Kainalopallokorneri

Maanantaina pelatun Canadian Football Leaguen finaalin, Grey Cupin, vei nimiinsä pienoinen yllättäjä Edmonton Eskimos. Vancouverissa pelatussa ottelussa Eskimos kaatoi Montreal Alouettesin jatkoajalla tehdyllä potkumaalilla numeroin 38-35. Runkosarjasijoituksensa perusteella Eskimos ei saanut kolmella pudotuspelikierroksella ainuttakaan kotiottelua, mutta mestaruusottelussa pelaaminen on silti eskimoille tuttua, sillä se oli tätä ennen pelannut 23 Grey Cup -ottelussa ja voittanut niistä 12.

Seuraava merkittävämpi tahtuma lajin pohjoisamerikkalaisissa marginaalisarjoissa on Arena Football League -kauden käynnistyminen tammikuun lopulla.

On hetkiä, tosin harvoin, jolloin pelissä näkee jotain ihmeellistä. Jotain ennennäkemätöntä ja upeaa. Se saa suut auki hämmästyksestä ja ikään kuin aika pysähtyisi. Useimmat näistä suorituksista jäävät historiaan, joko lajin pioneeritekoina tai vain kuriositeetteina, mutta yhtä kaikki sellaisina joista kerrotaan vielä lastenlapsille.

Pyhä pyörijä ja virheetön koppi

Jenkkipallolla - joka ei siis suoranaisesti ole pallo - vaikuttaa joskus olevan aivan oma tahtonsa. Koskaan ei voi varmaksi sanoa, mihin suuntaan maassa pyörivä siannahkakuula seuraavaksi lähtee. Toisinaan kuitenkin saattaa rouva Fortuna potkaista juuri oikeaan suuntaan…

Nimenomaan potkaista. Vuoden 1978 Oakland Raidersin ja San Diego Chargersin runkosarjaottelu jäi historiaan lähinnä eurooppalaisen tyylisuunnan värittämistä loppuhetkistään. San Diego johti ottelua kymmenen sekuntia ennen peliajan päättymistä 14-20. Oakland oli kuitenkin viimeisellä hyökkäysvuorollaan puskenut 14 jaardin viivalle ja jännitys tiivistyi. Pelinrakentaja Ken Stabler käynnisti viimeisen pelin ja lähti taka-askeliin etsien laitahyökkääjiä. Chargersin ulompi linjamies Fred Dean onnistui kuitenkin hyvin ryntäyksessään ja pääsi Stableriin käsiksi. Huomattuaan tilanteen mahdottomuuden, Stabler vain kiskaisi pallon eteenpäin toivoen pelin pysyvän käynnissä. Pallo kieri maassa kulkeutuen keskushyökkääjä Peter Banaszakille, joka jatkoi pallon liikettä kellon edelleen käydessä. Sekavassa tilanteessa peliväline ajautui lopulta viiden jaardin viivalle ja sisemmän laitahyökkääjän Dave Casperin jaloille. Tämä tekikin tarkan sijoituksen maalialueelle ja komealla tiikeriloikalla hyppäsi pallon päälle kellon käydessä samalla loppuun. Hetken hämmästyksestä toivuttuaan tuomari nosti kätensä ilmaan: touchdown! Chargersin valmentajat raivostuivat ja protestoivat rankasti, mutta päätuomari Jerry Markbreit pysyi päätöksessään. Potkaisija Erroll Mann upotti lisäpistepotkun ja Oakland vei ottelun 21-20.

Jälkeenpäin todettiin, että Markbreitin tuomio silloisten sääntöjen mukaan oli oikea. Erikoinen tapaus sai myöhemmin nimen Holy Roller, ja se jäi myös uransa jälkeen Hall of Fameen valitun Casperin tavaramerkiksi. Kuitenkin jo heti pelin jälkeen Stabler myönsi rähmänneensä pallon tahallaan, ja kauden jälkeen liiga teki sääntöihin lisäyksen, jonka mukaan kahden minuutin varoituksen jälkeen vain pallon rähmännyt pelaaja saa pelata sitä eteenpäin. Pyhiä pyörijöitä ei siis enää nähtäisi.

Joskus on rouva Fortunalla ollut jalkojensa lisäksi ollut myös kätensä pelissä, vähän samaan tapaan kuin Jumalalla vuoden 1986 jalkapallon MM-kisojen ottelussa Englanti-Argentiina. Vai sekoittikohan Maradona keskenään itsensä ja yläkerran isännän?

Kuitenkin, jo aiemmin 70-luvulla nähtiin edellisenkaltainen tapaus. Vuonna ´72 Pittsburgh Steelers oli toista kertaa seuran historiassa mukana pudotuspeleissä. Kuitenkin AFC-konferenssin divioonamestaruusottelun Oakland Raidersia vastaan edetessä loppua kohti alkoivat vuoden 1947 tapahtumat, jolloin Philadelphia oli retuuttanut teräskaupungin poikia 21-0, ikävästi palata mieliin. Oakland johti 22 sekuntia ennen loppua lukemin 6-7. Pittsburgh joutui selkä seinään vastaan neljännellä yrityksellään 40 jaardin viivalla. Pelinrakentaja Terry Bradshaw´n oli nyt onnistuttava. Hän peruutti heittoon, mutta joutui heti puolustuslinjan ahdistelemaksi. Hän huomasi keskushyökkääjä John “Frenchy” Fuquan vapaana keskellä ja kiskaisi pallon ilmaan juuri ennen joutumistaan Raiders-jyrän alle. Oaklandin kokenut takapuolustaja Jack Tatum kuitenkin luki tilanteen mestarillisesti ja syöksyi juuri oikealla hetkellä pallon ja Fuquan väliin. Pallo ponnahti molempien ulottumattomiin, ja vierailijat aloittivat voitonjuhlat. Ketään ei ollut kuitenkaan huomannut tulokaskeskuhyökkääjä Franco Harrisia, joka juostuaan oman kuvionsa oli jäänyt seuraamaan tilannetta. Pallon sinkouduttua vapaaksi hän reagoi nopeasti, nappasi pallon haltuunsa kengänkärjellään ja lähti kipittämään kohti maalialuetta! Hölmistyneet Raiders-pelaajat eivät aluksi tajunneet tapahtunutta, ja kun lopulta muutama puolustaja lähti takaa-ajoon, oli Harrisilla jo riittävä etumatka juosta pallo pohjiin asti.

Kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa oliko tilanne maali vai ei. Päätuomari Fred Swearingen joutui jopa kysymään neuvoa liigan tuomaritarkkailija Art McNallylta. Lopulta maali hyväksyttiin, ja lisäpistepotkun jälkeen tilanne kääntyi Pittsburghille 13-7. Peliaikaa jäi jäljelle vain viisi sekuntia, eikä Oakland enää kyennyt vastaamaan. Tapahtuma sai paikkansa historiassa nimellä Immaculate Reception , ja Pittsburghille jäikin tästä voitosta “vaihde päälle”: joukkue selviytyi pudotuspeleihin joka kerta vuoteen ´80 saakka voittaen siinä sivussa neljä Super Bowlia ja nostaen samalla yhdeksän tuon ajan pelaajaa Hall of Fameen.

Pitkän ja varsin mielenkiintoisia ideoita sisältäneen viestiketjun jälkeen kenttä odotti selkeitä linjauksia liittokokouksesta ykkösdivisioonan kohtalosta.

Varmat vastaukset on liiton hallituksesta luvattu 2.1.2006, joten siihen asti voimme edelleenkin ainoastaan spekuloida aihetta. Kuitenkin itse saamieni tietojen mukaan näyttäisi kovasti siltä, että liittokokouksen perusteella kaikki ykköseen tyrkyllä olleet joukkueet paitsi Kouvola Indians, olisivat sinne myös pääsemässä, mikäli täyttävät ykkösdivisioonan kriteerit.

Näin ollen edellisessä uutisessa mainitsemani “varmat joukkueet” (Demons, Steelers, Saints, 69ers ja Jets) pitävät kaikki paikkansa, kuten odotettua olikin. Tästä voisi siis päätellä, että Oulu Northern Lightsilla, Vaasa Vikingsilla, Pori Bearsilla sekä Jyväskylän Jaguaareilla on vielä kriteerejä täytettävänä.

Jaguaarit ovat minun saamieni tietojen mukaan valmiita maksamaan velkansa pois vuoden loppuun mennessä. Vikingsin tilanne on ilmeisesti heikompi, joten jää nähtäväksi miten liitto asiassa päättää. Asian lopullisen laidan saamme toivottavasti selville viimeistään tammikuun alussa, joten siihen asti voimme ainoastaan spekuloida aihetta.

Mutta onhan se sinänsä mukavaa, että on joskus jotain spekuloitavaakin näin talvikauden aikana kotimaisissa sarjoissa.

lisäys 5.12.2005 8:40 Näköjään tätä kirjoittaessani oli Vikingsin edustaja käynyt ilmoittamassa edellisessä ketjussa, että (ainakin minulle jäi sellainen käsitys) he eivät pysty maksamaan velkojaan liitolle deadlineen mennessä. Eli Vaasa ei pysty täyttämään kaikkia divarikriteerejä. Jää siis liiton päätettäväksi, että pitävätkö he tiukasti kriteereistä kiinni vai päästävätkö viikingit pelaamaan ykkösdivarissa.

Yliopistojalkapallokauden päättävien bowl-otteluiden osallistujat on viikonloppuna pelattujen konferenssimestaruusottelujen myötä vahvistettu. Nebraska Cornhuskersin bowl-ottelu on Alamo Bowl Alamodomessa, Texasin San Antoniossa. Vastustajana on ennakoveikkailuista poiketen Iowan sijaan Michigan. Ottelu pelataan torstaina 29.12. kello 3:00 alkaen Suomen aikaa.

Nebraskan Seppo Evwaraye ei mahtunut Big 12 -konferenssin kahteen tähdistöjoukkueeseen, mutta pääsi kuitenkin kunniamaininnan saaneiden listalle. Evwaraye sai tunnustusta myös akateemisesta menestyksestään, kun hänet nimettiin Academic All-Big 12 Conference -maininnoissa kakkosryhmään, johon pääsyn perusteena on urheilullisen menestyksen lisäksi keskiarvo välillä 3,0-3,19, asteikolla nollasta neljään.

Ensi tammikuun neljännen ja viidennen päivän välisenä yönä pelattavassa Bowl Championship Seriesin mestaruusottelussa, Rose Bowlissa, kohtaavat rankingeja kauden alusta asti hallinneet USC ja Texas, jotka ovat ainoat vielä tappiottomat joukkueet 12 voitollaan. Muista BCS-otteluista Orange Bowlissa ottelevat Penn State ja Florida State, Sugar Bowlissa Georgia ja West Virginia sekä Fiesta Bowlissa Notre Dame ja Ohio State.

Hallitsevan NFC-konferenssin mestarin Philadelphia Eaglesin taival alkaa vaikuttaa ikävän kivikkoiselta juuri pudotuspelien kynnyksellä. Tuorein esimerkki tästä nähtiin maanantaina, kun Seattle Seahawks kävi antamassa kotijoukkueelle isän kädestä luvuin 42-0. Tähtipelinrakentaja Donovan McNabbin viettäessä loppukauden sairastuvalla leikkauksesta toipuen tahtipuikkoa hyökkäyksessä on heiluttanut Mike McMahon. Parhaansa mukaan show´ta pyörittää yrittänyt McMahon pelasi kuitenkin maanantaina täysin alle arvostelun: 10 syötöstä hän sai perille neljä ja kaksi kertaa hänet katkaistiin, molemmilla kerroilla palautus päätyi pohjiin. Toiselle puoliajalle päävalmentaja Andy Reid vaihtoi Koy Detmerin kentällä, joka ei juurikaan kollegaansa paremmin pärjännyt heittäen kaksi katkoa ja rähmäten pallon kerran vastustajalle. Ja ikään kuin kahden varapelinrakentajan räpiköinti ei olisi ollut tarpeeksi julmaa katseltavaa, sai Eagles sairastuvalleen uuden jäsenen, kun keskushyökkääjä Brian Westbrook linkutti sivurajalle ensimmäisellä puoliajalla. Mies on ulkona koko loppukauden.

Westbrook jatkaa Philadephian avainpelaajien sairaslistaa, joka on kasvanut tasaisesti koko syksyn ajan. Jo harjoitusleirillä menetettiin laitahyökkääjä Todd Pinkston sekä keskushyökkääjä Correll Buckhalter. Viime kuussa sairaslomalle joutuivat McNabbin lisäksi linjamies Tra Thomas sekä kulmapuolustaja Lito Sheppard, Pro Bowl-tekijöitä kaikki. Thomas taistelee selkänsä kanssa ja Sheppardin toistuvat nilkan nyrjähdykset vaativat leikkauksen. Jo aiemmin kaudella sivuun jäänyt sentteri Hank Fraley parantelee edelleenkin olkapäätään.

