Kainalopallokorneri

32-vuotias New England Patriotsin veteraanitukimies Tedy Bruschi osallistui joukkueensa harjoituksiin keskiviikkona vain kahdeksan kuukautta aivohalvauksensa jälkeen. Bruschi kiidätettiin sairaalaan viime helmikuussa vain kolme päivää kauden päättäneen Pro Bowlin jälkeen, jossa hän esiintyi ensimmäistä kertaa urallaan.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan Bruschin piti pitää välivuosi ammattilaiskentiltä, mutta yllättävän nopea toipuminen sai herran elättelemään toiveita kentälle pääsystä jo tällä kaudella. Kun lääkärit näyttivät vihreää valoa viikonloppuisen tarkastuksen jälkeen, täytyi hänen vain odottaa maanantaita, jolloin hän pääsi pois “physically unable to perform”-listalta. Sinne jouduttuaan hän sai liigan sääntöjen mukaisesti palkkansa ja mahdollisuuden palata kentälle kauden kuudennen kierroksen jälkeen, mikäli läpäisisi lääkärintarkastuksen.

Vaikka Bruschia ei ole vielä edes nimetty aloituskokoonpanoon, ollaan joukkueessa varmasti iloisia puolustuksen henkisen johtajan paluusta. Varsinkin juuri puolustuksessa, jota on tällä kaudella ruhjottu aika tavalla. Takakentälle on jäänyt ammottava aukko nilkavammaisten kulmapuolustajien Tyrone Poolen ja Randall Gayn sekä Steelers-pelissä polvensa teloneen Rodney Harrisonin jäljiltä. Kokenut linjamies Richard Seymour on myös sairastuvalla. Hyökkäyksenkin avainpelaajia on kolhiintunut, esimerkiksi linjamies Matt Light ja keskushyökkääjät Corey Dillon sekä Kevin Faulk. Listaa tutkiessa lienee kai selvää, että jokainen ruotuun palaava mies otetaan avosylin vastaan.

USC Trojans otti juuri päättyneessä ottelussa 28. peräkkäisen voittonsa kaatamalla Notre Dame Fighting Irishin ehkäpä kauden tähän asti hienoimmassa ottelussa lukemin 34-31. Todellisessa trillerissä USC teki voittoon tarvittavat pisteet vasta kolme sekuntia ennen peliajan loppumista ja Trojans oli lähempänä tappiota kuin kertaakaan historiallisen voittoputkensa aikana.

Ottelun loppuhetkillä USC:n ollessa kolme pistettä jäljessä joukkueen pelinrakentaja Matt Leinart yritti saada palloa sisään juoksemalla, mutta hänet pysäytettiin vain senttimetrien päässä maalilinjasta. Onnekseen hän rähmäsi pallon ja se päätyi yli sivurajasta. Mikäli pallo olisi pysynyt Leinartin käsissä olisi aika loppunut ennen kuin USC olisi ehtinyt tekemään enää mitään. Tilanteen jälkeen pelikello kävi jo nollaan asti ja kentälle ryntäsi jos jonkinlaista väkeä juhlimaan Notre Damen voittoa, mutta lopulta tuomarit aikansa pähkäiltyään tulivat siihen lopputulokseen, että peliaikaa jäi jäljelle vielä seitsemän sekuntia. Seuraavalla yrityksellä Leinart ruhjoi pallon maaliin ja USC:n voittoputki pelastui.

Tätä ennen Notre Damen hyvin pelannut pelinrakentaja Brady Quinn oli juossut maalin, jolla Notre Dame siirtyi johtoon. Tuolloin peliakaa oli jäljellä kaksi minuuttia ja neljä sekuntia. USC:n viimeisimmän hyökkäysvuoron aikana näytti pariin otteeseen siltä, että hyökkäys pysähtyy ja Notre Dame kerää kunnian Goljatin kaatamisesta. Erityisen hieno oli Leinartin neljäs ja yhdeksän -tilanteessa tolkuttomassa metelissä aloitusmuodostelmasta muuttama heittopeli, jolla pallo toimitettiin Dwayne Jarrettin toimesta 61 jaardia eteenpäin sekä 13 jaardin päähän Notre Damen maalista. Kentän näkyvin hahmo oli 160 jaardia ja kolme maalia juossut sekä Heisman Trophy -kisassa entisestään osakkeitaan kohentanut Trojansin keskushyökkääjä Reggie Bush.

