Kainalopallokorneri

Viime kaudella Super Bowlin hävinnyt Seattle Seahawks oli oman divisioonansa valtias selkeällä 13-3 voittomarginaalilla. Muut joukkueet ovat vahvistuneet täksi kaudeksi, mutta “merihaukat” näyttävät tehneen pesän divisioonan ykköspaikalle.

Arizona Cardinals:

Ongelma: Liigan huonoin juoksuhyökkäys. Ratkaisu: Edgerrin James. Todellinen ongelma: Hyökkäyksen linjamiehet. Ratkaisua odotellaan… eli toivottavasti kehitystä tapahtuu, että Coltsista hankittu keskushyökkääjätähti pääsee “omalle tasolleen”. Karkeasti arvioitunahan noin puolet juoksujaardeista ovat hyökkäyksen linjamiesten tekosia. Arizonassa paistaa kuitenkin pitkästä aikaa henkinen aurinko: joukkue pääsee ensi kaudeksi “oikean kotiyleisön” eteen uuden stadionin myötä ja juoksijatähti James on huokutellut yleisöä paikalle siten että kotipelit ovat tältä kaudelta loppuunmyytyjä huolimatta viime vuosien antimenestyksestä.

Näitä juttuja tehdessä usein huomaa viitanneensa tilastoihin, mutta Arizona on todiste siitä, että tilastot eivät aina ole menestyksen mittari tai ainakin todiste, että ilman juoksupeliä ei voi voittaa. Arizonan syöttöpeli oli nimittäin viime kaudella jaardeissa mitattuna liigan tehokkainta ja myös kokonaisjaardeissa (juoksu + syöttö) oltiin top10-joukossa, vaikka juoksupeli oli siis ollut liigan huonointa. Myös Arizonan puolustus oli viime kaudella jaardien mukaan top10-tasoa. En oikein käsitä miten top10-hyökkäyksellä ja -puolustuksella voi jäädä 5-11 tulokseen runkosarjassa. Osan ongelmista selittää joukkueen turnover-ratio, joka oli viime kaudella 11 pakkasen puolella. Pallo on annettu vastustajalle siis 11 kertaa useammin kuin se on itse saatu rähmäyksen tai syötön katkon seurauksena ja ilmeisesti menetykset ovat sattuneet otteluiden kannalta kriittisillä hetkillä. Osaltaan myös pelinrakentaja Kurt Warnerin luokkaantumisesta johtunut kuuden ottelun poissaolo on varmasti vaikuttanut joukkueen suoriutumiseen viime kaudella.

Arizonalla on kuitenkin jo tilastojen valossa mahdollisuus menestyä paremmin. Pelinrakentaja Warnerin peliäly ja ratkaisujen nopeus on kehittynyt uskomattomaksi hänen pelattuaan useasti huonojen hyökkäyksen linjojen “takana”. Warnerin syöttöjen onnistumisprosentti 65,7 on tällä hetkellä liigan paras ja koko uran QB-rating listalla hän on toisena tuloksella 94,1. Edellä on vain legendaarinen Steve Young. ProBowl-laitahyökkääjät Larry Fitzgerald ja Anquan Boldin nakuttivat viime kaudella yhteensä 205 kiinniottollaan kardinaaleille 2811 jaardia, joten myös laitahyökkääjäosastolla asiat ovat kunnossa. Parannukset suuntaisin hyökkäyksen linjaan ja puolustukseen, mutta kyllä jo viime kautisella Top10-suorittamisella ja loistoyksilöillä varustetun joukkueen pitäisi pystyä parempaan.

St. Louis Rams:

Harjoitusotteluiden perusteella joukkue on vaihtanut pelitapaansa aikaisempaa juoksuvoittoisemmaksi uuden valmentaja Scott Linehanin alaisuudessa. Juoksuvoimaa joukkueesta ainakin löytyy vaikeasti pysäytettävän keskushyökkääjä Steven Jacksonin muodossa. Myös varamieheksi hankittu Stephen Davis on myös kovan luokan pelintekijä, jos säilyy terveenä. Ramsin laitahyökkääjät Terry Holt ja Isaac Bruce ovat aina vaarallisia ja Rams-hyökkäys vaikuttaa muutenkin varsin valmiilta “paketilta”. Myös pelinrakentaja Marc Bulger on osoittanut olevansa varmanoloinen ja löytyy neljäntenä pelinrakentajien “voitetut ottelut / aloitetut ottelut” -listalta Ben Roethlisbergerin, Tom Bradyn ja Donovan McNabbin jälkeen.

Suurin huoli ja murhe St. Louisissa on puolustus. Viime kaudella se oli liigan kolmanneksi huonoin. Puolustuksesta ja varsinkin linjasta löytyy nimekkäitä pelimiehiä, mutta jokin ei silti ole reilassa. En tiedä jättikö edellinen päävalmentaja Mike Martz puolustuksen vähemmälle huomiolle vai mistä huono suoriutuminen johtuu. Puolustusta yritetään tällä kaudella herätellä uuden koordinaattori Jim Haslettin voimin. Myös materiaalia kierrätetään - puolustuksessa on kuusi uutta aloittajaa.