Maanantainen mahalasku merkitsi Philadephian pudotuspelihaaveille pahaa kolausta. Tällä hetkellä se pitää perää omassa NFC East-divisioonassaan vaikkakin kaikki joukkueet ovat voiton päässä toisistaan. Jäljellä olevat neljä koitosta tulisi hoitaa kotiin, erityisesti kotipelit oman divisioonan NY Giantsia sekä Washington Redskinsia vastaan, mikäli joukkue vielä jatkoon haluaa. Pelin tason on kuitenkin huomattavasti noustava molemmin puolin palloa. Maanantainen ei voi enää toistua.

Kaikessa hiljaisuudessa tänä syksynä on ensimmäistä kertaa kilvoiteltu kunniasta ja tyylikkäästä, joskin vielä kaupan hyllyllä majailevasta kiertopalkinnosta toivottavasti jatkuvaksi perinteeksi muodostuvassa Kainalopallokornerin fantasy football -kutsuturnauksessa. Turnauksen runkosarja on päättynyt ja sen voitti suvereenisti SAJL:n hallituksen puheenjohtaja Roope Noronen. Muut neljä pudotuspeleihin päätynyttä ovat järjestävän tahon edustajat Erik ja minä itse sekä joukkuettaan kohtaan osoittamastaan hellästä huolenpitämättömyydestä huolimatta näinkin pitkälle päässyt Porvoon Butchersin pelinrakentaja Petrus Penkki. Penkki ei tehnyt runkosarjan aikana ainuttakaan pelaajavaihtoa ja peluutti joka kierroksella jo syyskuussa NFL-kautensa loukkaantumiseen päättänyttä Javon Walkeria.

Kahdeksasta kilpailijasta viisi viimeistä päätyi 12 kierroksen jälkeenkin tasatilanteeseen neljällä voitola ja kahdeksalla tappuolla. Näistä Penkki päätyi jatkoon suurimman tehtyjen pisteiden määrän johdosta. Täpärästi pudotuspelien ulkopuolelle jäivät herrat Kari Ketonen, Teemu Paukkula, Tomi Tiilikainen ja AP Syynimaa. Pudotuspeliparit ovat Noronen-Penkki sekä Kainalopallokornerin jäsentenvälinen Vitikainen-Forsström. Pystin saaja on selvillä neljän viikon kuluttua. Niin, ja minulla on vakaa aikomus pitää se seuraavan vuoden ajan itselläni.

Jottei tämä kirjoitus menisi yksinomaan suljetun piirin keskinäisen ilakoinnin kuvaamiseksi, lanseerattakoon tässä myös fantasy football -henkinen haaste. Vaikka yleisesti ottaen tämän harratuksen osalta tänä syksynä juna on paljolti jo mennyt, tarjoaa yhdysvaltalainen urheilukanava ESPN yliopistojalkapalloon liittyvän veikkauskilpailun, jossa tarkoituksena on veikata, arvata tai tietää kaikkien bowl-otteluiden voittajat. Haastan tasapuolisesti kaikki lukijat osoittamaan, etten tiedä mitään yliopistojalkapallosta tai ainakaan tunne joukkueiden keskinäisiä voimasuhteita. Potentiaalisten nöyryyttäjien joukkoon voi liittyä ESPN:n College Football Bowl Mania -sivustolla. Osallistuminen edellyttää ESPN.com-käyttäjätunnuksen luontia.

Viime yönä tulleen tiedon mukaan valintakomitea on kutsunut palkinnon luovutustilaisuuteen New Yorkiin pelinrakentaja Matt Leinartin ja keskushyökkääjä Reggie Bushin USC:sta sekä Texasin pelinrakentajan Vince Youngin. Valinnat eivät suoranaisesti tulleet yllätyksinä, onhan kolmikko ollut koko kauden tiukimmin kiinni yliopistofutiksen arvostetuimmassa yksilöpalkinnossa. Palkinnon jakava Downtown Athletic Club julkistaa 71:nnen Heisman Trophyn voittajan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Viimeisimpien spekulaatioiden mukaan herroista Bush on vahvin suosikki voittajaksi. Jo viime vuoden äänestyksessä viidenneksi päätynyt tämän kauden juniori on viime aikoina antanut vakuuttavia esityksiä kyvyistään. Viimeisimpänä esimerkkinä on USC:n viimeviikkoinen voitto paikalliskilpailija UCLA:sta luvuin 66-17. Herra kipitti kamppailussa yhteensä 260 jaardia tehden kaksi maalia. Unohtaa ei myöskään sovi kolmen viikon takaista Fresno State-peliä, jossa Bush keräsi juosten ja syötöistä huimat 513 jaardia. Yhteensä kauden aikana hän on edistänyt joukkueensa hyökkäystä 2041:lla jaardilla ja 17:llä maalilla.

Bushin jälkeen Youngia pidetään seuraavaksi suurimpana ennakkosuosikkina. Texasin hyökkäyksen kapellimestari on johdattanut orkesterinsa läpi tappiottoman kauden aina Big 12-konferenssin mestaruuteen. Kovan heittokäden lisäksi myös vikkelät jalat omaava juniori on ollut joukkueensa ehdoton tähti tänä vuonna. Kuvaavaa onkin että mies johtaa Texasin sisäistä rankingia sekä 2769:lla heitto- että 850:lla juoksujaardilla!

Kolmas kandidaatti Leinart on joukon ainoa seniori. USC:n uskomattoman voittoputken takuumies ja viime vuoden voittaja ei kuitenkaan ole tänä vuonna ollut ensimmäisenä valitsijoiden huulilla vaikkei hänen lukemissaan mitään hävettävää olekaan: 3450 heittojaardia sekä 27 maalia, paremmin siis kuin Youngilla. Hän on myös kiistatta voittava pelinrakentaja: viimeinen UCLA-voitto oli Trojansin 34:s perättäinen. Kaikkiaan kolmena vuonna Leinartin ollessa aloittavana joukkue on voittanut 37 ottelua ja hävinnyt vain kerran.

Muutamia mielenkiintoisia pointteja historiasta…
- Viisi viimeistä Heisman-voittajaa ovat olleet pelinrakentajia. Vuonna ´99 voittaja oli Wisconsinin keskushyökkäjä Ron Dayne. Olisiko tässä Bushin sauma?
- Mikäli Bush tai Young vie pokaalin, tulee voittajasta vasta historian 15:s Heismanin saanut juniori. Tosin kauas ei tarvitse mennä löytääkseen edelliset: Leinarthan voitti viime vuonna ja vuoden ´03 paras akateemikko Jason White on oli myös juniori.
- Vain yksi pelaaja on saanut Heismanin kahdesti. Ohio Staten tähtikeskushyökkääjä Archie Griffin sai kunnian ´74 ja ´75. Halutaanko myös nyt tehdä lisää historiaa antamalla pytty Leinartille?

