ja erityisesti sen etelärannikon suurkaupunki New Orleans, joka on kauttaaltaan myrkyllisen tulvaveden alla. Miljoonien kodittomaksi jääneiden ihmisten lisäksi uutta pesäpaikkaa hakee myös kaupungin jalkapalloseura Saints.

Joukkueen kotiluolaa Superdomea käytettiin katastrofin aikana väestönsuojana kymmenille tuhansille ihmisille. Areena koki myrkyssä pahoja kattovaurioita, ja sinne sijoitetut ihmiset on jo evakuoitu pois kaupungista. Kuitenkin ottaen huomioon alueen kaoottisen tilanteen, on selvää, että NFL:n otteluiden pelaaminen siellä on mahdotonta. Eikä se varmaankaan ole kenenkään päällimmäisenä ajatuksena näinä aikoina.

Saints on tällä hetkellä majoittuneena Texasin puolelle San Antonioon, jossa se valmistautuu kauden avausotteluunsa Carolinaa vastaan. Neuvotteluita on jo käyty kaupungin kanssa joukkueen neljän kotipelin siirtämisestä Alamodomeen, ja nimettömän lähteen mukaan sopimus olisi jo syntynyt. Liiga ei ole tätä vielä vahvistanut. Kysymykseen tulisivat ottelut lokakuun toinen Buffaloa, lokakuun 16:s Atlantaa, joulukuun neljäs Tampa Baytä sekä jouluaattona Detroitia vastaan. Tosin joukkue ennemmin haluaisi pelata kotipelinsä Louisianan puolella, ja mahdolliseksi paikaksi kolmelle pelille on kaavailtu osavaltion yliopiston Louisiana Staten kotiareenaa Tiger Stadiumia Baton Rougen kaupungissa. Nämä olisivat kohtaamiset lokakuun 30:s Miamin, marraskuun kuudes Chicagon ja joulukuun 18:s Carolinan kanssa. Tätä suunnitelmaa kuitenkin jarruttaa pula hotellihuoneista, jotka on annettu etelästä evakuoiduille ihmisille.

Jo aiemmin tällä viikolla tehtiin päätös Saintsin kauden ensimmäisen kotiottelun siirtämisestä. Se piti aiemmin pelata kuun 18. päivä NY Giantsia vastaan Superdomella, mutta se siirrettiin pelattavaksi Giants Stadiumille seuraavana päivänä.

Vaahteraliiga huipentuu tänään, kun kärkisijoista pelataan Helsingissä. Pronssiottelussa Käpylän velodromilla kello 12:30 alkavassa ottelussa kohtaavat välierissä reiluin lukemin ottelunsa hävinneet Helsinki Roosters ja Turku Trojans. Viime viikolla Seinäjoki Crocodiles löylytti Trojansin lukemin 51-12 ja Porvoon Butchers jätti Roostersin tylysti nollille voittaen numeroin 24-0. Järin imartelevaa kuvaa Vaahteraliigan tasaisuudesta nämä luvut eivät ainakaan anna.

Finaalissa, Vaahteramalja XXVI:ssä, joka pelataan tänään kello 18:00 alkaen Finnair Stadiumilla, kohtaavat siis tällä kaudella vielä voittamaton Crocodiles sekä Butchers. Vaahteramalja pelataan ensimmäistä kertaa niin, että kumpikaan joukkueista ei ole päänkaupunkiseudulta, vaikka tosin Porvookaan ei kovinkaan kaukana kehäkolmosesta ole. Ottelu televisioidaan Urheilukanavalla suorana lähetyksenä. Kattavat otteluennakot löytyvät sekä Crocodilesin, että Burchersin www-sivuilta.

Porvoon Butchers voitti juuri päättyneessä todella jännittävässä Vaahteramalja XXVI:ssä Vaahteraliigan mestaruuden kaatamalla Seinäjoki Crocodilesin numeroin 17-7. Runkosarjan voittaja Crocodiles lähti otteluun ennakkosuosikkina, mutta erittäin tiukassa puolustusten taistelussa Butchers pystyi pakottamaan Crocodilesin tekemään enemmän virheitä. Butchers otti näin historian ensimmäisen Suomen mestaruutensa ja liittyy siihen Vaahteramaljan 26-vuotisen historian legendaaristen mestarijoukkueiden joukkoon, johon jo kuuluvat Politeknikkojen urheiluseura Espoosta, Munkkiniemen Amerikkalaisen Jalkapallon Seura (myöhemmin mestaruus myös nimellä Colts), Roosters ja East City Giants Helsingistä, TAFT Vantaalta, tämän päivän vastustaja Crocodiles, sekä Trojans Turusta.