San Francisco 49ers:

Liigan huonoin hyökkäys ja puolustus, tulos 4-12 –> Suunnan ei pitäisi olla kuin ylöspäin. Vuoden 2005 varaustilaisuuden ykkösnimi, pelinrakentaja Alex Smith aloitti seitsemän peliä viime kaudella eikä oikein onnistunut lunastamaan häneen asetettuja lupauksia. Smithin kasvua rooliinsa odotellessa odotellaan myös 49ersin menestystä. Smithin tueksi ja turvaksi on hankittu mielestäni sopivin mies siihen hommaan: pelin tunteva, osaava ja symbaattiselta että avuliaalta vaikuttava Trent Dilfer. Seattlessa ollessaan Dilfer opasti Matt Hasselbeckin “pelin saloihin” ja toivon, että hän onnistuu myös tukemaan Alex Smithin kasvua pelaajana. Kasvun varaa nimittäin on. Dilfer osaisi tarvittaessa kyllä johtaa koko hyökkäystäkin. En tiedä tosin antaako valmennusjohto Dilferille mahdollisuutta edes pelata vaikka Smith pelaisi huonosti vai onko hän joukkueessa vain mentorin roolissa.

Tänä vuonna San Franciscon haaviin jäi varaustilaisuudesta todellinen helmi: räjähtävän nopea, voimakas ja korkealle pomppaava sisempi laitahyökkääjä Vernon Davis. Kaverin kädetkin ovat erinomaiset, joten Alex Smith saanee yhden varman kohteen syötöilleen muuten varsin nimettömien laitahyökkääjien joukossa. Joukkue vahvistuu myös hyökkäyksen linjasta, kun 10 kertaa ProBowliin valittu sisempi linjamies Larry Allen astuu ruotuun. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, että viime kauden huonoin hyökkäys ja puolustus saadaan parantumaan, mutta olen sitä mieltä, että San Franciscossa otetaan jo askeleita oikeaan suuntaan. Tämä kausi tosin menee vielä harjoitellessa. :)

Seattle Seahawks:

Keskushyökkääjä Shaun Alexanderin megalomaaninen kausi ja pelinrakentaja Matt Hasselbeckin uran tähän asti vakuuttavin esitys johtivat Seattlen viime vuonna Super Bowliin asti. Shaun Alexander on eittämättä yksi suurista ja mielestäni myös Hasselbeck on tällä hetkellä yksi vakuuttavimmista pelinrakentajista. Mies on saanut olla koko uransa valmentaja Mike Holmgrenin alaisuudessa ja tietää Holmgrenin “ajaman” West Coast-hyökkäyksen sisällön kuin taskunsa. Seattlen hyökkäyksen menetyksiksi voidaan katsoa hyökkäyksen sisemmän linjamiehen Steve Hutchinsonin menetys Minnesotaan ja laitahyökkääjä Joe Jureviciuksen siirtyminen Clevelandiin. Edellisen jättämää aukkoa ja samalla usein parjattua laitahyökkääjäkaartia vahvistamaan täksi kaudeksi on hankittu Nate Burleson, joka terveenä ollessaan on syöttöpelin kaipaama piristysruiske. Myös sisempi laitahyökkääjä Jerramy Stevens nousi viime kaudella uudelle tasolle ja sairastuvalta palatessaan on yksi Hasselbeckin vakiokohde.

Viime kaudella Seattlen huonoin osa-alue oli puolustus, joka antoi vastutajalle melko paljon jaardeja, mutta kuitenkin melko vähän pisteitä. Puolustus saikin kauden aikana lempinimen “rubberband D”, kuminauhapuolustus. Se venyi ja venyi useasti, mutta “katkesi” harvoin. Puolustuksen suurimpia vahvistuksia on superatleettinen tukimies Julian Peterson ja uskallan väittää, että Seattlesta löytyy tällä kaudella nopein ja vaarallisin tukimieskolmikko, jonka muodostavat Peterson, Lofa Tatupu ja Leroy Hill. SuperBowlissa Seahawksien kulmapuolustajat ja takamiehet olivat mitä olivat luokkaantumisten vuoksi, mutta täksi kaudeksi miehistö on taas saatu kuntoon - mukana on myös viime kaudella baaritappelussa hengenvaarallisesti luokkaantunut Ken Hamlin. Myös Seattlea vaivannut huono erikoistilannepelaaminen on saanut uutta verta viimeisimmän hankinnan, aloituspotkupalauttaja Willie Ponderin, myötä.

NFC West - lopputulos:

1) Seatte Seahawks (12-4)

NFC:n tasapainoisin ja tehokkain hyökkäys. Oman divisioonan ottelut 6-0 ja neljä häviötä vieraissa. Suurimmat murheet liittyvät nuoren puolustuksen otteluvarmuuden löytymiseen sekä siihen saavuttaako hyökkäyksen linja tasonsa Hutchinsonin lähdettyä.

2) Arizona Cardinals (8-8)

Huonon 0-5 startin jälkeen Kurt Warner säilyy terveenä ja Edgerrin James alkaa päästä omalle tasolleen hyökkäyksen linjan kehittyessä. Ottelut paranevat kauden loppua kohti, mutta kausi loppuu kesken ja pudotuspelit jäävät saavuttamattomiin. En kuitenkaan yllättyisi, jos Cardinals jatkaisi “villillä kortilla” pudotuspeleihin ja suorastaan toivon sitä, mutta silti jokin sisälläni haraa vastaan.

3) St. Louis Rams (7-9)

Valmentaja Scott Linehan toimi vakuuttavasti Miamin hyökkäyksen koordinaattorina. En vain jaksa uskoa, että Linehanin hyökkäysnerous riittää nostamaan Ramsin menestykseen, koska luulen ettei uudistettu puolustus ehdi löytämään toimintavarmuutta ennen kauden alkua. “Puolustus voittaa mestaruuksia”.

4) San Fransisco (4-12)

Vielä ei ole Alex Smithin aika. Hyökkäyksen linjakaan ei anna nuorelle pelinrakentajalle paljon mahdollisuuksia, kun säkkejä 49ersia vastaan tehtiin keskimäärin kolme per ottelu. Vernon Davis piristää varmasti syöttöpeliä, muttei ole ihmeidentekijä joka nostaisi koko joukkuetta korkeammalle tasolle.