Kävi viimeisessä äänestyksessä kuinka tahansa, varmaa on etteivät herrojen keskinäiset kamppailut vielä tältä kaudelta ole ohi. USC ja Texas kohtaavat toisensa Rose Bowlissa tammikuun neljäntenä. Ja silloin katkolla on mestaruus.

Lyhyen olemassaolonsa aikana Bowl Championship Series on saanut vastaansa todella kovaa kritiikkiä. Niin kovaa, että se sai jopa Yhdysvaltain senaatin huomion kaksi vuotta sitten. Silloin valtiovalta ei ryhtynyt toimenpiteisiin, mutta mielenosoittajat ovat jälleen barrikaadeilla. Nyt yksi kongressin alakomiteoista on marssittanut muutamia lajin isoimpia pamppuja tentattaviksi asian tiimoilta.

Vaikka BCS onkin varsinaisesti vain osa kuumana käyvää keskustelua, sen voidaan katsoa oleva suurin syyllinen koko jupakkaan. Vuonna ´98 käyttöön otettu järjestelmä luotiin aikanaan selventämään koko maan mestarin valintaa sekä sitä sotkua, joka syntyi joka vuosi suurten bowlien järjestäjien tapellessa verissäpäin parhaista joukkueista. Ajatus joukkueiden laittamisesta yksiselitteiseen paremmuusjärjestykseen oli hyvä, toteutus vain oli täysi susi. Tällä kaudella systeemi on ollut hämmästyttävän yksimielinen mestaruusottelun joukkueista, USC ja Texas kun ovat ainoat tappiottomat joukkueet. Viime vuonna niitä kuitenkin oli viisi, sitä edellisenä sama määrä päätyi tasoihin yhdellä tappiolla. Näistä joukkueista kaikki eivät edes kuuluneet BCS:iin liittyneisiin konferensseihin, ja mestaruuspelistä rannalle jääneet raivostuivat sekavista valintaperusteista. Viime kauden sekoilut olivat lopulta liikaa Associated Pressille, joka veti omien urheilutoimittajiensa äänet pois järjestelmästä. Kaapeliyhtiö ESPN teki AP:lle seuraa tänä kesänä.

Nyt alkaa viimeinkin näyttää siltä, että paljon parjatun BCS:n taru on lopussa. Kysymys enää lienee siitä mitä sen tilalle keksitään.

Monet tahot haluaisivat play-off-systeemin, futis kun on ainoa yliopistolaji, jossa se ei vielä ole käytössä. Pudotupelien päätteeksi pelattaisiin vielä erillinen mestaruusottelu. Tämä takaisi kaikille NCAA:n divisioona 1-A:n 117:lle koululle ainakin teoreettiset mahdollisuudet kilvoitella kansallisesta mestaruudesta. Pudotuspelien puolesta kovimmin puhuvatkin varsinkin ne konferenssit, jotka eivät BCS:iin kuulu. Vaihtoehtoisia kaavioitakin on esitelty lukuisia, pääosin konferenssimestareihin pohjautuvia. Nämä tosin syrjisivät 1-A:n itsenäisiä opinahjoja Notre Damea sekä armeijan että laivaston akatemioita.

Toiset haluaisivat silti vain paikkailla BCS:a tai siirtyä vanhoihin tapoihin. Heidän mukaansa pudotuspelit mm. vähentäisivät runkosarjan merkitystä sekä huonontaisivat joidenkin bowlien arvostuksellista sekä taloudellista asemaa. Tämä porukka on tosin määrällisesti uudistushaluisia pienempi mutta sitäkin vaikutusvaltaisempi BCS:n johtoportaineen ja suurimpien bowlien päämiehineen.

Niin paljon kuin BCS:n päälle on lokaa vuosien varrella heitetty, harva kai voi silti rehellisesti sanoa sen olleen suoranainen askel taaksepäin. Sitä edeltäneet “villit vuodet” salamyhkäisine kabinettipäätöksineen sekä samankaltaiset Bowl Coalition (92-94) ja Bowl Alliance (95-97) eivät läheskään aina tuntuneet oikeudenmukaisilta. Varsinkin jälkimmäisiä on ilkikurisesti kuvattu “isojen bowlien hiekkalaatikoksi, jossa pienten annettiin leikkia vain siksi, että saataisiin rikkoa niiden hiekkalinnat”. Näihin verrattuna BCS on ollut selkeä askel eteenpäin. Virheetön se ei ole, mutta jopa sen parjaajat ovat tunnustaneet sen omaavan edeltäjiään huomattavasti puolueettomamman kannan. Ollaanhan BCS:a tai sen paranneltua versiota väläytelty pudotuspeliehdotuksissakin mahdollisena apuna joukkueiden kaavioon sijoittelussa.

Kauden 2005 parhaan yliopistopelaajan palkinnon vei nimiinsä keskushyökkääjä Reggie Bush. USC:n juniori ei jättänyt pienintäkään epäilystä paremmuudestaan viimeisessä äänestyksessä New Yorkissa: hän keräsi huikeat 784 ykköspaikkaääntä. Huomioitavaa on myös, että Bush keräsi lähes 10-kertaisen määrän ykkösääniä toiseksi tulleeseen Teksasin pelinrakentaja Vince Youngiin (79 ääntä) nähden! Bushin joukkuekaveri ja hallitseva Heisman-voittaja Matt Leinart jätettiin kolmanneksi 18:lla ykkösäänellä.

Bushin tulos hakee joka mittareilla mitattuna vertaansa Heisman Trophyn historiassa. Hän sai ykkösäänistä yhteensä 85 prosenttia, eniten kautta aikain. Kokonaispisteissä, jossa mukana ovat myös kakkos- ja kolmospaikkaäänet, hänen 933 pisteen marginaalinsa on historian toiseksi suurin jääden vain legendaarisen O.J. Simpsonin taakse.

Youngilla on vielä mahdollisuus revanssiin tammikuun neljäs Rose Bowlissa, kun USC ja Texas kohtaavat kansallisen mestaruuden ratkaisevassa ottelussa. Bush ja Leinart lähtevät otteluun hakemaan USC:lle historiallista kolmatta perättäistä titteliään, nyt kautta aikain ensimmäisinä Heismanin voittaneina joukkuekavereina.

Runkosarja on pikapuoliin paketissa, ja taistelu jatkopelipaikoista käy kuumana. Ennakkokaavailut tulevista ottelupareista ovat jo alkaneet, kun joukkueilla on edessä vielä kaksi ottelua. AFC-konferenssissa neljä joukkuetta, Indianapolis Colts, Denver Broncos, Cincinnati Bengals sekä New England Patriots ovat jo paikkansa jatkossa lunastaneet. NFC:n puolella tilanne on huomattavasti naapuria tasaisempi. Ainoastaan Seattle Seahawks on varmuudella jatkossa, kolmessa muussa divisioonassa ei edes olla päästy selvyyteen mestarista.

