Kainalopallokorneri

Lyhyen olemassaolonsa aikana Bowl Championship Series on saanut vastaansa todella kovaa kritiikkiä. Niin kovaa, että se sai jopa Yhdysvaltain senaatin huomion kaksi vuotta sitten. Silloin valtiovalta ei ryhtynyt toimenpiteisiin, mutta mielenosoittajat ovat jälleen barrikaadeilla. Nyt yksi kongressin alakomiteoista on marssittanut muutamia lajin isoimpia pamppuja tentattaviksi asian tiimoilta.

Vaikka BCS onkin varsinaisesti vain osa kuumana käyvää keskustelua, sen voidaan katsoa oleva suurin syyllinen koko jupakkaan. Vuonna ´98 käyttöön otettu järjestelmä luotiin aikanaan selventämään koko maan mestarin valintaa sekä sitä sotkua, joka syntyi joka vuosi suurten bowlien järjestäjien tapellessa verissäpäin parhaista joukkueista. Ajatus joukkueiden laittamisesta yksiselitteiseen paremmuusjärjestykseen oli hyvä, toteutus vain oli täysi susi. Tällä kaudella systeemi on ollut hämmästyttävän yksimielinen mestaruusottelun joukkueista, USC ja Texas kun ovat ainoat tappiottomat joukkueet. Viime vuonna niitä kuitenkin oli viisi, sitä edellisenä sama määrä päätyi tasoihin yhdellä tappiolla. Näistä joukkueista kaikki eivät edes kuuluneet BCS:iin liittyneisiin konferensseihin, ja mestaruuspelistä rannalle jääneet raivostuivat sekavista valintaperusteista. Viime kauden sekoilut olivat lopulta liikaa Associated Pressille, joka veti omien urheilutoimittajiensa äänet pois järjestelmästä. Kaapeliyhtiö ESPN teki AP:lle seuraa tänä kesänä.

Nyt alkaa viimeinkin näyttää siltä, että paljon parjatun BCS:n taru on lopussa. Kysymys enää lienee siitä mitä sen tilalle keksitään.

Monet tahot haluaisivat play-off-systeemin, futis kun on ainoa yliopistolaji, jossa se ei vielä ole käytössä. Pudotupelien päätteeksi pelattaisiin vielä erillinen mestaruusottelu. Tämä takaisi kaikille NCAA:n divisioona 1-A:n 117:lle koululle ainakin teoreettiset mahdollisuudet kilvoitella kansallisesta mestaruudesta. Pudotuspelien puolesta kovimmin puhuvatkin varsinkin ne konferenssit, jotka eivät BCS:iin kuulu. Vaihtoehtoisia kaavioitakin on esitelty lukuisia, pääosin konferenssimestareihin pohjautuvia. Nämä tosin syrjisivät 1-A:n itsenäisiä opinahjoja Notre Damea sekä armeijan että laivaston akatemioita.

Toiset haluaisivat silti vain paikkailla BCS:a tai siirtyä vanhoihin tapoihin. Heidän mukaansa pudotuspelit mm. vähentäisivät runkosarjan merkitystä sekä huonontaisivat joidenkin bowlien arvostuksellista sekä taloudellista asemaa. Tämä porukka on tosin määrällisesti uudistushaluisia pienempi mutta sitäkin vaikutusvaltaisempi BCS:n johtoportaineen ja suurimpien bowlien päämiehineen.

Niin paljon kuin BCS:n päälle on lokaa vuosien varrella heitetty, harva kai voi silti rehellisesti sanoa sen olleen suoranainen askel taaksepäin. Sitä edeltäneet “villit vuodet” salamyhkäisine kabinettipäätöksineen sekä samankaltaiset Bowl Coalition (92-94) ja Bowl Alliance (95-97) eivät läheskään aina tuntuneet oikeudenmukaisilta. Varsinkin jälkimmäisiä on ilkikurisesti kuvattu “isojen bowlien hiekkalaatikoksi, jossa pienten annettiin leikkia vain siksi, että saataisiin rikkoa niiden hiekkalinnat”. Näihin verrattuna BCS on ollut selkeä askel eteenpäin. Virheetön se ei ole, mutta jopa sen parjaajat ovat tunnustaneet sen omaavan edeltäjiään huomattavasti puolueettomamman kannan. Ollaanhan BCS:a tai sen paranneltua versiota väläytelty pudotuspeliehdotuksissakin mahdollisena apuna joukkueiden kaavioon sijoittelussa.