Edellisen kerran USC päästi yli 30 pistettä 28 ottelua sitten syyskuussa 2003 kun se viimeisimmän kerran hävisi. Tuolloin vastassa oli California Golden Bears ja lopputulos oli sama kuin tämänpäiväisessä ottelussa mutta vain toisin päin. Trojans on ollut tällä kaudella jos useassa ottelussa paikoin hätää kärsimässä ja tämän päiväinen tulos varmasti nostaa kahden muun suuren tappiottoman, Texasin ja Virginia Techin, osakkeita ensi viikon Associated Pressin rankingissa.

Lisäys kello 3:09: Toki ottelusta englanninkielinen otteluraporttikin jo löytyy.

Ensi yönä pelataan yksi tämän kauden odotettuimmista yliopistojalkapallo-otteluista kun tolkuttoman voittoputken harjalla ratsastava University of Southern California Trojans sapuu South Bendiin, Indianaan testaamaan uudestisynytyneen Notrde Dame Fighting Irishin päivän kunnon. Legendaarista ottelusarjaa on pelattu vuodesta 1926 alkaen yhteensä 76 kertaa. 13 kertaa jompi kumpi joukkueista on päätynyt voittamaan kauden päätteeksi kansallisen mestaruuden ja myös 13 vuotena jomman kumman joukkueen pelaaja on voittanut Heisman Trophyn.

Viime vuosina varjojen vailla vaeltanut Notre Dame on New England Patriotsin hyökkäyksen neljän viimeisen vuoden sisällä kolme kertaa Super Bowl -mestarikuntoon käskyttäneen päävalmentaja Charlie Weisin johdolla tällä kaudella fenix-linnun lailla noussut tuhkasta. Sen aiempaa alennustilaa kuvaa esimerkiksi se, että USC on voittanut joukkueiden viimeisimmät kolme kohtaamista tylyin luvuin: 44-13 (2002), 45-14 (2003) ja 41-10 (2004). Tämän vuotisessa ottelussa tahti on oletettavasti aivan toinen, sillä sen lisäksi, että USC on totutusti Associated Pressin rankingin kärjessä, on Notre Damekin sijalla yhdeksän.

Ottelun merkittävin taistelu käytänee kentän ulkopuolella, sillä hyökkäysguru Weisin lisäksi myös USC:n penkin takaa löytyy vahvaa NFL-kokemusta puolustusnero Pete Carrollin toimiessa sen päävalmentajana. Carroll on aiemmin ollut sekä New York Jetsin että New England Patriotsin päävalmentaja. Parivaljakko on ollut toisiaan vastassa erityisesti AFC East -divisioonassa vuosina 1993-1994 kun Carrol kuului Jetsin ja Weis Patriotsin sekä vuosina 1997-1999 Weisin kuuluessa Jetsin ja Carrol Patriotsin valmennustiimiin.

Molemmilla joukkueilla hyökkäys on puolustusta parempi USC:n ollessa maan ykkönen ja Notre Damen viides edetyissä jaardeissa. Heisman-kandidaatti Matt Leinartin haastaa tällä kaudella tähteyteen noussut Notre Damen pelinrakentaja Brady Quinn, josta Weis on saanut itselleen sitä Patriots-aikojen Bradya vastaavan luottomiehen. On aivan mahdollista, että USC poistuu kotiin länsirannikolle tappiomielialalla, sillä Notre Dame on vuosien varrella kunnostautunut erinäistenkin voittoputkien katkaisijana.

Monien suomalaisten erityishuomion kohde Nebraska kärsi viikko sitten täpärästi kauden ensimmäisen tappionsa menettäen näin sen pienenkin Rose Bowliin pääsyn mahdollisuuden. Nebraskan 31-34 -tappio Texas Techille ratkesi vasta ottelun viime hetkillä kun lähellä omaa maalia syötönkatkon ottanut Nebraskan pelaaja rähmäsi pallon sitä palauttaessaan antaen sen uudelleen vastustajalle, joka ei toista kertaa maalin läheisyydestä erehtynyt.

Tällä viikolla Nebraska kohtaa hämärähkön otteluohjelman johdosta vasta kauden ensimmäissä vierasottelussaan kautensa paremmin kuin miesmuistiin aloittaneen Baylorin. Yöllä kahdelta Suomen aikaa alkavaa ottelua, kuten kaikkia Cornhuskersin pelejä, voi kuunnella livenä netissä.

