Kainalopallokorneri

Pittsburgh Steelers vei nimiinsä tämän vuoden Super Bowlin lukemin 21-10. Ennakkoon ennätystiukaksi kaavailtu ottelu ei kuitenkaan viihdearvoltaan juuri muuta ihmeellistä tarjonnut kuin muutaman ison yksittäisen pelin. Ottelun parhaaksi pelaajaksi valittiin Steelersin ainoan heittomaalin kopannut ja tasaisen varmoja otteita esittänyt laitahyökkääjä Hines Ward. Ben Roethlisbergerista tuli myös kaikkien aikojen nuorin Super Bowlin voittanut pelinrakentaja 23 vuoden ja 11 kuukauden ikäisenä. Yksi aikakausi näki myös päätöksensä kun Steelers-ikoni Jerome “The Bus” Bettis ilmoitti odotetusti jättävänsä pelikentät.

Ottelu alkoi kuitenkin Seattle Seahawksin selkeässä hallinnassa: Matt Hasselbeck nakutteli tasaisen varmasti palloa Darrell Jacksonille ja Seahawks oli jo tehdä ottelun ensimmäisen maalin, kun Hasselbeck löysi heitollaan hyvässä vireessä olleen Jacksonin. Tuomari kuitenkin liputti tilanteessa Jacksonille, ehkäpä hivenen keveinkin perustein, virheen ja maali hylättiin. Seahawks sai kuitenkin lohtua Josh Brownin kiskaistua 47 jaardin potkumaalin.

Steelersin hyökkäys yski kuin vanha traktori lähes koko ensimmäisen puoliajan. Ajoittain näytti jopa siltä, että Roethlisbergerin pää pettäisi täydellisesti paineen alla, kuten vuotta aiemmin konferenssifinaalissa New Englandia vastaan. Hän saikin kiittää paljosta puolustusta, joka kerta toisensa jälkeen teki Seahawksin yritykset tyhjiksi. Toisella neljänneksellä alkoi kone jo kulkea, ja tuleva MVP Ward osoittautui Roethlisbergerin tueksi ja turvaksi. Steelers vyöryikin toisella neljänneksellä aivan maalilinjalle, mutta Bussin mentävää aukkoa ei tahtonut loppumetreillä löytyä. Kolmannella yrityksellä Roethlisberger hämäsi juoksun Bettisille, ja kääntyi itse rynnimään kohti maalia Bettisin ja kumppaneiden raivatessa tietä. Maalilinja ylittyi parilla tuumalla, ja Steelers johti 7-3.

Seahawks sai vielä ennen puoliaikaa pari hyvää draivia aikaiseksi, mutta sitten kuviin astui ehkäpä ottelun antisankari potkaisija Brown: mies nimittäin missasi kaksi potkumaalia puoliajan lopussa. Myönnettäköön silti, että 54:n ja 50:n jaardin etäisyydet ovat Browninkin tasoiselle potkijalle jo aika lailla kykyjen rajoilla, mutta yhtä kaikki Seahawks jäi ilman kuutta pistettä kun puoliajalle mentiin Steelersin 7-3 johdossa.

Toiselle puoliajalle Steelers ei olisi parempaa aloitusta voinut toivoa. Heti ensimmäisessä hyökkäysvuorossa pallo annettiin Willie Parkerille, joka linjamies Alan Fanecan loistavan blokin saattelemana käänsi perusjuoksupelin 75 jaardin juoksutouchdowniksi, josta tuli samalla Super Bowl-historian pisin juoksumaali. Steelers oli jo ratkaista koko ottelun seuraavalla hyökkäysvuorollaan, mutta Seahawksin kulmapuolustaja Kelly Herndon katkaisi Roetlisbergerin syötön aivan oman maalialueen rajalla. Herra oli jopa palauttaa pallon pohjiin asti, ellei laitahyökkääjä Antwaan Randle-El olisi kipittänyt kentän toiselta puolelta pelastamaan tilannetta. Hasselbeckille tämä kuitenkin riitti, ja hänen 16 jaardin maalisyöttönsä Jerramy Stevensille kavensi tilanteeksi 14-10.

Aivan uuden ilmeen saanut peli kääntyi viimeiselle neljännekselle Seahawksin lähestyessä pelottavaa vauhtia Steelers-päätyä. Kuitenkin ratkaisevissa kohdissa alkoi ote herpaantua: pallot putoilivat, rangaistukset nollasivat isoja pelejä, ja lopulta vielä kulmapuolustaja Ike Taylor nappasi Hasselbeckin surkeasti tähdätyn heiton. Palauttamalla sen väljemmille vesille Taylor antoi omalle joukkueelle hivenen hengitystilaa. Enempää ei tarvittu, kun ratkaisu tuli yhdeksän minuuttia ennen loppuvihellystä: Roethlisberger hämäsi juoksun Parkerille ja antoi pallon reverse-kuviosta tulleelle Randle-Elille. Lukioaikojensa pelirakentajamuistoja verestäen hän etsi yläkentälle hakeutuneen Wardin, kiskaisi pallon puolesta kentästä suoraan laiturin syliin, ja lukemat olivat 21-10.

Seahawks painoi silti päälle loppuun asti, mutta tunaroinnit vain jatkuivat. Steelers pääsi vielä yhdellä hyökkäysvuorollaan kuluttamaan sen verran aikaa ettei edes Seahawksin loppusekuntien sirkus ilman aikalisiä enää johtoa uhannut.

Ward keräsi viidellä kiinniotolla 123 jaardia sekä yhden maalin. Kummallista pelissä oli Pittsburghin puolelta Bettisin loppujen lopuksi pieneksi jäänyt rooli ottelussa, jota legenda oli odottanut yli vuosikymmenen. Tosin senkin hän täytti kuten 13 vuoden veteraanin kuuluu. All-time-juoksujaarditilaston viitonen ja tuleva Hall of Fame-kandidaatti lopetti sanoihin: “I think The Bus´ last stop is here in Detroit!”

Joukkueiden alisuorittajiin kuului kaksi katkoa heittänyt Roetlisberger. Ajoittain muutamia isoja tilanteita hoitanut Big Ben oli kuitenkin suurimmaksi osaksi kuin varjo post seasonin suorituksistaan. Myös konferenssifinaaleissa tukka hulmuten takakenttää vartioinut Troy Polamalu tuntui olevan miltei loppuun asti pimennossa, ja Stevensin maalissa hänet pelattiin täysin ulos tilanteesta. Myöskin Steelersin puolustuksen pelätty blitzi kilpistyi melko lailla täydellisesti Seahawksin hyvään heittosuojaan. Seattlen puolelta Shaun Alexander pystyttiin rajoittamaan “vain” perusjaardeihin, isoihin breikkeihin mies ei päässyt. Hasselbeck aloitti oivasti, mutta sortui laiturikaartinsa kanssa virheisiin silloin kun onnistumisia olisi tarvittu.

Loppujen lopuksi vanhaa kliseetä, vähiten virheitä tekevät voittavat, tuli alleviivattua Seahawksien taholla kohtalokkain seurauksin.

http://www.superbowl.com/gamecenter/recap/NFL_20060205_SEA@PIT