Kainalopallokorneri

On hetkiä, tosin harvoin, jolloin pelissä näkee jotain ihmeellistä. Jotain ennennäkemätöntä ja upeaa. Se saa suut auki hämmästyksestä ja ikään kuin aika pysähtyisi. Useimmat näistä suorituksista jäävät historiaan, joko lajin pioneeritekoina tai vain kuriositeetteina, mutta yhtä kaikki sellaisina joista kerrotaan vielä lastenlapsille.

Pyhä pyörijä ja virheetön koppi

Jenkkipallolla - joka ei siis suoranaisesti ole pallo - vaikuttaa joskus olevan aivan oma tahtonsa. Koskaan ei voi varmaksi sanoa, mihin suuntaan maassa pyörivä siannahkakuula seuraavaksi lähtee. Toisinaan kuitenkin saattaa rouva Fortuna potkaista juuri oikeaan suuntaan…

Nimenomaan potkaista. Vuoden 1978 Oakland Raidersin ja San Diego Chargersin runkosarjaottelu jäi historiaan lähinnä eurooppalaisen tyylisuunnan värittämistä loppuhetkistään. San Diego johti ottelua kymmenen sekuntia ennen peliajan päättymistä 14-20. Oakland oli kuitenkin viimeisellä hyökkäysvuorollaan puskenut 14 jaardin viivalle ja jännitys tiivistyi. Pelinrakentaja Ken Stabler käynnisti viimeisen pelin ja lähti taka-askeliin etsien laitahyökkääjiä. Chargersin ulompi linjamies Fred Dean onnistui kuitenkin hyvin ryntäyksessään ja pääsi Stableriin käsiksi. Huomattuaan tilanteen mahdottomuuden, Stabler vain kiskaisi pallon eteenpäin toivoen pelin pysyvän käynnissä. Pallo kieri maassa kulkeutuen keskushyökkääjä Peter Banaszakille, joka jatkoi pallon liikettä kellon edelleen käydessä. Sekavassa tilanteessa peliväline ajautui lopulta viiden jaardin viivalle ja sisemmän laitahyökkääjän Dave Casperin jaloille. Tämä tekikin tarkan sijoituksen maalialueelle ja komealla tiikeriloikalla hyppäsi pallon päälle kellon käydessä samalla loppuun. Hetken hämmästyksestä toivuttuaan tuomari nosti kätensä ilmaan: touchdown! Chargersin valmentajat raivostuivat ja protestoivat rankasti, mutta päätuomari Jerry Markbreit pysyi päätöksessään. Potkaisija Erroll Mann upotti lisäpistepotkun ja Oakland vei ottelun 21-20.

Jälkeenpäin todettiin, että Markbreitin tuomio silloisten sääntöjen mukaan oli oikea. Erikoinen tapaus sai myöhemmin nimen Holy Roller, ja se jäi myös uransa jälkeen Hall of Fameen valitun Casperin tavaramerkiksi. Kuitenkin jo heti pelin jälkeen Stabler myönsi rähmänneensä pallon tahallaan, ja kauden jälkeen liiga teki sääntöihin lisäyksen, jonka mukaan kahden minuutin varoituksen jälkeen vain pallon rähmännyt pelaaja saa pelata sitä eteenpäin. Pyhiä pyörijöitä ei siis enää nähtäisi.

Joskus on rouva Fortunalla ollut jalkojensa lisäksi ollut myös kätensä pelissä, vähän samaan tapaan kuin Jumalalla vuoden 1986 jalkapallon MM-kisojen ottelussa Englanti-Argentiina. Vai sekoittikohan Maradona keskenään itsensä ja yläkerran isännän?

Kuitenkin, jo aiemmin 70-luvulla nähtiin edellisenkaltainen tapaus. Vuonna ´72 Pittsburgh Steelers oli toista kertaa seuran historiassa mukana pudotuspeleissä. Kuitenkin AFC-konferenssin divioonamestaruusottelun Oakland Raidersia vastaan edetessä loppua kohti alkoivat vuoden 1947 tapahtumat, jolloin Philadelphia oli retuuttanut teräskaupungin poikia 21-0, ikävästi palata mieliin. Oakland johti 22 sekuntia ennen loppua lukemin 6-7. Pittsburgh joutui selkä seinään vastaan neljännellä yrityksellään 40 jaardin viivalla. Pelinrakentaja Terry Bradshaw´n oli nyt onnistuttava. Hän peruutti heittoon, mutta joutui heti puolustuslinjan ahdistelemaksi. Hän huomasi keskushyökkääjä John “Frenchy” Fuquan vapaana keskellä ja kiskaisi pallon ilmaan juuri ennen joutumistaan Raiders-jyrän alle. Oaklandin kokenut takapuolustaja Jack Tatum kuitenkin luki tilanteen mestarillisesti ja syöksyi juuri oikealla hetkellä pallon ja Fuquan väliin. Pallo ponnahti molempien ulottumattomiin, ja vierailijat aloittivat voitonjuhlat. Ketään ei ollut kuitenkaan huomannut tulokaskeskuhyökkääjä Franco Harrisia, joka juostuaan oman kuvionsa oli jäänyt seuraamaan tilannetta. Pallon sinkouduttua vapaaksi hän reagoi nopeasti, nappasi pallon haltuunsa kengänkärjellään ja lähti kipittämään kohti maalialuetta! Hölmistyneet Raiders-pelaajat eivät aluksi tajunneet tapahtunutta, ja kun lopulta muutama puolustaja lähti takaa-ajoon, oli Harrisilla jo riittävä etumatka juosta pallo pohjiin asti.

Kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa oliko tilanne maali vai ei. Päätuomari Fred Swearingen joutui jopa kysymään neuvoa liigan tuomaritarkkailija Art McNallylta. Lopulta maali hyväksyttiin, ja lisäpistepotkun jälkeen tilanne kääntyi Pittsburghille 13-7. Peliaikaa jäi jäljelle vain viisi sekuntia, eikä Oakland enää kyennyt vastaamaan. Tapahtuma sai paikkansa historiassa nimellä Immaculate Reception , ja Pittsburghille jäikin tästä voitosta “vaihde päälle”: joukkue selviytyi pudotuspeleihin joka kerta vuoteen ´80 saakka voittaen siinä sivussa neljä Super Bowlia ja nostaen samalla yhdeksän tuon ajan pelaajaa Hall of Fameen.