Molempien joukkueiden hyökkäykset olivat suurimman osan ottelusta hätää kärsimässä. Vielä neljännen neljänneksen alkaessa ottelu oli tasan tilanteessa 7-7. Ottelussa nähtiin lukuisia pallonmenetyksiä esimerkiksi Butchersin pelinrakentaja Petrus Penkin heitettyä kolme syötönkatkoa. Vertailun vuoksi hän kauden aiemmissa 11 ottelussa heitti niitä vain yhteensä kaksi. Tehdyistä pisteistä vain voittoon riittäneet pisteet tuonut Butchersin toinen maali syntyi muuten kuin pallonmenetyksen jälkitilanteesta. Ottelun käytännössä ratkaissutta Butchersin Sami Mikkosen potkumaalia ennen molempien joukkueiden potkaisijat olivat epäonnistuneet kukin kaksi kertaa.

Aiemmin päivällä pelatun pronssiottelun voitti viime kauden mestari Helsinki Roosters, joka kaatoi Turku Trojansin lukemin 30-13. Vaikka tänä vuonna ensimmästä kertaa ei finaalissa pelannut yhtään joukkuetta pääkaupunkiseudulta, ei alue siis kokonaan kuitenkaan jäänyt vieläkään ilman mitalia.

Rapakon takana NFL:n ottaessa kautensa ensi askelia yliopistosarjoja on jo ehditty pelata kaksi kierrosta. Joitain mehukkaita yllätyksiä on jo nähty, mikä osaltaan ennakoi mielenkiintoista kautta.

Jo avauskierroksella ennakkosuosikit saivat kyytiä, kun viime vuoden Big 12-konferensin mestari ja Rose Bowl-finalisti Oklahoma kaatui TCU:lle 17-10. Voitto nosti viime vuodet pohjilla tahineen TCU:n kertaheitolla kansallisen rankingin top-25:een, mutta ilo oli kuitenkin lyhytaikainen. Seuraavalla kierroksella olikin sitten TCU:n vuoro jäädä ennakkoon itseään heikomman koulun jalkoihin, kun viime kausien “kestoluuseri” SMU vei voiton 21-10. Kuvaavaa tässä lienee se, että Mustangs on viimeksi voittanut toisen konferenssin joukkueen viisi vuotta sitten!

Myös Notre Dame sai hyvän alun kaudelleen. Keväällä päävalmentajaksi valitun New England Patriotsin ex-hyökkäyksen koordinaattori Charlie Weisin joukkue voitti ensin Pittsburghin 42-21, ja tällä viikolla tuli iso päänahka kolmanneksi rankatun Michiganin taivuttua 17-10. Notre Dame nousi samalla rankingissä sijalta 23 sijalle 12 Michiganin pudottua 14:nneksi. Eräs toinen kohisten listaa alaspäin tullut on kahdeksantena ollut Iowa, joka putosi paikalliskilpailija Iowa Statelle kärsityn yllättävän 23-3-tappion myötä sijalle 22.

Suomalaisten tiukassa seurannassa oleva Nebraska on aloittanut kautensa pirteästi voittamalla sekä kauden avauksessa Mainen 25-7 että tällä viikolla Wake Forestin 31-3. Varsinkin jälkimmäinen peli oli hurjaa Huskers-puolustuksen juhlaa, joka piti vastustajan hyökkäyksen nollilla tehden itse 3 maalia! Hyökkäyksen puolella kone on ollut hieman ruosteessa: tilastoihin on kahdessa pelissä kirjattu vain kaksi maalia, yksi kummassakin. Itse asiassa puolustus on ollut tuotteliaampi, palauttaen kolme syötönkatkoa ja yhden rähmäyksen pohjiin. Seppo Evwaraye aloitti molemmat ottelut ennakkokaavailujen vastaisesti hyökkäyksen linjan oikeassa laidassa. Sepon kommentteja Wake Forest-pelin jälkeen voi lukea tästä.

