Kainalopallokorneri

Vierivät kivet eivät osoita minkäänlaisia sammaloitumisen merkkejä. Kaksi levyä, Rarities: 1971-2003 ja A Bigger Bang (Special Edition), tänä vuonna julkaisseet rockin jättiläiset liittyvät ensi vuonna niiden harvojen joukkoon, jotka ovat päässeet esiintymään Super Bowlin puoliaikashow´ssa. Bändi laittaa silloin maailmankiertueensa hetkeksi telakalle päästäkseen mukaan juhlallisuuksiin. Vaikka Rollarit ovatkin vuosikymmenten saatossa tehneet useita megatason stadionkeikkoja, on tämä silti heille ensimmäinen kerta Super Bowlissa.

Show´n järjestelyistä vastaa Don Mischer Productions, joka hoiti myös viime kauden loppuottelun viihteen tuotannon kärräten lavalle Sir Paul McCartneyn. Mischerille tämä on jo kolmas kerta puoliaikaohjelman järjestäjänä, sillä herran sormenjäljet näkyivät myös vuoden 1993 Super Bowlissa Pasadenassa, jolloin lauteille nousi popin kuningas Michael Jackson.

Järjestyksessään 40. Super Bowl pelataan ensi vuoden helmikuun viides Detroitissa.

Cheerleadingin MM-kilpailut järjestettiin Japanissa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Suomi oli paras Eurooppalaismaa voittaen kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Hopeaa voitti Golden Spirit naisten cheer -sarjassa ja Dream Team tanssisarjassa. Sekajoukkueiden cheer -sarjassa Funky Team voitti pronssia.

Cheerleading on Japanissa suuri laji, harrastajia on peräti 250000. Televisiosta tulee paljon visailuohjelmia, jossa tehdään cheerleading-temppuja.

Myös amerikkalainen jalkapallo on saanut jalansijaa Japanissa. Yritykset sponsoroivat joukkueita vahvasti ja otteluita näytetään televisiosta. Taso vaikuttaisi nopean katsauksen perusteella olevan hyvin verrattavissa Yhdysvaltojen yliopistosarjoihin. Pelaajat ovat ihan oikeita urheilijoita, liikkeet nopeita ja pallo lentää suhteellisen mukavasti. Katsojia ei näkemässäni ottelussa ollut kovinkaan paljoa, tai heitä ei ainakaan näytetty. Kentän laidalla oli cheerleadereitä melko paljon, joista osa oli melko pieniä, ehkä alle kymmenvuotiaita.

Suomen cheerleadingliiton sivuilla on matkapäiväkirjaa kuvineen ja Larin sivuilta löytyy top-45 kuvat kisoista.

NFL:ssä on tällä kaudella nähty monia hienoja suorituksia joukkueilta, jotka ovat viime vuodet tahkonneet vähemmän mairittelevilla saavutuksilla. Cincinnati Bengals johtaa AFC North -koferenssia kahdeksalla voitolla ja kolmella tappiolla, myös Denver (9-2) ja Dallas (8-3) johtavat omia konferenssejaan ja Chicagon viime viikkoiset esitykset nostavat play-off-odotuksia ja tuovat fanien mieliin muistot voitokkaasta kaudesta 1985. Toisaalta kolikon kääntöpuolella joillakin ei mene niin hyvin ja esimerkiksi Detroit Lions on jo tehnyt omat johtopäätöksensä.

Joukkue ilmoitti maanantaina erottaneensa päävalmentaja Steve Mariuccin. Syytäkään ei tarvitse kaukaa etsiä: kauden 11:stä pelistä joukkue on voittanut vain neljä. Onhan liigassa toki huonommassakin jamassa olevia joukkueita, mutta odotukset olivat autokaupungissa tänä vuonna astetta korkeammalla. Kolmatta kauttaan leijonalaumaa luotsanneelta Mariuccilta uskallettiin toivoa jopa play-offeja. Niitäkään ei Detroitissa ihan joka päivä olla nähty, joukkue kun voittanut vain yhden pudotuspeliottelun vuoden 1957 jälkeen! Lions tulee pelaamaan loput viisi runkosarjaotteluaan puolustuksen koordinaattori Dick Jauronin komennossa.

