Kainalopallokorneri

Super Bowlissa, National Football Leaguen eli NFL:n finaaliottelussa, kohtaavat pudotuspelien avulla kahden eri konferenssin parhaiksi päätyneet joukkueet. Tämän vuoden Super Bowl on järjestysnumeroltaan 41. ja se pelataan Miami Dolphinsin kotiareenalla, Dolphin Stadiumilla Miamissa, Floridassa. Ottelussa American Football Conferencea (AFC) edustaa Indianapolis Colts ja National Football Conferencea (NFC) Chicago Bears.

Lajia seuranneille tämän vuoden finaalijoukkueet eivät kuulosta oudoilta. Indianapolis Colts ja Chicago Bears ovat joukkueita, jotka on viime vuosina voitu laskea kuuluvan NFL:n “kermaan”. Tänä vuonna kumpikin joukkue on osannut tehdä tarvittavat asiat, jotta paikka “suuressa ottelussa” on varmistunut. Runkosarja sujui kummallakin joukkueella todella hyvin – kuudestatoista ottelusta Coltseille jäi saldoksi kaksitoista voittoa ja Bears sai vuorostaan voitettua vielä yhden ottelun enemmän. Pudotuspelit eivät kuitenkaan olleet mitään paraatimarssia tai erityisen vaikuttaa pelaamista kummaltakaan joukkueelta. Molempien joukkueiden pudotuspelisarjassa oli otteluita, jotka olisivat helposti voineet päättyä vastustajan voittoon, mutta pudotuspeleissä vain voitoilla on merkitystä kuten monessa muussakin lajissa.

Joukkueiden hyökkäystä johtavat pelinrakentajat. Indianapolisin Peyton Manning on yksi tämän hetken arvostetuimpia ja myös tilastojen valossa loistava. Runkosarjassa miehelle kirjattiin 4397 heittojaardia, 31 td:tä ja vain yhdeksän syötönkatkoa. Näillä suorituksilla Manning sai tällä kaudella seitsemännen kerran kutsun liigan tähdistöotteluun, Pro Bowliin. Chicagon nuori Rex Grossman vuorostaan on ollut tällä kaudella eräänlainen joko/tai-mies. Onnistumisia on tullut, mutta huonona päivänä mikään ei ole onnistunut. Runkosarjan saldona oli 3193 heittojaardia ja 23 td:tä. Syötönkatkoja Grossmanille kuitenkin kirjattiin jopa 20 ja mies rähmäsi pallon vastustajalle myös viidesti.

Pelinrakentajien heittojen kohteina ovat useimmiten laitahyökkääjät. Runkosarjassa Indianapolisin vastaanottotilastoa johti Marvin Harrison 1366:lla jaardilla ja 12:lla td:llä. Hyvänä kakkosena oli Reggie Wayne 1310:llä jaardilla ja 9:llä td:llä. Coltseilla myös sisemmät laitahyökkääjät osallistuvat syöttöpeliin ja sekä Ben Utechtille että Dallas Clarkille kirjattiin yli 300 jaardia. Pudotuspeleissä Harrison ja Wayne ovat olleet pimennossa, kun taas Dallas Clark on saanut paljon jaardeja. Harrison ja Wayne ovat kuitenkin niin taitavia, että hyvän päivän sattuessa jompikumpi heistä saattaa olla suuressa roolissa Super Bowlissa. Chicagon tuotteliaimpia laitahyökkääjiä ovat olleet Muhsin Muhammad 863:lla jaardilla ja viidellä td:llä sekä Bernard Berrian 775:llä jaardilla ja seitsemällä td:llä. Myös sisempi laitahyökkääjä Desmond Clark on ollut suuressa roolissa 626:lla jaardilla ja kuudellä td:llä. Pudotuspeleissä Berrian on myös osoittanut olevansa todellinen isojen pelien uhka.