Kahden kierroksen jälkeen kansallisen rankingin kärjessä keikkuu edelleen halitseva mestari USC, jolla oli tällä kertaa lepoviikko. Kauden avaus Hawaijia vastaan ei silti jättänyt ketään kylmäksi, kun Trojans kyykytti saariosavaltion poikia 63-17. Toisena listalla on Texas perässään kaksi sijaa noussut Lousiana State.

Ensi kierroksella suomalaisten katseet suuntautuvat Nebraskan kotiotteluun Pittsburghia vastaan. Kerromme myös tilanteiden kehittymisestä BCS-rankingissä, kun sellainen ensimmäisen kerran julkaistaan.

Jo kolmannen voittonsa tällä kaudella ottanut Nebraska jatkaa edelleen hyviä otteitaan yliopistokentillä. Tällä kertaa Cornhuskersien jalkoihin jäi Pittsburgh niukin luvuin 7-6. Nebraska meni ottelussa johtoon toisella neljänneksellä pelinrakentaja Zac Taylorin juostua pallon maalialueelle. Tämän jälkeen Pittsburgh kiri kolmannella neljänneksellä 38:n ja 27:n jaardin potkumaaleilla pisteen päähän. Ottelun saikin dramaattisen loppuhuipennuksen, kun vierailijat pääsivät yrittämään potkumaalia toisella yrityksellään 46:stä jaardista seitsemän sekuntia ennen peliajan loppua. Aloitussyöttö kuitenkin kopsahti paikalleenasettajan kypärään ja siitä edelleen potkaisija Josh Cummingsin syliin. Tämä yritti silti vielä rohkeasti syöttöä, joka kuitenkin epäonnistui. Kelloon jäi yksi sekunti, joten Pittsburgh sai vielä mahdollisuuden kolmannella yrityksellään. Potku kuitenkin blokattiin ja voitto jäi kotijoukkueelle.

Nebraska on todella saanut hyvän alun kaudelleen, ja hommat näyttävät luistavan erinomaisesti. Vai kuinka…

Tosiasiassa puolustus piti jälleen joukkuetta pystyssä hyökkäyksen yskiessä taas pahanpäiväisesti. Se sai edettyä vain 267 jaardia ja 15:stä kolmannesta yrityksestä se sai aikaiseksi vain 3 ensimmäistä. Pelinrakentaja Taylorkin sai kokea tehottomuuden nahoissaan, kun vastustaja pääsi säkittämään hänet neljästi.

Ei Nebraska ole silti ainoa, jonka hyökkäyksellä on ongelmia. Kahtena viime vuonna mestaruusottelussa olleen Oklahoman ahdinko kasvoi entisestään sen kärsittyä 41-24-tappio UCLA:lle. Soonersin hyökkäys menetti pallon kolme kertaa rähmäyksestä losangelesilaisille, jotka eivät armoa antaneet. Tähtikeskushyökkääjä Adrian Peterson oli kuin varjo siitä miehestä, joka oli viime vuoden Heisman Trophy-äänestyksen kakkonen.

Muissa otteluissa kauden vahvasti aloittanut Notre Dame kaatui Michigan Staten käsittelyssä vasta jatkoajalla 44-41. Viime viikolla “taisteleville irlantilaisille” hävinnyt Michigan oli puolestaan toipunut tappiostaan nopeasti ja murjoi tällä viikolla Eastern Michiganin 55-0 sivuten samalla koulun ennätystä tehden ekalla neljänneksellä 28 pistettä. Mestarisuosikki USC ei ollut tälläkään viikolla yllätettävissä vaan se marssi tyynesti Arkansasin yli luvuin 70-17.

Kuten Kainalopallokornerissa jo aiemmin on todettu, ei Nebraskan yliopiston hyökkäyksellä ole peli kulkenut tällä kaudella toivotulla tavalla, vaikka kolmesta ottelusta onkin saldona kolme voittoa. Jotenkin olen kuvitellut, että muiden kangertelusta huolimatta Seppo Evwarayellä kaikki menee hyvin, mutta on kai aika tunnustaa tosiasiat ja todeta, että Nebraskan viimeisimmässä, toissa viikonloppuna pelatussa ottelussa joukkueen molemmat aloittavat ulommat hyökkäyksen linjamiehet, Ewaraye ja Cornealius Fuamatu-Thomas, passitettiin penkille.