Vaikka Mariuccin potkuissa ei sinänsä mitään ihmeellistä olekaan, moni ei varmaankaan olisi veikannut juuri hänen saavan niitä päävalmentajista ensimmäisenä. Vahvimpana kandidaattina pidettiin, ainakin jos ottelutuloksia katsellaan, Houston Texansin käskyttäjää Dom Capersia. Puolustuksen koordinaattori Chris Palmer sai kenkää jo alkukaudesta, mutta siitä huolimatta Teksasilaisten kausi on ollut NIIN surkea että raavainkin mies puhkeaa kyyneliin: vain yksi voitto! Joukkueen tilanteesta kertoo varmasti parhaiten viime sunnuntainen ottelu St. Louis Ramsia vastaan. Houston johti vielä puoliajalle mentäessä 24-3. Toisella puolikkaalla se sai aikaiseksi yhden potkumaalin, ja Rams kiri tasoihin. Jatkoajalla Marc Bulgeria tuuranneen Ryan Fitzpatrickin syöttö löysi Kevin Curtisin, ja öljyosavaltion pojat jäivät monttu auki seuraamaan vieraiden voitonjuhlia.

Myös Minnesota Vikingsin Mike Ticen pää on ollut pölkyllä. Kauden seitsemästä ensimmäisestä ottelusta joukkue voitti kaksi, ja kansa alkoi janota verta. Kun listaan lisätään vielä pelinrakentaja Daunte Culpepperin loukkaantuminen ja muutamien pelaajien vapaa-ajan toikkaroinnit, palli Ticen alla heilui jo uhkaavasti. Pelastajaksi nousi kuitenkin kokenut kakkospelinrakentaja Brad Johnson, jonka johdossa kurssi on kääntynyt. Nyt neljän ottelun voittoputkessa ainakin Tice taitaa nukkua yönsä hieman levollisemmin.

Kanadan toiseksi suosituimman joukkueurheilulajin, kanadalaisen jalkapallon, pääsarjan Canadian Football Leaguen kaudesta on jäljellä enää loppuottelu, 93. kerran pelattava Grey Cup, joka otellaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 0:30 Suomen aikaa. Vancouverissa pelattavassa ottelussa kohtaavat Edmonton Eskimos ja Montreal Alouettes. Molemmat joukkueet voittivat välierissä vieraskentällä suoraan lohkoistaan jatkoon päässet British Columbia Lionsin ja Toronto Agronautsin. Edmonton sijoittui itäisen divisioonan runkosarjassa vasta kolmannelle sijalle ja pelasi puolivälieräottelunsakin Calgary Stampedersiä vastaan vieraskentällä.

Kanadalainen jalkapallo, vaikka perusperiaatteiltaan onkin samankaltainen yhdysvaltalaisen vastineensa kanssa, eroaa tästä monelta osin. Kanadalaisessa versiossa joukkueessa on kulloinkin kentällä 12 pelaajaa amerikkalaisen version 11:n sijaan. Kandalaisen version kenttä on sekä pidempi että leveämpi. Myös maalialueet ovat suurempia niiden ollessa 20 jaardia pitkiä kymmenen sijaan. Tämän myötä, realistisemman potkumaalietäisyyden saavuttamiseksi, potkumaalihaarukka on sijoitettu maalilinjalle eikä maalialueen loppupäähän. Loput merkittävimmät erot ovat pelipallon tylpempi muoto, se, että uusien yritysten saamiseen on käytössä vain kolme yritystä ja se, että hyökkäyksen takakentällä kaikki pelaajat pelinrakentajaa lukuunottamatta voivat olla liikkeessä pelin käynnistyessä.