Karhut, Titaanit, Jättiläiset, Viikingit. Komeita ja mahtipontisia nimiä ammattilaisjenkkifutisjoukkueille kuten myös periamerikkalaiset Karjapaimenet ja Isänmaanystävät. Toisaalta joukkoon mahtuu myös sellaisia kuten Pässit, Ruskeat ja Pakkaajat, jotka saavat kyllä ihmettelemään nimenvalitsijan ajatuksenjuoksua. Kornerin tutkivan journalismin osasto päättikin ottaa asiakseen ottaa selvää NFL-joukkueiden nimien syntyhistorioista.

Eläinkunta on varsin laajasti edustettuna ammattilaisviheriöillä, kun 14 joukkuetta on kastettu sen edustajan mukaan. Skaala on laaja, säyseästä merinisäkkäästä pelätyimpiin petolintuihin. Luontokappaleiden ihannointi ei silti ole aina ollut syynä eläimen nimeen. Tuskin ainakaan George “Papa Bear” Halas karhun majesteetillista karjahtelua ajatteli nimetessään joukkuettaan vuonna 1922. Decaturin kaupungista Chicagoon siirtynyt joukkue tunnettin vielä vuotta aiemmin nimellä “Staleys” sponsorinsa Staley Starch Comapnyn mukaan. Chicagossa pelasi tuolloin baseballjoukkue Cubs eli “karhunpennut”. Halas ajatteli, että koska jenkkifutaajat olivat järjestään isompia kuin sopupallon pelaajat, joukkueen nimeksikin täytyi tulla Bears.

Loogista ajattelua löytyy myös Arizona Cardinalsin nimen historiasta. Alunperin Chicagosta St.Louisiin siirtynyttä ja vuonna 1988 Phoenixiin muuttanutta joukkuetta ei ole nimetty pohjois-amerikkalaisen linnun mukaan, vaikka nimi ja logo saattavat niin antaa ymmärtää. Tarina kertoo, että Chicagossa joukkue osti itselleen punaruskeat pelipaidat paikallisen yliopiston joukkueelta. Kun eräs katsoja ehti veistelemään niiden olleen “haalean punaiset”, kiirehti joukkueen omistaja Chris O´Brien kuittamaan ilkeämieliset panettelut sanomalla: “Eivät ne ole haalean punaiset, ne ovat kardinaalin punaiset!”

Monen joukkueen nimestä löytyy myös yhteys paikkakunnan historiaan. Esimerkiksi entinen Baltimore Colts kuvasti nimellään alueen pitkiä perinteitä hevosten kasvatuksessa sekä laukkakilpailuissa. Vuonna 1984 joukkue tosin häipyi rahan perässä Indianapolisiin, mutta vuonna 1996 myös uusi joukkue sai nimensä historiasta, kun yleisöäänestyksessä nimeksi valittiin Ravens. Tällä muistettiin kuuluisaa kirjailijaa Edgar Allan Poeta, joka kirjoitti “The Raven”-runonsa asuessaan Baltimoressa.

Kaikki vähänkin länkkärisarjakuvia lukeneet osaavat arvata, että Buffalo Billsin nimen takaa löytyy “Buffalo Bill” Cody. Mutta tiesitkö, että monen Minnesotan alueen asukkaan suonissa oikeasti virtaa viikinkiverta skandinaavien vuosisatojen takaisen valloitusretken jäljiltä? Pittsburgh Steelers ei tosin ole saanut nimeään rosvojoukon mukaan. Kaupunki on yksi USAn suurimmistä teräksen tuottajia, ja tätä omistaja Art Rooney Sr. aikoinaan halusikin nimellä alleviivata.

Sponsorin mukaan nimettyjä joukkueita oli liigan alkuaikoina 20-luvulla useita, tapa oli jopa yleinen. Kaikki niistä on kuitenkin vuosien saatossa haudattu tai nimet vaihdettu. Kaikki paitsi yksi – se kaikkein vanhin. Green Bay Packers perustettiin vuonna 1919 ja se sai tuekseen Indian Packing Companyn. Yhtiö muutti nimensä Acme Packing Companyksi ja vaikka se tekikin konkurssin, joukkueesta tuli vuosikymmenten saatossa yksi liigan menestyksekkäimpiä, meriitteinään mm. historian kaksi ensimmäistä Super Bowl-voittoa.