He eivät Nebraskan hyökkäyksen linjan valmentajan Dennis Wagnerin mukaan saaneet töitänsä tehdyksi. Loput kolme linjamiestä pelasivat hänen mukaansa mukaan hyvin. Kaksikon niskään hengittävät loukkaantumisen jäljiltä paluun kentälle tehnyt Lydon Murtha sekä ensimmäistä vuottaan pelaavat Matt Slauson ja mikäli meno jatkuu samanlaisena, alkaa Evwarayen aloittajan paikka olla vaarassa. Viime viikonloppuna Nebraskalla ei ollut ottelua, mutta ensi viikonloppuna vastaan asettuu Associated Pressin rankingissa 23. sijalla oleva Iowa State, jolloin Nebraskan todellinen taso testataan.

25 parhaan joukkueen listalta putosi viimeisimmässä rankingissa pois Michigan, joka sitä ennen olikin ehtinyt keikkua listalla 114 perättäistä kertaa sitten lokakuun 1998. Tämän hetken pisin putki on Miamilla, joka on ollut listalla 93 perättäistä viikkoa. Tyytyväisin oman putkensa katkaissut on varmasti University of Central Florida, joka onnistui katkaisemaan NCAA:n 1-A -divisioonan pisimmän, 17 ottelua kestäneen tappioputken Marshallin kustannuksella. Viime viikolla päättyi myös eräs kauan jatkunut aikakausi kun Big 12 -konferenssin suuret punavalkoiset, Nebraska ja Oklahoma, ovat ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1969 molemmat samaan aikaan ulkona 25 parhaan joukosta.

Suomen amerikkalaisen jalkapallon Hall of Fameen on valittu vuotuisen valinnan maksimimäärän mukaiset neljä uutta jäsentä. Valitut ovat maajoukkueen päävalmentajana toiminut SAJL:n perustamiskokouksen kokoonkutsuja Juha Liedes, maajoukkueen pelinrakentajana ja SAJL:n puheenjohtajana toiminut Risto Luostarinen, erityisesti laitahyökkääjänä maajoukkueessa ja East City Giantsissa loistanut laitahyökkääjä Harri Kaasinen sekä lajin pioneeri, ensimmäisen Vaahteramaljan voittajajoukkueen, Polin, perustajajäsen ja maajoukkuepelinrakentaja Heikki Jäättelä.

Suomen amerikkalaisen jalkapallon liitto on valinnut odotetusti NFL:n Oakland Raidersin harjoitusryhmään tällä hetkellä kuuluvan Michael Quarshien vuoden suomalaiseksi jenkkifutaajaksi. Viime vuonna tittelin vei Petrus Penkki, mikä aiheutti jonkin verran kritiikkiä. Silloin hieman vaikutti siltä, että rapakon takana pelaavat suomalaiset oli kokonaan unohdettu. Ilmeisesti tästä on jotakin opittu, sillä tänä vuonna valittiin erikseen vuoden vaahteraliigapelaaja, joka on ansaitusti Porvoon Butchersin mestaruuteen johdattanut Penkki.

Vuoden ulkomaalaispelaajaksi valittiin Butchersia edustanut kanadalainen keskushyökkääjä Nathan Connor. Itse tosin hieman odottelin valintaa Turku Trojansin jenkkipelinrakentaja Chris Dapolitolle, joka kokonaisjaardeissa hävisi vain Penkille, teki yhtä monta maalia kuin Penkki, joista 24 heittäen ja 7 juosten, valittiin ainoana pelaajana kaksi kertaa Vaahteraliigan viikon pelaajaksi ja oli mielestäni selkeästi eniten omaa joukkuettaan vahvistanut tuontipelaaja. Runkosarjan viimeisen viikon osalta tosin viikon pelaajan valintaa ei ole kuulunut. Connoria enemmän jaardeja runkosarjassa keräsi myös Dapoliton ykköskohde, Trojansin laitahyökkääjä Jamal Allen, vaikka maaleja tälle kertyikin vain 15 Connorin 20:ta vastaan.

Myös vuoden tulokas tulee Butchersista, sillä tittelin itselleen lunasti maajoukkueessakin nähty 17-vuotias hyökkäyksen linjamies Patrik Högström. Vuoden seura on Indians Kouvolasta. Palkitut kokonaisuudessaan sekä miesten ja naisten liigan all stars -kentälliset löytyvät SAJL:n www-sivuilta.