Juuri päättyneessä ja molempien joukkueiden osalta Big 12 -konferenssikauden päättäneessä ottelussa Nebraska Cornhuskers nöyryytti arkkivihollistaan University of Colorado Buffsia koko maan laajuisen tv-yleisön edessä luvuin 30-3. Ottelun alla vedonlyöntitoimistot pitivät Coloradoa 17,5 pisteen suosikkina, mutta toisin kävi.

Coloradon tehtyä ottelun avauspisteet potkumaalilla Nebraska takoi taululle 30 pistettä peräkkäin Coloradon pystymättä enää vastaamaan. Seppo Evwaraye pelasi ottelussa lähinnä tärkeimmissä tilanteissa ja oli kentällä useiden Nebraskan pistesuoritusten aikana. Aiemmin viikolla molempien jalkojen rasitusmurtumiksi paljastuneen loukkaantumisen vuoksi häntä käytettiin varoen ja hänet pidettiin lähes yksinomaan penkillä kolmannen neljänneksen puolivälin jälkeen.

Nebraskan pelinrakentaja Zac Taylor sai kasaan 391 heittojaardia, joka on toiseksi paras Nebraskan pelinrakentajan heittämä jaardimäärä kautta aikain. Myös ennätys, 431 jaardia, on Taylorin hallussa ja peräisin tämän kauden ottelusta Iowa Statea vastaan. Ottelu venyi maratonmittaiseksi Coloradon kannattajien ala-arvoisen käytöksen vuoksi, sillä ottelun käytännössä ratkettua kentälle satoi jatkuvasti erinäistä rojua ja eniten häiriköineitä osia katsomosta tyhjennettiin kokonaan.

Nebraska on nyt voittanut kauden otteluista seitsemän ja hävinnyt neljä. Voiton myötä sen tuleva bowl-ottelu on eri keskustelupalstoilta saamani vaikutelman perusteella Alamo Bowl NFL:n New Orleans Saintsin väliaikaisella kotikentällä San Antoniossa, Texasissa. Vastustaja tuohon otteluun tulee Big Ten -konferenssista ja on luultavimmin Wisconsin. Alamo Bowl pelataan 29.12. kello 3:00 Suomen aikaa.

Aiemmin pelatussa Texas – Texas A&M -ottelussa Texasin pelinrakentaja Vince Youngilla oli näytön paikka Heisman Trophy -kisaa silmällä pitäen hänen pahimman kilpailijansa, USC:n Reggie Bushin, esitettyä yli-inhmillisiä otteita viime viikonlopun ottelussa Fresno Statea vastaan. Texas ratkaisi ottelun voiton kuitenkin vasta ottelun neljännellä neljänneksellä ja Young vaikutti perin keskinkertaiselta. Vaikka sekä Bushilla että Youngilla on molemmilla vielä yksi ottelu jäljellä ennen Heisman-voittajan valitsemista, on etu tällä hetkellä selkeästi Kalifronian suunnalla.

Mestaruusottelu Rose Bowliin vahvimmin tyrkyllä ovat edelleen tappiottomat Texas ja USC. Viikon kuluttua USC kohtaa BCS-rankingissa sijalle 12 arvostetun paikallisvastustaja UCLA:n ja Texas kohtaa Big 12 -koferenssin mestaruusottelussa joko Coloradon tai Iowa Staten, jotka molemmat ovat sijoittamattomia. Iowa State pitää kohtalonsa avaimia käsissään ja voi Nebraskan voiton myötä lunastaa paikan konferenssifinaaliin voittamalla myöhemmin tänään Kansasin.

NFL:n runkosarjan lähestyessä loppuaan alkaa myös supistettiin keskiviikkona alkuperäisestä 112:sta 25:een semifinalistiin. Mukana jatkoon päässeiden joukossa ovat myös täällä Pohjolassakin tunnetut kainalopallon suurudet pelinrakentaja Troy Aikman sekä edesmennyt puolustuksen linjamies Reggie White. Muita tunnetuimpia nimiä listalla ovat laituri Michael Irvin, Aikmanin luotettavimpia kohteita Dallas-dynastian kukoistusajoilta 90-luvun puolivälistä, sekä Irvinin kollega legendaarinen Art Monk. Puolustuksen puolelta esille nousevat mm. tukimies Richard Dent, jo Hall of Fameen nimetyn Mike Singletaryn joukkuekaveri Chicago Bearsista, jonka väkivahva 46-puolustus pohjusti karhulaumalle Super Bowl -voiton vuonna 1986 joukkueen hävitessä kaudella vain kerran, sekä Lester Hayes, Oakland Raidersin riveissä mainetta niitänyt kulmapuolustaja.