AFC North: Viime vuodet varjojen mailla harhaillut Cincinnati varmisti viime yönä seuran ensimmäisen divisioonamestaruuden 15 vuoteen ja samalla jatkopaikkansa. Yliopistopallon huippuihin aikonaan lukeutunut pelinrakentaja Carson Palmer alkaa pikkuhiljaa lunastaa häneen kohdistuneita odotuksiaan laitahyökkääjistön tavarantoimittajana. Bengals taistelee vielä tiukasti toisesta lepovuorolaisen paikasta ensimmäiselle kierrokselle. Divisioonan toinen suuri Pittsburgh puolestaan yrittää kaikkensa saadaksen konferenssin toisen wild card-paikan, josta sen kanssa kisaa San Diego Chargers. Etu lienee hivenen teräskaupunkilaisten puolella, sillä sen kaksi viimeistä vastustajaa Cleveland ja Detroit eivät varsinaisesti ole ylivoimaisia…

AFC East: Patriots vei odotetusti nimiinsä liigan ehkä heikkotasoisimman divisioonan. Jo dynastian asemaan korotetun poppoon esitykset eivät kuitenkaan ole tällä kaudella olleet edellisten vuosien tasolla ja se todennäköisesti aloittaakin play-off-taipaleensa jo wild card-kierroksilta. Omasta lohkosta seuraa jatkopeleihin lienee turha odottaa, sillä kakkosena olevan Miamin tulossarake näyttää 7-7:ää, joten edes voitot New Englandista ja Tennesseesta tuskin riittävät.

AFC South: Indianapolisin komea 13 voiton putkin katkesi ikävästi tällä viikolla San Diegoa vastaan, mutta joukkue vei silti vakuuttavasti koko konferenssin piikkipaikan ja loppuun asti kestävän kotiedun pudotuspeleihin. Pieni historian tuoma kivi putosi varmasti villivarsojen niskasta, kahtena viime vuonna kun laukka on hyytynyt New Englandin talveen. Jacksonvillelle ei tänä vuonna ole tarjota kuin wild card-paikka, mihin sillä tosin on konferenssin parhaat edellytykset 10-4voittosuhteellaan. Ja kun jäljellä olevat vastustajat Houston ja Tennessee eivät ole sieltä kovimmasta päästä, ollaan Jacksonvillessa kohtuullisen rauhallisin mielin.

AFC West: Ainoa AFC-divisioona, jossa mestari ei ole vielä selvillä. Denver on varmistanut itselleen jo vähintään wild card-paikan, mutta San Diego kärkkyy vielä ykkössijaa ja hyvästä syystä: ilman divisioonavoittoa saattaa jatkopaikka jäädä haaveeksi. Juurikaan vaikeammaksi länsirannikon poikien loppuohjelmaa ei taida saada, kun vastaan tulevat oman divisioonan Denver ja Kansas City…

NFC North: Chicago on johdossa ja kovaa vauhtia matkalla mestariksi. Voitto tänä vuonna kovia kokeneesta Green Baysta tai Minnesotan tappio tuo paalupaikan ja jättää Vikingsin tuskailemaan wild card-paikasta. Jos taas tilanne meneekin päinvastoin, on näiden kahden uudenvuodenpäivän kohtaamisesta odotettavissa mielenkiintoinen…

NFC East: Vahvin ehdokas mestariksi on NY Giants, joka johtaa kahdella voitolla seuraavia Washingtonia ja Dallasia. Nämä kaksi todennäköisesti kisaavatkin wild card-paikoista. Washingtonille sen toisi voitto Giantsista ja sopivat ristiinpelaamiset muualla, Dallas on taasen kahden pakkovoiton edessä.

NFC South: Carolina on vuoden tauon jälkeen nousemassa sille tasolle, jolla se vajaa pari vuotta sitten jäi vain kolmen pisteen päähän Super Bowl-voitosta. Voitto Dallasista riittäisi jatkoon, ja sen lisäksi Tampa Bayn tappio Atlantalle toisi panttereille vielä divisioonavoiton.

NFC West: Divisioonan voiton varmistaneena Seattlella on seuraavaksi kiikarissa kotietu, joka kolahtaa tilille voitolla Green Baysta tai Indianapoliksesta. Coltsin kaataminen kävisi myös hyvästä kenraaliharjoituksesta, riippuen tietysti osaltaan päävalmentaja Tony Dungyn halusta lepuuttaa tähtiään.

(korjattu 20.12. klo 16.42)

Tänään Subtv näyttää kello 21:00 alkaen Minä päivänä tahansa -elokuvan (engl. Any Given Sunday), jota lämpimästi suosittelen jokaiselle amerikkalaisen jalkapallon seuraajalle perheen pienimpiä (ja ehkä keskikokoisistakin nuorimpia) lukuunottamatta. Vuonna 1999 tehty Oliver Stonen ohjaama elokuva on Subtv:n ohjelmatietojen mukaan “veren ja hien makuinen tarina amerikkalaisjalkapallon valmentajasta suuren rahan, maisen kunnian, kaunokaisten, lahjonnan ja ikääntymispaineiden rakkaudettomassa maailmassa.” Keskeisissä rooleissa nähdään muun muassa Al Pacino, Cameron Diaz, Dennis Quaid, Jamie Foxx ja LL Cool J.

Kyseessä on paras tuntemani jenkkifutiasiheinen elokuva ja Avokatsomossa, jonne kiitokset ohjelmatietovinkistä, asetellaan elokuvan harteille jopa erään kaikkien aikojen parhaan urheiluelokuvan viittaa.

NFL:n kotisivuilla juuri julkaistun tiedon mukaan Indianapolis Coltsin päävalmentaja Tony Dungyn poika James on kuollut. 18-vuotias löydettiin asunnostaan Tampasta tänä aamuna paikallista aikaa. Tarkempia tietoja tapahtuneesta ei julkisuuteen ole tullut, mutta Dungy on jättänyt joukkueen hetkeksi muiden hoitoon matkustaakseen Floridaan.