NFL-kauden alla valmistelin mittavaa ennakkopakettia, joka kuitenkaan ei koskaan valmistunut ja jäi julkaisematta. Paketti sisälsi muun muassa veikkaukseni joukkueiden sijoituksista divisioonissaan. Seuraavassa käyn läpi NFL-kuulumisia AFC-konferenssin osalta ja paljastan samalla alkuperäiset veikkaukseni, joista osa näyttää jo tässä vaiheessa menevän täysin metsään.

AFC East:
1. New York Jets
2. New England Patriots
3. Buffalo Bills
4. Miami Dolphins

Jetsin aloittava pelinrakentaja Chad Pennington ensin näytti todella huonolta ja sen jälkeen loukkasi jo viime kaudella vihoitelleen olkapäänsä sellaiseen kuntoon, että pelit tältä kaudelta ovat ohi. Myös kakkosmies Jay Fiedler on ulkona kuutisen viikkoa, joten Jets palkkasi rivejään paikkaamaan kiireesti takavuosien sankarinsa, 41-vuotiaan viime kaudella Dallas Cowboysia edustaneen Vinny Testaverden. Viime kauden etenijäkuningas Curtis Martin on ollut vain varjo viime vuotisesta, joten Jetsillä on kova työ, mikäli aikovat alkuperäiset odotukseni lunastaa.

Myös puolustava mestari Patriots on kärsinyt loukkaantumisista ja varsinkin puolustuksen takakentällä. Pahin isku on huipputakamies Rodney Harrisonin menettäminen koko loppukaudeksi ja kenties ikuisiksi ajoiksi polven ristisidevamman takia. Heittopussiksi veikkaamani Dolphins on voittanut kaksi kolmesta ottelustaan ja näyttää vahvasti siltä, että heikosti pelannut ja varsinkin toisen vuoden pelinrakentaja JP Losmanin epävarmoista otteista kärsinyt Bills tulee jäämään divisioonan peränpitäjäksi.

AFC North:
1. Pittsburgh Steelers
2. Baltimore Ravens
3. Cincinnati Bengals
4. Cleveland Browns

Steelersin pelinrakentaja Ben Roethlisbergerille uskomattoman tulokaskauden jälkeen povailtu paluu maan pinnalle näyttää edelleen odottavan itseään, sillä Roethlisbergerin johdolla joukkue on jatkanut siitä, mihin viime vuonna jäi, vaikka se kokikin viime viikonloppuna täpärän tappion Patriotsille. Kauden alla vasta joukkueen kolmoskeskushyökkääjänä ollut kokematon Willie Parker on ollut parempi kuin varmaan kukaan olisi osannut odottaa ja saanee peliaikaa vielä sittenkin kun vanhat konkarit Duce Staley ja Jerome Bettis palaavat loukkantumistensa jäljiltä kentille.

Ravensin pelinrakentaja Kyle Boller ei aiempina kausinaan ole ollut vakuuttava, ja kauden alla näyttikin siltä, että Ravensin mahdollisen menestyksen tärkein edellytys on, että Boller alkaa vihdoinkin lunastaa niitä odotuksia, joita Ravensin parin vuoden takaiselle ykkösvaraukselle on asetettu. Vain kauden avauspelin pelannut Boller ei vieläkään näyttänyt pienimpiäkään merkkejä osoittautumisestaan toivotunlaiseksi Ravensin hyökkäyksen sytyttäjäksi ja tämä saattoikin tehdä joukkueelleen palveluksen loukatessaan jalkansa. Näin kakkospelinrakentaja Anthony Wright saa näytön paikan ja ensimmäisen pelaamansa pelin perusteella tämä ei ainakaan Bolleriin nähden ole huononnus.

Ohiossa pyyhkii hyvin, sillä sekä Cincinnatissa, että Clevelandissa asiat näyttävät paljon valoisammilta kuin pitkään aikaan. Bengals näyttää omaavan hyvät mahdollisuudet haastaa Steelers kilvassa divisioonan herruudesta ja Romeo Crennellin uudistama Brownskin haastanee tasapäisesti Ravensin jumbotilan välttämisestä taisteltaessa, joten veikkaanpa, että veikkaukseni osoittautuu Ravensin osalta pahasti vääräksi.