Prosessi seuraavien HOF-jäsenten valitsemiseksi on kuitenkin vielä alkutekiöissään. Ehdokasjoukko rajataan vielä tammikuun puolivälissä 15:een, joista lopulliset jäsenet äänestetään. Valinnat julkistetaan helmikuussa päivää ennen Super Bowlia Detroitissa. Valintakomitea valitsee finalisteista 13, joista pelaajille yleisenä kriteerinä on uran loppuminen vähintään viisi vuotta sitten. Ei-pelaajille tällaista karenssiaikaa ei ole, mutta valmentajan on oltava jo eläkeläinen. Kaksi muuta finalistia valitsee ns. seniors’ committee, jonka tehtävänä on etsiä ja arvioida ehdokkaita, joiden aktiiviajoista on kulunut 25 vuotta. Tänä vuonna seniorit päätyivät ehdottamaan Oakland Raidersin “muukalaislegioonajohtajaksikin” tituleerattua valmentajaa John Maddenia sekä Dallas Cowboysien linjamies Rayfield Wrightia.

SAJL:n julkaiseman uutisen mukaan Helsinki Roostersin Iiro Luoto ja Lappeenranta Rajaritareiden Markku Luoto on valittu NFL Europen ensi kauden pelaajavalintojen seuraavaan vaiheeseen, joka on Tampassa Floridassa ensi helmikuussa pidettävä kansallisten pelaajien harjoitusleiri. 6.-10.2. järjestettävän leirin osanottajajoukko koostuu muista kuin pohjois-amerikkalaisista pelaajista. Tuon leirin päätteeksi jatkoon valitut jatkavat leireilyä NFL Europe -joukkueiden kanssa ja, mikäli vielä tämän nelisen viikkoa kestävän leirin jälkeenkin pysyvät porukassa mukana, matkustavat joukkueidensa mukana Eurooppaan pelaamaan itse sarjaa.

Viime vuonna tätä reittiä NFL Europeen tiensä raivasivat sekä Iiro Luoto, että saman tempun jo vuotta aiemminkin tehnyt ja tällä hetkellä NFL:n Atlanta harjoitusryhmässä oppia saamassa oleva Klaus Alinen. Iiro Luoto oli keväällä harjoitusleirillä Berlin Thunderin kokoonpanossa, mutta itse kauden aikana edusti Frankfurt Galaxyä. Alinen on molemmilla kausillaan edustanut Thunderia. Kaikkien edellä mainittujen pelaajien pelipaikka on sisempi laitahyökkääjä.

Alisen, Oakland Raidersin harjoitusryhmään kuuluvan Michael Quarshien ja vielä yliopistouraansa viimeistelevän Seppo Evwarayen mahdollinen NFL Europessa pelaaminen selviää myöhemmin; Evwarayen osalta oletettavasti vasta NFL:n huhtikuun lopussa pidettävän varaustilaisuuden jälkeen.

Lisäys, kello 15:57: Tuota Evwaraye-asiaa hiukan pohdiskeltuani juolahti mieleeni, että, koska NFL Europe -kausi potkupallon MM-kisojen vuoksi pelataan tänä vuonna kaksi viikkoa normaalia aiemmin ja koska NFL:n varaustilaisuus näillä näkymin pidetään viikkoa myöhemmin, 29.-30.4., jäisi Evwarayelle Eurooppaan ehdittyään vain kolme runkosarjakierrosta pelattavaksi. Viime vuonna Frankfurt Galaxyn kokoonpanoon varaustilaisuuden jälkeen liittynyt Quarshie ehti osallistua sentään kuuden runkosarjakierroksen ajan. Toki, jos jollakin World Bowlia vielä tuossakin vaiheessa realistisena tavoitteenaan pitävällä joukkueella on suuria aukkoja linjamiehistössään, saattaa lyhytaikaisempikin apu kelvata, vaikka oppimiskäyrä pakostikin tulee olemaan jyrkkä.