Nimistä ehkä tarunhohtoisin löytyy San Fransicolta. 49ersin nimellä kunnioitetaan vuoden 1849 Kalifornian kultaryntäykseen osallistuneiden pioneerihenkeä. Liekö nimen kullanhohtoisuus ollut enne, onhan 49ers ainoa viisi Super Bowlia valloittanut joukkue…

Tällä kaudella Vaahteraliigassa pelanneen Jyväskylän Jaguaarien www-sivuston mukaan joukkue pelaa ensi kaudella 1. divisioonassa. Taloudellisten vaikeuksien kanssa painiskeleva Jaguaarit onnistui voittamaan kesällä vain yhden ottelun sen kaadettua kauden avausottelussa nousijajoukkue Sea City Stormin. Tämän jälkeen joukkue hävisi loput yhdenksän runkosarjaotteluaan, luovutti kahden viimeisen joukkueen välisen sojoitusottelun ja hävisi tasonmittausottelusa ykkösdivisioonan voittajalle, helsinkiläiselle GS Demonsille.

Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että seuraava vaahteraliigakausi tultanee pelaamaan seitsemällä joukkueella. Olisi varsin yllättävää, mikäli jostakin pain Suomea pikavauhdilla ilmaantuisi jokin vaahteraliigapaikkaa halajava ja liigalisenssin ehdot täyttävä taho. Ykkösdivisioonan koko taas kasvanee kahdeksasta kymmeneen, koska Jaguaarien lisäksi molemmat kakkosdivisioonan finalistit, Lahti Jets ja Kouvola Indians, luultavasti nousevat sinne ja sarjasta poistunee vain Lieto Oakmen.

Neljän kierroksen jälkeen NFL:ssä on jälleen ilmaantunut yhtä sun toista mielenkiintoista ja yllättävää.

Noin tulosten puolella yhtenä yllättäjistä on ehdottomasti Cincinnati Bengals, joka on onnistunut voittamaan kaikki neljä otteluaan ja johtaa AFC North -divisioonaa puhtaalla pelillä. Ainakin henkilökohtaisesti hieman ikävämmästä tilastosta vastaa Green Bay Packers, joka päinvastoin kuin Bengals, on onnistunut häviämään tähän mennessä kaikki ottelunsa. Lukuunottamatta ensimmäisen kierroksen räpellystä Detroit Lionsia vastaan, ovat kaikki Packers-ottelut olleet kolmen pisteen sisällä. Ne viimeiset voittoon oikeuttavat pisteet ovat kuitenkin jääneet aina hankkimatta. Mielenkiintoiseksi tämän tilastopoikkeaman tekee se, että tämä on ensimmäinen kerta sitten kauden 1988, jonka Packers on aloittanut yhtä heikolla menestyksellä. Tuolloin tappioputki jatkui vielä yhden kierroksen verran, joten jää nähtäväksi sivuaako Favre & co. vanhaa ennätystään.

Viime vuosien ja jo dynastiaksikin julistetun New England Patriotsin loukkaantumisen värittämä ja takkuillen liikkeelle lähtenyt kausi sai ikävän lisäniitin, kun heidän kotipyhättönsä Gillette Stadiumin taika murtui ja patrioottien 21 kotivoiton putki katkesi. San Diego Chargers kävi höykyttämässä kotijoukkuetta pistein 17-47.

Kansas City Chiefsien sisempien laitahyökkääjien valmentaja Jason Verduzco puolestaan taas vastaa viikon huumoripitoisemmasta suorituksesta. Poliisit jouituivat antamaan kimpaantuneelle koutsille annoksen kyynelkaasua, kun tämä aiheutti pienen välikohtauksen ennen Chiefsin ja Philadelphia Eaglesin välistä kohtaamista. Mies kävi jopa poliiseihin käsiksi – kenties agressiot olisi kannattanut purkaa itse otteluun.