AFC South:
1. Indianapolis Colts
2. Jacksonville Jaguars
3. Houston Texans
4. Tennessee Titans

Ennätyksellisen, MVP-valintaan ja Dan Marinon vanhan heittomaaliennätyksen rikkomiseen huipentuneen viime kauden jälkeen Coltsin Peyton Manning näyttää palanneen taas tavallisten kuolevaisten joukkoon. Colts on kyllä voittanut kaikki kolme otteluaan, mutta Manning on heittänyt yhteensä vain kaksi maalia ja syötönkatkojakin on kertynyt saman verran. Viime kaudella maaleja kertyi 49 ja syötönkatkoja vain 10. Coltsin puolustus on kuitenkin aivan eri maata kuin aikaisempina vuosina, ja mikäli hyökkäyksen puolella kone lähtee rullaamaan, voi SuperBowliin pääsyä pitää jo melko todennäköisenä. Tämä siis, mikäli ei tarvitse pudotuspeleissä Tom Bradya Foxborossa kohdata.

Monessa muussa divisioonassa Jaguars olisi ehdoton voittajasuosikki, mutta Coltsin läsnäolo pakottaa sen taisteluun wild card -paikasta pudotuspeleihin. Divisioonan voitto voi periaatteessa olla totta jo vaikka tänä vuonnakin, mutta palkkakaton alle mahtumisen muuttuessa Coltsin tähtikaartin osalta vaikeaksi muutaman vuoden kuluessa, uskon Jaguarsin nousevan viimeistään lähivuosina taistelemaan tasapäisesti AFC Southin kuninkuudesta. Texansilla ja Titansilla on käynnissä kisa lähinnä siitä, kumpi onnistuu olemaan vielä toistakin huonompi.

AFC West:
1. Kansas City Chiefs
2. San Diego Chargers
3. Denver Broncos
4. Oakland Raiders

Tässä divisioonassa varmaa on vain se, että Raiders ei tule pysymään muiden tahdissa. Kolmesta ottelusta on kertynyt kolme tappiota ja vaikka joukkueen peli näyttääkin viime kautta paremmalta, ovat kaikki kolme muuta joukkuetta kuitenkin aivan eri tasolla. Loppukautta kohti tosin pelinrakentaja Kerry Collinsin ja laitahyökkääjätähti Randy Mossin yhteistyö voi puhjeta kukkaansa, juoksupeli saattaa alkaa kulkea heittouhan kasvaessa ja voittojakin saatta alkaa kertyä. Niin ja rangaistuksista olisi aika päästä eroon, sillä Raidersille on kolmessa ottelussa kertynyt 36 rangaistusta ja näillä on takapakkia tullut huimat 327 jaardia. Tällä tahdilla molemmissa laitetaan NFL:n ennätykset uusiksi.

Chiefs pelasi kaksi ensimmäistä otteluaan mainiosti, mutta kompastui sen jälkeen Denverissä. Chargers jatkanee siitä mihin jäi ja veikkaankin, että sekä Chargers, että Chiefs ovat matkalla pudotuspeleihin. Paitsi että Chiefs voi kaatua siihen mihin viime vuosina niin usein, eli keskushyökkääjä Priest Holmesilla on tapana särkeä itsensä viimeistään kauden puoleen väliin mennessä. Kakkosmies Larry Johnson tosin vaikuttaa hyvin lupaavalta tuuraajalta, mikäli pysyy lain oikealla puolella.

NFL-joukkueet New York Giants ja New York Jets ovat ilmoittaneet rakentavansa yhdessä uuden stadionin New Jerseyn osavaltion East Rutherfordiin, jossa myös parivaljakon tällä hetkellä käyttämä Giants Stadium sijaitsee. Nykyisen stadionin omistaa osavaltio ja sitä hallinnoi Giants Jetsin ollessa vuokralaisena. Uuden stadionin toiminnasta joukkueet tulevat olemaan vastuussa tasavertaisesti.

Mielenkiintoisin osa sopimuksesta on osavaltion kanssa solmittu sitoumus siitä, että molemmat joukkueet pysyvät New Jerseyssä seuraavat 99 vuotta. Miltähän NFL mahtaa vuonna 2104 näyttää… Joukkueiden kotipelit tullaan siis tulevaisuudessakin pelaamaan eri osavaltiossa, kuin mitä joukkueiden nimet antaisivat olettaa. Tämä East Rutherford tosin sijaitsee New York Cityn kyljessä kiinni ja on siitä kiinnostava alle 9000 asukkaan kaupunki, että siellä pelaavat edellä mainittujen joukkueiden lisäksi myös koripallojoukkue New Jersey Nets, jääkiekkojoukkue New Jersey Devils ja Major League Soccer -joukkue MetroStars.