Yliopistofutiksessa eletään juuri nyt jännittäviä aikoja. Viimeisillä runkosarjakierroksilla panokset kovenevat joukkueiden taistellessa paikoista vuodenvaihteen bowl-otteluihin. Kovissa paikoissa tietyt yksilöt nousevat isoon rooliin. He ovat johtajia, suunnannäyttäjiä. He kantavat vastuun kun muilta se ei onnistu. Heitä varten on Heisman Trophy.

Vuosittain maan parhaalle yliopistopelaajalle jaettava palkinto on nimetty erään amerikkalaisen jalkapallon pioneerin, John Heismanin, mukaan. Vaikka herra tekikin uskomatonta jälkeä pelatessaan 170-senttisenä ja 70-kiloisena linjamiehenä Pennsylvanian yliopistossa, hänen suurimmat ansionsa muistetaan valmentajana ja taustavaikuttajana. Hänen periksiantamattoman kulissien takana tehdyn työn tuloksena voidaan pitää mm. pelin tärkeimmän esi-isästään rugbysta erottavan pirteen, eteenpäinsyötön, sallimista vuonna 1906. Hän oli perustamassa Downtown Athletic Clubia, joka vuonna 1935 ensimmäistä kertaa palkitsi parhaan yliopistopalloilijan. Heisman tosin aluksi vierasti ajatusta nostaa yksi pelaaja joukkueesta ylitse muiden, mutta koki sen lopulta myös osaltaan koko joukkueen saavutukseksi. Heisman ei seuraavia palkittuja koskaan nähnyt, sillä hän sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli lokakuun 3:ntena 1936. DAC:n jäsenet päättivät yksimielisesti antaa palkinnolle hänen nimensä, jota se kantaa vielä tänäkin päivänä.

Nykyään Heisman Trophy on enemmän kuin palkinto. Se on instituutio, jokaisen akateemisen futaajan unelma. Sen voittaja on sankari, supertähti. Hänelle vain taivas on rajana ammattilaiskentillä. Palkinnon saajien listalta ei legendat lopu kesken: O.J. Simpson sai kunnian vuonna 1968. USC:n juoksutykki oli ensimmäinen ammattilaiskentillä 2000 jaardia kaudessa kipittänyt keskushyökkääjä. Kaksi vuotta myöhemmin palkittiin Stanfordin pelinrakentaja Jim Plunkett, joka oli tuleva johdattamaan Oakland Raidersin kahteen Super Bowl-voittoon. Tony Dorsett, vuoden 1976 palkittu, komeilee NFL:n juoksujaardien all time-listalla seitsemäntenä 12 739 jaardin saldollaan. Barry Sanders, samaisen listan kolmas 15 269 jaardilla, sai pytyn 1988 ja kolmen vuoden päästä sen sai Desmond Howard, historian ainoa Super Bowlin MVP:nä palkittu erikoisjoukkuespesialisti.

