Kainalopallokorneri

Kunnian Halliin ikuistettujen joukko kasvoi tänä vuonna kuudella nimellä kun Pro Football Hall of Famen valintakomitea julkisti uudet tulokkaat sunnuntaina Super Bowlin alla. He ovat Troy Aikman, Harry Carson, John Madden, Warren Moon, Reggie White sekä Rayfield Wright. Varsinaisten rintakuvien paljastus tapahtuu elokuussa Cantonissa Ohiossa.

Troy Aikman muistetaan Dallas Cowboysin 90-luvun kulta-aikojen pelinrakentajana. Vuoden 1989 varaustilaisuudessa Aikmanin napannut joukkue oli tuolloin liigan pohjamutia kyntävä luuseripoppoo, kaukana 60- ja 70-lukujen “Texas Footballin” lippulaivasta. Tästä alkoi kuitenkin tuhkimotarina: vaikka kausi 1989 menikin vielä rämpiessä, seuraavana vuonna voittosuhde oli jo 7-9 ja 1991 joukkue eteni jo pudotuspeleihin. Kaudella 1992 potti räjähti: Super Bowlissa kaatui Buffalo Bills 52-17 ja Aikman valittiin MVP:ksi. Ihan varmemman vakuudeksi Lehmipojat veivät sormukset vielä 1994 ja 1996. 90-luvun voitokkaimpana pelinrakentajana Aikman keräsi vuosikymmenellä uskomattomat 90 voittoa päättäen 11-vuotisen uransa kauden 2000 jälkeen.

Harry Carson metsästi pahaa aavistamattomia hyökkääjiä New York Giantsin tukimiehenä vuosina 1976-1988. Tulokaskautensa puolivälissä aloittavan keskimmäisen tukimiehen paikan saanut Carson ei johtajan paikaltaan hievahtanutkaan loppu-uransa aikana. Hurjana juoksupuolustajana nimeä tehnyt Carson pelasi yhdeksässä Pro Bowlissa ollen All-Pro kuusi kertaa. 80-luvulla yhdessä jo aiemmin Hall of Fameen valitun Lawrence Taylorin sekä Carl Banksin kanssa he muodostivat liigan parhaan tukimiesryhmän, joka auttoi Giantsin Super Bowl-voittoon vuonna 1987.

John Madden on valmentajana liki yhtä legendaarinen nimi kuin Vince Lombardi. Hänet mukaan valintaan toi Hall of Famen Seniors´ Commitee, joka esittelee kandidaatteja, joiden aktiiviajoista on kulunut vähintään 25 vuotta. Hän aloitti Oakland Raidersin tukimiesten valmentajana vuonna 1967, ja paria vuotta myöhemmin hänet nimettiin päävalmentajaksi. Hänen kymmenen päävalmentajavuotensa aikana Raidersin kauden voittosuhde ei kertaakaan jäänyt pakkasen puolelle. Kahdeksan kertaa joukkue oli mukana pudotuspeleissä, seitsemästi oman divisioonansa AFC Westernin mestarina. Kaiken kruunasi kausi 1977, jolloin Raiders hävisi runkosarjassa vain kerran, edeten lopulta kaatamaan Super Bowlissa Minnesota Vikingsin 32-14. Uransa jälkeen hän on tullut tunnetuksi futiskansan keskuudessa ABC:n Monday Night Footballin kommentaattorina sekä lainattuaan nimensä NFL:n viralliselle videopelille Madden NFL:lle.

Warren Moonilla ei ammattilaisura lähtenyt helposti käyntiin. Tummaihoisena pelinrakentajana hän ei juurikaan herättänyt NFL-scouttien kiinnostusta, sillä 70-luvulla nämä eivät uskoneet tummaihoisten kykenevän pelinrakentajaksi - muutkaan kun eivät olleet saaneet ammattilaiskentillä juuri mitään ihmeellistä aikaiseksi. Moon kuitenkin näytti jenkeille pitkää nenää tehdessään sopimuksen vuonna 1978 CFL:n Edmonton Eskimosin kanssa ja johdatti sen viiteen perättäiseen liigan mestaruuteen! Hän palasi NFL:aan vuonna 1984 Houston Oilersiin, jossa hän teki vaikutuksen joukkueen run-and-shoot-hyökkäyksen kärkimiehenä, mikä vaati pelinrakentajalta heittokäden lisäksi juoksuvoimaa. Hyvistä kausista huolimatta Moon ei koskaan voittanut Super Bowlia. Hänet kaupattiin kauden 1993 jälkeen Vikingsiin, 1997 uudelleen Seattle Seahawksiin, josta loukkaantumisten runtelemana vielä 1999 Kansas City Chiefsiin, jossa hän kahden varapelinrakentajakauden jälkeen lopetti 17 vuotta kestäneen uransa. Hän on edelleen all-time-tilastojen viiden kärjessä heittojaardeissa ja -yrityksissä, onnistuneissa heitoissa sekä maaleissa.

Legendaarinen puolustuksen ulompi linjamies Reggie White aloitti NFL:ssä kaudella 1984 vietettyään ensin kaksi vuotta sittemmin nopeasti kuopatussa USFL-liigassa. Kahdeksan kauden aikana Philadelphia Eaglesissa hän teki itsensä tunnetuksi hurjana säkittäjänä kirjaten niitä tililleen uskomattomat 124 kappaletta 121 ottelussa. Kaudella 1987 hän keräsi niistä 21 - vaikka lakko lyhensi kauden 12:een otteluun! Vuonna 1993 NFL:ssä otetiin käyttöön vapaan agentin status, ja White olikin ensimmäisiä tähtipelaajia, jotka käyttivät sitä hyväkseen sopimusneuvotteluissa. Hän siirtyikin Green Bay Packersiin. Pelinrakentaja Brett Favren kanssa hän auttoi joukkueen uuteen nousuun, ja kausi 1996 päättyi Super Bowl-voittoon. White piti hyökkäyksen linjaa pilkkanaan säkittäen New England Patriotsin Drew Bledsoen kolme kertaa. White ehti jo kerran lopettaa kauteen 1998, mutta teki välivuoden jälkeen vielä comebackin Carolina Panthersin paitaan ennen lopullisia eläkepäiviä vuonna 2000. Hän lopetti liigahistorian säkitysten ykkösenä 198:lla merkinnällään ja 13-kertaisena All-Prona. Reggie White kuoli tapaninpäivänä 2004 43-vuotiaana.

Rayfield Wright on toinen Seniors´Committeen tämän vuoden ehdokas. Hän oli Dallas Cowboysin vuoden 1967 draftin vasta seitsemännen kierroksen varaus. Häntä kierrätettiin sekä hyökkäyksen sekä puolustuksen puolella, kunnes kaudella 1969 hän sai loukkaantumisten kautta näytön paikan hyökkäyksen linjan oikeassa laidassa. Hän piti siihen malliin kurissa muutamia huippupuolustajia, että aloittajan paikka siirtyi hänelle. “Isoa Kissaa” ei helposti ohitettu - jopa Hall of Fame-linjamiehet Jack Youngblood ja Carl Eller ovat tunnustaneet 198-senttisen ja 116-kiloisen Wrightin ehkäpä vaikeimmaksi vastustajakseen. Vaikka hän olikin ehkäpä kevytkin linjamies, hän oli nopea, vahva ja ulottuva. Wright pelasi Cowboysin paidassa viidessä Super Bowlissa ollen mukana voittamassa kahta. Kuudesti peräkkäin liigan tähdistöön ja lisäksi 70-luvun Vuosikymmenen joukkueeseen valittu Wrigth päätti uransa kauteen 1979.