Kainalopallokorneri

Alunperinhän Colts on kotoisin Baltimoresta. Joukkueen nimikin on peräisin kotikulmien historiasta, Baltimorea kun pidetään yhtenä hevosurheilun ja -kasvatuksen keskuksena USA:ssa. Vuonna 1947 Colts pelasi silloisessa AAFC:ssa, josta se kaudeksi 1950 liittyi NFL:ään. Visiitti jäi kuitenkin lyhyeksi ja joukkue hajotettiin kauden jälkeen. Uuteen laukkaan varsalauma pääsi kaudella 1953, jolloin uudelleen alkanut NFL-taival on jatkunut tähän päivään asti.

1950-luvun loppu oli Coltsille kulta-aikaa joukkueen napatessa NFL:n mestaruudet kausina -58- ja 59, voittaen molemmilla kerroilla loppuottelussa New York Giantsin. Vuoden -58 mestaruusottelu on noussut jopa pieneen kulttiasemaan NFL-historiassa. Ottelussa pelasivat myös useat Coltsin ns. liigan vanhan ajan Hall Of Famerit, kuten pelinrakentaja Johnny Unitas, laitahyökkääjä Raymond Berry (12 koppia, edelleen NFL:n mestaruusotteluennätys) sekä puolustuksen linjamies Gino Marchetti. Monet katsovat sen myös aloittaneen amerikkalaisen jalkapallon ja eritoten NFL:n suosion muihin Uuden Mantereen ammattilaisliigoihin nähden.

60-luvulla pudotuspelihuuma jatkui huipentuen joukkueen selviämiseen Super Bowl III:een vuonna 1969. Colts lähti otteluun suurena ennakkosuosikkina, mutta Jetsin pelinrakentaja Joe Namath oli eri mieltä asiasta. Jopa niin jyrkästi että uskalsi peliviikon torstaina “taata” voiton Jetsille. Kaikeksi yllätykseksi joukkue rynnistikin Coltsin yli lukemin 16-7. Edes vanha parta Unitasin kentälletulo viimeisen neljänneksen lopulla sekä viimehetken heittomaali eivät joukkuetta pelastaneet.

Seuraavalle vuosikymmenelle jäikin siis paljon hampaankoloon, mutta jo vuonna -71 varsalauma laukkasi taas loppuotteluun. Tiukalle se meni tälläkin kertaa, mutta tulokaspotkaisija Jim O´Brienin jalka ei vipattanut kun häntä tarvittiin: 32 jaardin potkumaali 5 sekuntia ennen loppuvihellystä toi Coltsille revanssin kahden vuoden takaiseen pettymykseen lukemin 16-13. Loppuvuosikymmen jatkuikin sitten katkerammissa tunnelmissa. Seuraava kausi vei vielä AFC:n konferenssifinaaleihin, mutta siitä eteenpäin joukkue selvisi kolmesti pudotuspeleihin ja yhtä monta kertaa se putosi divisioona-tasolla.

80-luku sujui vielä synkemmissä merkeissä. Joukkue ei selviytynyt vuosikymmenen alkupuolella kertaakaan pudotuspeleihin. Joukkueen vuonna -72 ostanut Robert Irsay nosti sen pyörien päälle vuonna -84 ja kotikaupunki vaihtui Indianapolisiin. Maisemanvaihto rahakkaimmille maille toikin pudotuspelipaikan kaudella -87, mutta Cleveland Browns oli parempi divioonan mestaruusottelussa.

Viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen Colts onkin sitten ollut likipitäen vakiovieraita liigan kärkikahinoissa. Kaudella -95 Colts selvisi jopa konferenssifinaaleihin, mutta Pittsburgh Steelers nappasi Super Bowl-paikan. Seuraavakin kausi päättyi pudotuspelitappioon Steelersille, mutta vuonna 1998 alkoi Peyton Manningin aikakausi. Draftin ykkösvarauksen johdolla Colts on selviytynyt pudotuspeleihin seitsemästi viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Nykyinen päävalmentaja Tony Dungy liittyi vahvuuteen kaudeksi 2002 saatuaan monoa Tampa Bay Buccaneersista. Vaikka Colts onkin kerännyt kirkkaasti parhaimman viime vuosien voittosuhteen, pudotuspelit ovat aina päättyneet pettymykseen. Jo klassikoiksi kohonneet kohtaamiset New England Patriotsin ja Steelersin kanssa ovat jättäneet Manningin ja kumppanit myrtyneinä sivurajalle. Tällä kaudella pikkupalaset tuntuvat lopulta loksahtaneen kohdalleen: Manningin kasetti on kestänyt ja potkuhirmu Adam Vinatierin houkuttelu Patriotsista, jos nyt ei ratkaisevasti vahvistanut Coltsia, niin ainakin heikensi ratkaisevasti Patriotsia. Ensi sunnuntaina joukkue lähtee historian kolmanteen Super Bowliinsa, 36 vuoden tauon jälkeen.