Droppi

Amerikkalaisen jalkapallon ja rugbyn yhteiset piirteet ovat yleisessä tiedossa, onhan edellinen jälkimmäisen sukulainen suoraan alenevassa polvessa. 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä muutamien lajin pioneerien, kuten Walter Campin ja John Heismanin, aloittaman kehitystyön tuloksena syntyi uudenlainen pallopeli, joka yhtäläisyyksistään huolimatta erosi omien sääntöjensä mukana tulleiden taktisten näkökulmien kautta esi-isästään. Vuosien saatossa nämä kaksi lajia ovat uusien sääntöjen myötä kasvaneet täysin erilleen toisistaan, mutta silti muutama erikoisuus on jäänyt piiloon jenkkipallon lähes 250-sivuisen pykäläteoksen kätköihin. Yksi niistä on dropkick, suomeksi droppi.

Kyse on siis potkusta, jossa pelaaja pudottaa pallon ja potkaisee sen heti sen pompattua maasta. Rugbyssa tämä on säilynyt yhtenä pistesuorituksena (3 pistettä) aivan näihin päiviin asti. Jenkkipallon puolella kysymys on lähinnä kuriositeetista, kyseistä potkua kun kukaan ei ikuisuuksiin ole onnistuneesti suorittanut ammattilaiskentillä. Tästä huolimatta se on edelleen sallittu tapa edistää pallon liikettä.

Dropin kulta-ajat olivat kuitenkin 20- ja 30-luvut, jolloin peliväline muistutti suuresti rugbypalloa. Sen pyöreämpi kärki mahdollisti hallitun pudottamisen ja potkaisun. Tämän tarkkuutta vaativan suorituksen mestareina kunnostautuivat mm. sellaiset Hall of Fame-sankarit kuten Jim Thorpe ja Wilbur “Pete” Henry. Ennätyskirjoihin potkuillaan on itsensä ikuistanut Paddy Driscoll, jonka nimissä on esimerkiksi yhdessä ottelussa dropeilla tehtyjen maalien määrä, neljä. Herra nimeltä Elbert Bloodgood tosin sivusi kaudella 1925 tehtyä ennätystä vuotta myöhemmin, mutta Driscollin nimiin jäi silti vielä pisin onnistunut pistesuoritus, 50 jaardia - hyvä suoritus nykyisillekin, paikallaan olevaa palloa potkiville.

Jatkuvat sääntömuutokset muokkasivat palloa koko ajan, ja lopullinen kuolinisku dropille jenkkipalloilussa tuli vuonna 1934, kun siannahka sai nykyisen, varsin arvaamattomasti pomppivan muotonsa. Hallitun pompun vaatinut manööveri poistui lähes heti joukkueiden pelivalikoimasta. Viimeisen kenttäpotkumaalin sai nimiinsä Kunnian Halliin päässyt Earl “Dutch” Clark, joka upotti 17-jaardisen vuonna ´37. Ray McLeanin vuoden ´41 NFL:n loppuottelussa tekemä lisäpistepotku on jäänyt viiimeiseksi dropilla tehdyksi pistesuoritukseksi.

Viime viikolla Seattle Seahawks sai ehkä parhaimman joululahjansa moneen vuoteen, kun se nousi voitollaan liigan ehkä tämän hetken ykkösjoukkueesta Indianapolis Coltsista NFC:n piikkipaikalle vieden samalla kotiedun. Myös henkilökohtaisella tasolla löytyi ilonaiheita, kun joukkueen juoksutykki Shaun Alexanderin 27:s maali nosti hänet tasoihin yhden kauden maaliennätyksen kaksi vuotta sitten tehneen Kansas City Chiefsin Priest Holmesin kanssa. Alexanderista tuli samalla myös historian 16:s kauden aikana 1800 jaardia kipittänyt pelaaja. Seattle päättää runkosarjansa uudenvuodenpäivänä Green Bayn vieraana. Ennätys varmasti polttelee liigan ykkösjuoksijan mielessä vaikka hän tällä viikolla lähtikin kotipuoleen tätinsä hautajaisiin. Alexander saisi yhdellä maalilla ennätyksen kokonaan nimiinsä ja toki aivan huippupelillä hän saattaisi päästä myös legendaariseen 2000 jaardin kerhoon.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että Colts pelasi ottelussa vähintäänkin varamiehisenä. Tony Dungya tämän suruaikana tuuraava joukkueen kakkosvalmentaja Jim Caldwell antoi tähtien levätä ja kakkosmiehille enemmän vastuuta. Esimerkiksi Peyton Manning pelasi vain yhden neljänneksen, lopun aikaa hyökkäystä johti kakkospelinrakentaja Jim Sorgi. Tähtien lomaviikko ei sinällään yllättänyt, sillä Colts menetti jo aiemmin mahdollisuutensa tappiottomaan kauteen ja joukkueen avainpelaajilla tiedettiin olevan erinäköisiä pikkukolhuja.

Muualla AFC:ssa Jacksonville varmisti paikkansa jatkossa. Iltapuhde Houston Texansin kanssa meni tosin hikiseksi, viimeiselle neljännekselle kun mentiin teksasilaisten 20-17-johdossa. Lopputulos kuitenkin floridalaisille 38-20. Näin AFC:ssa on ennen viimeisiä pelejä auki vain yksi pudotuspelipaikka. Pittsburgh Steelersilla lienee siihen Kansas Cityä paremmat mahdollisuudet, heillä kun jatkotoiveet ovat vielä omissa käsissä. Kansasilaisten täytyisi ensin voittaa Cincinnati, ja sitten toivoa Pittsburghin tappiota Detroitille ja San Diegon voittoa Denveristä.

NFC:ssa joulukierros toi jatkopaikat Chicagolle, joka sai myös huilivuoron ensimmäiseltä kierrokselta, sekä NY Giantsille. Kolmea viimeistä paikkaa kärkkyvät Carolina, Washington, Dallas ja Tampa Bay. Näistä heikoin tilanne on Dallasilla, joka voittaessaankin joutuu jännittämään muiden tuloksia.

Seppo Evwarayen Nebraska Cornhuskers kohtaa ensi yönä Michiganin Wolverinesin Alamo Bowl -ottelussa San Antoniossa, Texasissa. Ottelu on Evwarayen suomalaisittain erittäin merkittävän yliopistouran viimeinen.

BCS-rankingissa sijalla 20 oleva Michigan lähtee otteluun selvänä ennakkosuosikkina. Vaikka molemmat joukkueet ovat tällä kaudella voittaneet seitsemän ja hävinneet neljä ottelua, on Michigan kohdannut selvästi kovatasoisempia joukkueita ja on esimerkiksi ainoana voittanut maanlaajuisesti kolmanneksi parhaaksi rankatun Penn Staten. Vedonlyöntitoimistojen listoilla Michigan on voittajasuosikki 10,5 pisteen erolla. Wolverinesia arvostaa myös Evwaraye: “Michigan on kovan luokan koulu. Sen näkee jo siitäkin, kenelle he hävisivät tällä kaudella. Kunnioitan heitä ja heidän jalkapallo-ohjelmaansa, mutta voittamaan tämä peli ehdottomasti lähdetään.” Joukkueet ovat viimeksi kohdanneet toisensa Michiganin voittaessa Fiesta Bowlin vuonna 1986. Merkittävin ja eniten jälkipuintia aiheuttanut näiden joukkueiden historiallinen yhtymäkohta on kuitenkin kausi 1997, jolloin joukkueet jakoivat kansallisen mestaruuden.