Meksiko sai jälleen aimo annoksen jenkkifutista, kun Mexico Cityn Azteca-stadionilla pelattiin ensimmäinen runkosarjaottelu Meksikon maaperällä. Katsojia pelissä oli 103,467 kappaletta, mikä on kaikkien aikojen NFL-katsojaennätys runkosarjaottelussa. Ei yhtään hullummin, vaikkakin suurimmat aplodit joukosta lähtivät, kun tulostaululla mainostettiin Meksikon junioreiden potkupallomaajoukkueen voittoa Brasiliasta.

Tämän viikon kierrros tarjosi sekä ennalta-arvattavia että hieman yllättäviä tuloksia. Associated Pressin ranking koki myös muutoksia kärjen osalta.

Notre Dame piti kiinni ennakkoarvioista jatkaen hyvin alkanutta kauttaan voitolla Purduesta luvuin 49-28. Show´n päätähtenä hääri Notre Damen pelinrakentaja Brady Quinn, jolle ilta oli täydellinen: mies heitti palloa 440 jaardia kovalla onnistumisprosentilla 80.5 tehden kolme maalia. Loput maalit “Irlantilaiset” tekivät juosten, Rashon Powers-Neal kaksi sekä Darius Walker ja Travis Thomas yhden mieheen. Purduelle puolestaan ilta oli pitkä. Paljon kertoo esimerkiksi se, että joukkue oli vielä puoliajalle mentäessä nollilla ja sai ensimmäiset pisteensä aikaiseksi vasta kolmannella neljänneksellä Brandon Kirschin 18 jaardin heitolla Dorien Bryantille. Tappio tiesi Purduelle myös tippumista rankingin 25 parhaan ulkopuolelle.

Toisaalla ennakkoarviot lensivät roskakoriin. Floridan ja Alabaman kohtaamiseen ennakkosuosikkina lähteneet floridalaiset kokivatkin yllätyksen, kun syvän etelän miehet tekivät “Alligaattoreista” käsilaukkuja lukemin 31-3. Alabamalaisten pelinrakentaja Brodie Croyle johti joukkueensa marssia kohti ensimmäistä voittoa rankatusta joukkueesta kotistadionilla viiteen otteluun. Croyle esitti muutamia komeita heittoja, mukaanlukien maaliin johtaneet 88 ja 65 jaardin kiskaisut. Kovia lukuja ottaen huomioon, että ennen lauantaita herran pisin onnistunut heitto tällä kaudella oli 52 jaardia. Floridalaisten ennen hyviä otteita esittänyt puolustus puolestaan oli hätää kärsimässä. Kertaakaan se ei päässyt Croylen heittoihin väliin, kun taas hänen kollegansa Chris Leakin heitto napattiin kahdesti. Voitto piti Alabaman edelleen voittamattomien joukossa ja nosti heidät rankingissa seitsemäksi, kun taas Florida tipahti 13:nneksi.

Oklahoma alkaa vihdoinkin saada solmujaan auki. Vaikka 43-21-voitto Kansas Statesta ei suuria tunnekuohuja aiheutakaan, antaa se silti toivoa paremmasta. Ei silti mitään hyvää ilman pientä jobinpostia: Soonersin tähtikeskuhyökkääjä Adrian Peterson joutui poistumaan kentältä toisella neljänneksellä nilkkavamman takia. Ennen sitä hän ehti kuitenkin kerätä kahdeksasta juoksusta 51 jaardia ja yhden maalin. Vamman laadusta ei ainakaan toistaiseksi ole tarkkaa tietoa, mutta päävalmentaja Bob Stoops ei pitänyt sitä vakavana, ja odottaakin Petersonin olevan pian taas kunnossa.

Michigan vei puolestaan osavaltion paikalliskamppailun Michigan Statea vastaan. Tasainen ottelu ratkesi vasta jatkoajalla Garrett Rivasin 35 jaardin potkumaalilla Wolverinesin eduksi 34-31. Rivasista oli vähällä jo tulla paikkakunnan vihatuin kaveri hänen missattuaan potkumaaliyritys, kun vain 48 sekuntia varsinaista peliaikaa oli jäljellä. Antisankarin viitan sai lopulta hänen kollegansa John Goss. Mies epäonnistui kolmannella neljänneksellä 23 jaardin yrityksessään tuotuaan joukkueensa vain hetkeä aiemmin tasoihin. Goss sai uuden tilaisuuden sankaruuteen jatkoajalla, mutta 37-jaardinen kuitenkin viuhui niukasti keittiön puolelle. Viime viikon jälkeen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1998 rankingista tippunut Michigan kipusikin nyt takaisin listalle sijalle 21 valtionyliopiston pysyessä vielä edellä sijalla 19.