Ensi kuun kymmenes on totuuden hetki nykypäivän tähdenaluille. Ken on heistä parhain? Kuitenkin parempi kysymys kuuluu: keitä ovat “he”? Ketkä omaavat edes mahdollisuudet pystiin? Viime vuoden voittaja Matt Leinart on pelisuorituksillaan pitkään pysynyt ykköskandidaattina, mutta viime aikoina ei niinkään olla keskusteltu siitä, onko hän paras vaan siitä, saako hän voittaa. Historia tuntee vain yhden kaksi perättäistä Heismania valloittaneen. Archie Griffin, puolustajia pilkkanaan pitänyt Ohio Staten keskushyökkääjä valittiin parhaaksi vuosina 1974 ja 1975. Leinartin ohi on monissa veikkailuissa kohotettu Texasin yliopiston pelinrakentaja Vince Young, jonka vahva heittokäsi ja vikkelät kintut ovat pitäneet sekä hänet joukkueensa ykkösenä heitto- ja juoksujaardeissa että texasilaiset kiinni kansallisessa mestaruudessa. Haastajiakin on silti nousussa vielä kalkkiviivoille tultaessa. Leinartin joukkuekaveri USC:sta keskushyökkääjä Reggie Bush on jo aiemmin tiedetty huippujuoksijaksi, ja viime lauantaina hän päätti hieman alleviivata faktoja: 23:lla kannolla 294 jaardia ja kaksi maalia, 45 ja 50 jaardin siivuista. Vain Ricky Bell on 70-luvulla juossut yhdessä ottelussa enemmän. Olisiko tämä ollut juuri se viimeinen silaus?

Sitä mukaa kun kisaan ilmoittautuu uusia kasvoja, vanhat suosikit kuluvat pois. Alabaman heittotykki Brodie Croylea pidettiin vielä alkusyksystä vakavasti otettavana ehdokkaana, kun hän palasi kentälle viime kauden ennen aikojaan päättäneen loukkaantumisen jälkeen. Esitykset ovat kuitenkin heilahdelleet rajusti ja muutaman viimeisimmän pelin perusteella mies tuskin enää kärkikahinoihin mahtuu.

Niin suuressa maassa kuin Yhdysvallat löytyy uskomaton määrä lahjakkuuksia kainalopallon parista. Silti vain yksi voi kerrallaan viedä Heismanin. Hävinneiden tuskaa ehkä helpottaa tieto siitä, etteivät läheskään kaikki lajin kuolemattomatkaan nimet ole sitä koskaan saavuttaneet. Esimerkiksi runner-upien eli äänestyksen kakkosten joukosta voi löytää koko joukon pelimiehiä. Vuoden 1997 äänestyksessä kakkoseksi jäi Peyton Manning, joka on vuodesta toiseen osoittanut Hall of Fame-kaliiberin otteita. Vuoden 1992 voittajasta Gino Torrettasta ei juurikaan ole ammattilaskentillä kohistu, kakkoseksi jääneestä Marshall Faulkista ehkä hiukan enemmän. Vuonna 1983 tappion karvasta kalkkia nieli Steve Young, kuusi TD:a vuoden 1995 Super Bowlissa takonut Hall of Fame- pelinrakentaja. Vuotta aiemmin samaa lientä maisteli viiden loppuottelun ja kahden mestaruuden veteraani, Broncos-ikoni John Elway. Oman lukunsa ovat vielä ne herrat, jotka palkinto on kiertänyt vielä kauempaa. Tom Brady, kuudennen kierroksen varaus vuodelta 1999, kolmen sormuksen ja kahden MVP-tittelin haltija käy esimerkistä. Kuten myös ammattilaisten juoksujaardikuningas Emmitt Smith tai kaikki liigan vastaanottoennätykset kolmelle vuosikymmenelle ulottuvalla urallaan murskannut Jerry Rice. Eikä pystittä jääminen tuntunut hidastaneen edes Joe Montanaa…

NFL Europen vastikään julkaistun otteluohjelman mukaan kymmenen viikkoa kestävä runkosarja pyörähtää käyntiin ensi maaliskuun 18. päivänä. Pelit alkavat kaksi viikkoa totuttua aikaisemmin, jotta sarja ehditään saada päätökseen ennen Saksassa 9. kesäkuuta alkavia potkupallon MM-kilpailuja. Heti ensimmäisellä kierroksella kohtaavat muun muassa viime kauden mestari Amsterdam Admirals ja kakkoseksi jäänyt Berlin Thunder. Mestaruuden ratkaiseva World Bowl XIV pelataan vielä auki olevassa paikassa 27. tai 28. toukokuuta.

Samaan aiheeseen liittyen NFL Europen harjoitusleirillä ollut Tommi Pinta kertoo kokemuksistaan Tampere Saintsin www-sivuilla.