Pääosan joukkueiden juoksuvastuusta kasaantuu keskushyökkääjien harteille. Indianapolisin juoksu-uhkasta on vastannut tulokas Joseph Addain ja kokeneen Dominic Rhodesin muodostama kaksikko. Eri tilanteisiin sopivilla juoksijoilla on selvästi nykyjalkapallossa tilausta, koska myös Chicagolla on keskushyökkääjävastuu jakaantunut Thomas Jonesin ja Cedric Bensonin kesken. Jones vastaa reunoille ja avoimpiin tiloihin suuntautuvista peleistä, kun taas Bensonille jäävät linjan läpi suuntautuvat juoksut.

Super Bowlissa molemmat joukkueet ovat kuitenkin hyvien puolustusotteidensa ansiosta. Puolustus oli runkosarjassa Chicagon kantava voima Indianapolisin luottaessa hyökkäysvoimaan. Pudotuspeleissä Coltsin puolustus on kuitenkin pelannut yllättävän hyvin. Ikiaikainen klisee “defense wins championships” on toistaiseksi pitänyt siis paikkansa tällä kaudella.

Chicagon puolustus oli jaardeissa mitattuna liigan viidenneksi paras ja se salli keskimäärin alle 100 juoksujaardia ottelua kohdin. Puheet ja kirjoitukset Chicagon puolustuksesta henkilöityvät usein tukimies Brian Urlacheriin, mutta joukkueesta löytyy myös muita mainitsemisen arvoisia yksilöitä. Urlacher on kyllä yksi nykyaikaisen jalkapallon parhaimpia tukimiehiä ja hänellä on uskomaton pelinlukutaito. Lähes tilanteessa kuin tilanteessa mies on aina ensimmäisenä vastustajan kimpussa. Urlacherin ohella myös tukimies Lance Briggs on ollut vakuuttava. Kulmapuolustajat Ricky Manning Jr. ja Charles Tillman ovat myös tällä kaudella onnistuneet erittäin hyvin ja kummallekin on merkitty viisi tehtyä syötönkatkoa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Chicagon erittäin hyvä puolustuslinja, jonka kaikki osaset ovat kohdallaan. Ulompi linjamies Adewale Ogunleye, sisempi linjamies Tommie Harris sekä tulokaslinjamies Mark Anderson ovat olleet vakuuttavia.

Indianapolisin puolustus oli heittoa vastaan liigan toiseksi paras. Tulos selittyy liigan parhaalla ns. pass-rushing kaksikolla eli puolustuksen ulompien linjamiesten Dwight Freeneyn ja Robert Mathisin aiheuttama painostus vastustajan pelinrakentajaa kohtaan on ollut riittävää. Varsinaisten heittoa vastaan puolustavien tuki- ja takamiesten ei ole tarvinnut puuttua tälloin peliin ollenkaan. Tukimies Cato June on ollut myös otteissaan vakuuttava. Puolustus juoksua vastaan vuorostaan oli runkosarjassa liigan huonoin, mutta Colts on pystynyt korjaamaan asian pudotuspelien aikana pysäyttäessään Kansas City Chiefsin Larry Johnsonin ja Baltimore Ravensin Jamal Lewisin.

Myös erikoistilannepelaaminen voi ratkaista pelin. Chicagolla on tällä hetkellä liigan paras potkujen palautusmiehistö ja palauttajana toimiva tulokas Devin Hester voi tehdä pallon saatuaan mitä vain. Mies teki kauden aikana 6 palautusmaalia ja luo vastustajan lento- ja aloituspotkaisijalle varmasti paineita yrittää sijoittaa pallo mahdollisimman siten, ettei Hester palloa saisi. Indianapolis Coltsin erikoistilannevahvuudeksi voidaan laskea potkaisija Adam Vinatieri. New England Patriotsin riveissä Vinatieri oli aivainosassa kolmessa Super Bowl -voitossa ja hän on nykypotkaisijoista juuri se, kenet kuka vain haluaisi joukkueeseensa ainakin Super Bowlin ajaksi.