Hetki sitten päättyneen Nebraska Cornhuskersin ja Iowa State Cyclonesin välisen ottelun onnistui toisella jatkoajalla kääntämään edukseen Nebraska. Tätä ottelua ennen kolmessa ottelussa kolme heikkoa joukkuetta hädin tuskin voittaneena se oli todellisen näytön paikan edessä, sillä ennen ottelua Iowa State oli kansallisen rankingin sijalla 23. Nebraskan puolustus oli kolmessa aiemmassa ottelussa maan parhaimmistoa, mutta sen hyökkäys sijoittui 120:sta I-A -divisioonan joukkueesta vasta sijalle 116.

Ottelussa Nebraskan hyökkäys heräsi osittain henkiin, sillä juoksuhyökkäyksen kangerrellessa ja keskushyökkääjä Cory Rossin kerätessä jaardeja vain 33, oli pelinrakentaja Zac Taylorin johtama heittohyökkäys hurjassa vireessä. Taylorin heitoilla edettiin yhteensä kunnioitettavat 430 jaardia ja juoksemisessa epäonnistunut Ross otti palloa kiinni 131 jaardin ja kahden maalin edestä. Ottelussa päädyttiin jatkoajalle Taylorin rähämättyä pallon potkumaalietäisyydellä Iowa Staten maalista kun peliakaa oli jäljellä minuutti ja 30 sekuntia.

Ensimmäisellä jatkoajalla molemmat joukkueet onnistuivat tekemään maalit, mutta toisella yrittämällä vain Nebraska onnistui kun samalla sen huippupuolustus pystyi pitämään Cyclonesin poissa maalialueelta. Ottamalla voiton kauden ensimmäisessä Big 12 -konferenssin ottelussaan Nebraska viimeinkin näytti, että se pystyy voittoon myös huippujoukkuetta vastaan ja tilanne näyttää hieman valoisammalta ennen kautta kertoimella 200 Nebraskan mestaruuden puolesta lyömäni vedon suhteen. Itseluottamuksen kannalta voitto oli Nebraskalle varmasti korvaamattoman tärkeä ja paljon parjattu päävalmentaja Bill Callahan saanee ainakin hetkeksi taas työrauhan. Voitto oli henkisesti tärkeä myös Nebraskan suomalaiselle Seppo Evwarayelle, jonka äiti uutisoinnin mukaan oli ensimmäistä kertaa paikan päällä Lincolnissa katsomassa poikansa peliä.

Toisessa juuri päättyneessä ottelussa suurin mestarisuosikki USC oli suurissa vaikeuksissa Arizona Staten vieraana ollen puoliajalla jo 21-3 -tappiolla. Toisella puoliajalla Southern California teki hienon paluun ja 21 pistettä ennen kuin Arizona State pääsi alkuunkaan peliin mukaan. Tämä oli jo toinen viikko kun USC antoi alussa vastustajalleen tasoitusta ennen kuin aloitti pelaamisen. Se voitti ottelun lopulta kymmenellä pisteellä numeroin 38-28 ja voiton takuumiehinä toimivat uskomaton keskushyökkääjäkaksikko LenDale White – Reggie Bush, joista White juoksi 197 jaardia ja Bush vastaavasti 158 molempien tehdessä kaksi maalia. Heisman-palkintokandidaatti Matt Leinart ei heittänyt yhtään maalia ja jaardejakin kertyi vain hänelle keskinkertaiset 258 kappaletta.

26. perättäisen voiton, vaikkakin täpärän, myötä USC rikkoi sekä koulun että Pac-10 -konferenssin voittoputkiennätyksen. Putken ensimmäinen voitto tuli niin ikään Arizona Statea vastaan marraskuussa 2003. USC viimeisin tappio tuli California Golden Bearsia vastaan lokakuun 2003 lopulla vasta kolmannella jatkoajalla.

NCAA:ssa kolistellaan tällä viikolla kuudetta kierrosta. Kausi on siis jo täydessä vauhdissa, ja lokakuun viikonloput tulevat varmasti antamaan vahvat viitteet siitä, mitkä joukkueet tulevat mittelemään isoista pokaaleista vuodenvaihteessa. Seuraavassa muutamia poimintoja tämän viikon kamppailuista.