Cornhuskers matkusti San Antonioon viime viikon perjantaina ja sen jälkeen harjoituksia on ollut joka päivä, joten joululomailuun pelaajilla ei ole jäänyt aikaa. Evwaraye on erittäin tyytyväinen siihen, että joukkue pelaa juuri Alamo Bowlissa: “Meillä oli mahdollisuus päästä Big 12 -konferenssin mestaruusotteluun, mutta tyrimme sen itse häviämällä muutamalle huonolle joukkueelle. Noiden tappioiden jälkeen Alamo Bowl on erinomainen bowl-peli.” Nebraska pelasi myös kaksi vuotta sitten Alamo Bowlissa, jolloin se kaatoi Michigan Staten numeroin 17-3. Evwarayellä on San Antoniosta hyviä muistoja: “kaupunki on kaunis ja sen yöelämä hauska.”

Vaikka Nebraskan Lincolnista on San Antonioon matkaa melkein 1300 kilometriä ja Michiganin Ann Arborista lähes 2000, odotetaan ottelun vetävän hyvin katsojia. Michiganin kannattajat tosin vaikuttavat pettyneiltä joukkueensa tämän kauden otteisiin, eivätkä matkustane San Antonioon samanlaisella innolla kuin viime kaudella ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1968 ulos bowl-otteluista jääneen Nebraskan kannattajat. “Nebraskan fanit matkustavat aina hyvin, joten uskon, että tämä peli tulee olemaan meille kuin kotiottelu,” Evwaraye sanoo.

Koska Nebraskan viimeisellä runkosarjapelillä, jossa Nebraska nöyryytti arkkivihollistaan Coloradoa, ja Alamo Bowlilla on väliä lähes viisi viikkoa, on joukkueilla ollut aikaa saada pelaajia sairastuvalta takaisin pelaavaan kokoonpanoon. Tervehtymistä edesauttaa myös se, että harjoituksia joukkueet saavat bowl-otteluun valmistautuessaan pitää NCAA:n sääntöjen mukaan vain 15 kertaa. Tauosta on hyötynyt erityisesti Evwaraye, jonka pelaamista vaivasivat kauden loppupuolella jalkojen rasitusmurtumat. Vaiva kuitenkaan vieläkään ole täysin poissa, joten hänen jalkojensa nykykunto ei mahdollista koko ottelun pelaamista. Viimeisimpien tietojen mukaan hänen tehtävänsä Alamo Bowlissa on vuorotella hyökkäyksen oikeanpuoleisen ulomman linjamiehen tontilla ensimmäistä vuottaan joukkueessa pelaavan ja oletettavasti aloituskokoonpanoon nimensä saavan Matt Slausonin kanssa.

Parantumista ei auttanut se, että Evwaraye pelasi puolikuntoisena tärkeässä Colorado-ottelussa. “Päätös pelata oli täysin omani. Meillä on ollut tänä vuonna loukkaantumisia hyökkäyksen linjassa ja stressiä on lisännyt se, että meillä ei juurikaan ole ollut syvyyttä pelaajamateriaalissa, joten näin tarpeelliseksi pelata,” hän sanoo. Tuota ennen Evwaraye oli kokonaan poissa Nebraskan kauden ja samalla hänen yliopistouransa viimeisestä kotiottelusta Kansas Statea vastaan. Sitä ennen hän oli aloituskokoonpanossa 20 kertaa peräkkäin.

Vajaat pari viikkoa sitten viestintätieteiden opintonsa päätökseen saanut Evwaraye aloittaa bowl-ottelun jälkeen valmistautumisen mahdollista ammattilaisuraa silmällä pitäen. Noin 20 agenttia tai agenttifirmaa on ilmaissut halukkuutensa edustaa häntä NFL:n varaustilaisuuteen tähtäävissä valmisteluissa. “Allekirjoitan sopimuksen agentin kanssa ja hän lennättää minut harjoittelemaan joko Arizonaan tai New Jerseyhin,” Evwaraye sanoo. Seuraava etappi on joko NFL:n helmikuun lopulla järjestämä scouting combine -testitapahtuma, johon kutsutaan varaustilaisuuteen valmistautuvien pelaajien kerma samanaikaisesti kaikkien joukkueiden nähtäville tai, jos tuohon tilaisuuteen ei kutsua tule, Nebraskan yliopiston pelaajiaan NFL-kykyjenetsijöille esitelläkseen järjestämä ns. pro day.

NFL-joukkueet ovat Evwarayen mukaan olleet hänestä kiinnostuneita: “Koko kauden ajan harjoituksissamme on pyörinyt NFL-scoutteja ja valmentajani Dennis Wagnerin mukaan nimeni on noussut esiin usein.” Tuleva kevät ja kesä ovat erittäin ratkaisevassa asemassa Evwarayen uran jatkon kannalta. “Jos kiinnostusta ei NFL:n tai NFL Europen taholta ilmene, en usko että jatkan peliuraani missään,” hän sanoo. NFL Europessa tulevana keväänä pelaamista hän ei kuitenkaan pidä realistisena vaihtoehtona, koska Saksassa järjestettävien potkupallon MM-kilpailujen vuoksi NFL Europe -kautta on aikaistettu ja NFL:n varaustilaisuuden jälkeen sen runkosarjaa on jäljellä enää kolme kierrosta. Peliuran jälkeisiäkin kuvioita hän on jo miettinyt: “Olen kovasti kiinnostunut valmentamisesta täällä Jenkeissä ja haluaisin mahdollisesti työskennellä NFL Europen parissa Euroopassa.” Suomessa häntä myös odottaa vielä varusmiespalvelus.

Ottelu alkaa kello 3:00 Suomen aikaa ja televisioidaan Yhdysvalloissa maanlaajuisesti ESPN-kanavalla. Suomesta käsin ottelua seuraavalle paras korvike tv-kuvalle lienee seurata ottelua Cornhuskersin www-sivujen kautta löytyvästä nettiradiosta. Alamo Bowlin sivuilta puolestaan löytyy kattavat tietopaketit sekä ottelusta että molemmista joukkueista.