Hallitsevan mestarin USC:n pysäyttämiseen ei vielä ole kyennyt kukaan. Pelaamissaan kolmessa ottelussa se on suorastaan kävellyt Hawaijin, Arkansasin sekä Oregonin yli piste-erolla 178-47. Löytyisiköhän heille tällä viikolla vastusta kansallisen rankingin sijalla 14 olevasta Arizona Statesta? Ainakin ennakkokaavailuissa joukkueiden kohtaamisesta odotetaan varsinaista maali-iloittelua – eikä aiheetta. USC on edennyt pallon kanssa yhteensä 1847 jaardia tehden 23 maalia. Arizonan vastaavat luvut neljästä ottelusta ovat 2375 jaardia ja 26 maalia. USC:n Matt Leinart kohtaa pelinrakentajien kaksinkamppailussa hurjia otteita esittäneen Sam Kellerin, jonka tilastot eivät jätä kylmäksi: 1443 heitettyä jaardia, onnistumisprosentti 59.9, 16 maalia ja kaksi syötönkatkoa.

Kautensa historiallisen hyvin aloittanut Notre Dame kohtaa vieraissa Purduen Indianan osavaltion paikalliskamppailussa. “Irlantilaisten” uusi päävalmentaja Charlie Weis on saanut paljon hyvää aikaan. Joukkue on voittanut kolme ottelua, mukaan luettuna makea päänahka yhdestä viime vuosien huippujoukkueista Michiganista, ja hävinneet vain kerran – jatkoajalla Michigan Statelle. Tällaista kauden alkua ei ole nähty sitten kauden 1996, jolloin joukkue viimeksi ylsi kolmeen voittoon neljässä ensimmäisessä pelissä. Purduella on silti varmasti sanansa sanottavana, sillä heidän kotikenttänsä Ross-Ade Stadium tunnetaan pahana paikkana vierailijoille. Silti Notre Dame lähtee otteluun hienoisena ennakkosuosikkina osoitettuaan olevansa kova vieraskentillä, ja kun Purduen puolustus koki melkoisen henkisen selkäsaunan viime pelissä Minnesotaa vastaan, saattaa ottelusta tulla pelinrakentaja Brady Quinnin ja keskushyökkääjä Darius Walkerin ilotulitus.

Kohti kansallisen rankingin ykköspaikkaa kipuaa myös listalla kuudentena oleva Florida, joka puolustaa tappiotonta sarjaansa tällä viikolla niin ikään tappiotonta Alabamaa vastaan. “Alligaattoreiden” hampaisiin on jo jäänyt neljä joukkuetta. Ja mikäli asiantuntijoita on uskomista, rankingin 15:ntenä oleva Alabama tulee olemaan viides. Joukkueella on kahtena viime vuonna ollut todellisia vaikeuksia muiden rankattujen joukkueiden kanssa, eikä heidän viime viikkoinen räpeltäminen Arkansasia vastaan ainakaan nostanut osakkeita. Kun tähän vielä lisätään se, että Alabama ei ole tällä kaudella kohdannut rankattuja joukkueita ja Florida kaatoi kymmenenneksi rankatun Tennesseen kaksi viikkoa sitten, kääntyy vaaka vääjäämättä aurinko-osavaltion poikien puolelle.

Muita mielenkiintoisia kohtaamisia ovat mm. Kansas State-Oklahoma, jossa kauden alussa pahasti kyykännyt kahden viime vuoden kansallisen loppuottelun kävijä Sooners yrittää kiillottaa kilpeään kotonaan sijoittamattomia kansasilaisia vastaan. Myös Nebraskalla on totuuden hetki edessään 23:nneksi rankattua Iowa Statea vastaan. Hyökkäyksen on ryhdistäydyttävä, mikäli mielitään jatkopeleihin joulukuussa. Tappiottomien Minnesotan ja Penn Staten kohtaamisesta toinen poistuu kauden ensimmäinen häviö niskassaan. Michigan Staten ja Michiganin paikalliskamppailussa on valtionyliopisto pitkästä aikaa vuosiin niskan päällä. Tahraton sarja sisältää voiton myöskin kovaa kuntoa esittäneestä Notre Damesta, kun taas Michiganin kaksi voittoa ovat tulleet sijoittamattomia vastaan.