Viimeöisessä Alamo Bowlissa Nebraska voitti ennakkosuosikki Michiganin numeroin 32-28 ja on nyt voittanut kaikki viisi pelaamaansa Alamo Bowl -ottelua. Johto vaihtui ottelussa useita kertoja ja Nebraska onnistui lopulta neljännellä neljänneksellä nousemaan 11 pisteen takaa-ajoasemasta voittoon. Sen sankareita olivat 161 jaardia juossut keskushyökkäjä Cory Ross sekä kahdella peräkkäisellä heitolla syötönkatkot heittänyt, mutta sen jälkeen loistavasti hermonsa hallinut ja ottelussa kolme maalia heittänyt pelinrakentaja Zac Taylor. Näin Nebraskan välillä hyvinkin toivottomalta vaikuttanut kausi päättyi loistavaksi ja joukkueen loppusaldoksi kertyi kahdeksan voittoa ja neljä tappiota.

Michiganin villi takaa-ajo jatkui viimeiseen sekuntiin asti ja ottelun erittäin eriskummallinen viimeinen peli oli vielä kääntää kamppailun Michiganin eduksi. Pelinrakentaja Chad Hennen eteenpäinsyötön jälkeen nähtiin kahdeksan taaksepäinsyöttöä ja rähmäys, jonka jälkeen lähes koko Nebraskan joukkue syöksyi kentälle tajuamatta sitä, että peli on edelleen käynnissä. Osa kentällä olleista pelaajistakin lopetti jo pelaamisen, vaikka Michigan edelleen eteni pallon kanssa. Lopulta Nebraskan Titus Brothers pysäytti Michiganin rynnistyksen 13 jaardin päässä Nebraskan maalista. Tuossa vaiheessa kentällä oli jo sekä Alamo Bowlin henkilökuntaa että pelaajia ja valmentajia molemmista joukkueista. ESPN:n otteluraporttisivulta löytyy video ottelun kohokohdista, joihin toki kuuluu myös tuo edellä kuvaamani peli.

Seppo Evwaraye pelasi ottelussa kakkosmiehen roolissa lähinnä hyökkäyksen linjan oikella puolella tarjoten lepotaukoja paikalla pääosan ajasta esiintyneelle Matt Slausonille. Muutaman kerran Evwaraye nähtiin myös linja vasemmalla puolella sekä pari kertaa, Nebraskan ollessa lähellä vastustajan maalia, sisempänä laitahyökkääjänä. Ottelu oli Evwarayen yliopistouran viimeinen.

Monipuolisemmin ottelutunnelmia voi aistia punaisten silmälasien läpi Cornhuskersin www-sivuilta, Huskerpediasta, Huskerboardilta ja Husker Extrasta.

Tänään rapakon takaa tulleen ja SAJL:n julkaiseman tiedon mukaan Klaus Alinen on sopinut jatkosta Atlanta Falconsin kanssa. Paperit allekirjoitetaan uudenvuodenpyhien jälkeen maanataina. Sopimus on iso askel eteenpäin Alisen ammattilaisuralla, sillä se nostaa hänet pelaavaan kokoonpanoon koko kaudeksi. Tämän vuoden liigan International Player Development Squad -statuksella harjoitelleella Alisella oli mahdollisuus pelata vain preseason-otteluita, regular seasonin hän rymisteli harjoitusringissä. Seura aikookin lähettää suomalaiskolossin keväällä NFL Europeen peliaikaa ja kokemusta hakemaan. Kesällä ovatkin sitten edessä seuran harjoitusleirit, joissa taistellaan seuraavan kauden pelipaikosta.

Toisen suomalaispelurin Michael Quarshien jatkosta ei ole vielä julkisuuteen tippunut tietoja. Oakland Raidersissa samaisella IPDS-statuksella tahkonut Quarshie aloittaa neuvottelut kauden viimeisten pelien jälkeen ensi viikolla.

Elokuista hirmumyrsky Katrinaa tämän kauden evakossa ollut New Orleans Saints on ilmoittanut palaavansa takaisin kotimaisemiinsa. Tämän kauden naapuriosavaltio Texasin San Antoniossa majaa pitänyt organisaatio palaa vanhaan harjoituskeskukseensa New Orleansin esikaupunkialueelle ensi kuun aikana. Seuran omistaja Tom Benson on myös ollut optimistinen ensi kauden kotiotteluiden pelaamisesta kovia kokeeneella Superdomella.

NFL:n komissaari Paul Tagliabue ei kuitenkaan ole asiasta yhtä varma, kuten eivät myöskään Louisianan osavaltion viranomaiset, joiden arvioiden mukaan jättiareena saataisiin pelikuntoon vasta marraskuuksi. Tagliabue ei myöskään ole pitänyt täysin poissuljettuna mahdollisuutta, että Pyhimykset jatkaisivat evakkoretkeään vielä koko ensi kauden. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti San Antoniota ja Alamodomea, jossa joukkue pelasi tällä kaudella kolme ottelua. Neljä pelattiin Louisianan valtionyliopiston areenalla Baton Rougessa ja syyskuun 19:nneksi suunniteltu ensimmäinen kotipeli NY Giantsia vastaan Giants Stadiumilla New Jerseyssä.

Edessä on silti vielä paljon monimutkaisempiakin ongelmia kuin pelkkä pelikenttä: vaikka Superdome saataisiinkin kuntoon ennen ensi kautta, se ei silti juuri auta tilannetta ympäristössä. Kaupunki kärsi myrskyssä mittavia tuhoja: sadattuhannet ovat menettäneet kotinsa, tieverkostot ovat hajalla ja energian- sekä sähkönjakelu tökkii. Tuhojen korjaamisessa puhutaan vuosien työmäärästä. Monet ovatkin sitä mieltä, että ihmisillä on mielissään aivan jotain muuta kuin jenkkifutis. Tätä liekkiä ovat vain lietsoneet San Antonion päättäjien lausunnot, joiden mukaan he ovat jo neuvotelleet joukkueen lopullisesta muutosta Texasin puolelle. Bensonin tuorein ilmoitus kuitenkin saattaa hieman hillitä huhuja.

Mennyt kausi on ollut raskas myös pelaajille. Pakolaisuuden mukanaan tuomat tilapäisjärjestelyt harjoittelun suhteen sekä kotipelien palaaminen milloin missäkin eivät ole voineet olla näkymättä joukkueessa, jonka 3-13-voittosuhde on liigan toiseksi huonoin. Katseet ovatkin jo käännettävä ensiksi kevään varaustilaisuuteen ja ensi kauteen, mutta sitä ennen moni kysymys odottaa vastausta, jota kellään ei vielä ole.