Kainalopallokorneri

Super Bowl-huumassa tapahtui paljon muutakin kuin itse sateen kastelema peli. Lauantaina valittiin kuusi uutta jäsentä Pro Football Hall Of Fameen. Paikkansa kuolemattomien joukossa lunastivat tänä vuonna Michael Irvin, Bruce Matthews, Gene Hickerson, Charlie Sanders, Thurman Thomas ja Roger Werhli. Herrojen rintakuvat paljastetaan virallisesti Cantonissa elokuussa.

Michael Irvin on ollut viime vuosien kuuma peruna valinnoissa. Dallas Cowboysin 90-luvun mahtijoukkueen huippulaiturin hyväksyntä Kunnian Halliin ei ole ollut kiinni niinkään herran peliesityksistä vaan siitä, mitä niiden jälkeen on tapahtunut. Jo uransa aikana huumeisiin sekaantunut tähti oli uransa jälkeen miltei vakiovieraita leivättömän pöydän ääressä. Siistittyään tapansa hän on ollut ehdolla kahdesti, mutta menneisyyden haamut ovat painaneet liikaa. Lopulta kolmannella kerralla komitea antoi Irvinin tötöilyt anteeksi. Irvin liittyi Cowboysiin vuoden 1988 varaustilaisuuden kautta. University of Miamin tähden vauhti ei hidastunut siirrossa ammattilaiskentille - päinvastoin. Heti ensimmäisellä kaudellaan hän nappasi aloittavan laitahyökkääjän paikan. Joukkueen pari laihaa kautta muuttuivat pian menestystarinaksi joukkueen varatessa ensin Troy Aikmanin ja hankkimalla sen jälkeen Emmit Smithin. Näihin herroihin kulminoitui 90-luvun Cowboys-hyökkäys, joka vei joukkueen kolmeen Super Bowl-voittoon vuosina -93, -94 ja -96. Lopettaessa uransa kauden -99 jälkeen Irvin oli kerännyt 750:lla kopilla 11904 jaardia ja 65 maalia. Kun listaan lisätään vielä huimat 47 yli 100:n jaardin ottelua, viisi perättäistä Pro Bowlia sekä valinta NFL:n 90-luvun All-Decade-joukkueeseen, Hall of Fame-kaliiberin ura on valmis.

Bruce Matthewsia voidaan hyvällä syyllä kutsua aikamme teräsmieheksi. Hyökkäyksen linjan monitaituri (pelasi centerinä, guardina ja tacklenä) pelasi uransa aikana käsittämättömät 296 ottelua - missaamatta yhtään loukkaantumisten takia! Kuvaavaa on myös, että miehen yliopistoaikainen joukkuekaveri Jeff Fisher ehti olla hänen päävalmentajansa NFL:ssä… Vuoden -83 draftissa silloisen Houston Oilersin riveihin tullut Matthews näki joukkueensa mukana kaiken, jopa sen siirroon Tennesseen Nashvilleen vuonna 1997 ja nimenvaihdon Titansiksi pari vuotta myöhemmin. 90-luvun All-Decade-joukkueen linjamies ja 14 perättäistä Pro Bowlia (9 guardina, 5 sentterinä) nähneelle työmyyrälle olisi jo Super Bowl-sormuksenkin suonut, mutta Titansin ainoa visiitti loppuottelussa päättyi yhden jaardin päähän tasoitusmaalista.

Gene Hickerson on Hall of Famen Seniors´ Committeen ehdokas. Ammattilaisuransa Cleveland Brownsissa vuonna 1958 aloittanut Hickerson on yksi liigahistorian tehokkain “likaisen työn” tekijä. Linjamiehen työn ohessa hän toimi juoksublokkaajana peräti kolmelle tulevalle Hall of Fame-keskushyökkääjälle; Jim Brownille, Bobby Mitchelille ja Leroy Kellylle. Jälki oli murskaavaa: 9 kautena Hickersonin blokkien perässä juossut Browns-keskushyökkääjä keräsi 1000 jaardia. Siihen mennessä ainostaan seitsemän pallonkantajaa koko liigan historiassa oli kyennyt moisiin lukuihin. Herran peliesitykset toivat hänelle viisi perättäistä all-stars-joukkuevalintaa, kuusi Pro Bowlia sekä 60-luvun All-Decade-joukkuepaikan.

Charlie Sanders, Hickersonin tapaan seniorikomitean ehdokas, oli 60- ja 70-lukujen sisempien laitahyökkääjien pioneereja. Aikana, jolloin nämä miehet toimivat enemmän blokkaajina kuin heittojen koppaajina, Sandersista tuli Detroit Lionsin hyökkäyksen tärkeimpiä heittojen kohteita. Isokokoista mutta silti nopeaa Sandersia ei kuka tahansa lähtenyt haastamaan, ja herra tekikin tuhoisaa jälkeä. Edes vuonna 1972 tullut olkapäävamma ei vauhtia hidastanut, ja vuonna 1977 päättynyt 10-vuotinen ura jätti jälkeensä 336 koppia, 4817 jaardia, 31 maalia, seitsemän Pro Bowlia ja 70-luvun All-Decace-joukkueen - sekä uuden konseptin sisemmästä laitahyökkääjästä.

Thurman Thomas kuuluu Matthewsin ohella siihen samaan kastiin, jolle Vince Lombardi Trophyn olisi voinut antaa. Samaan aikaan Irvinin kanssa liigaan tullut Thomas putosi draftissa toiselle kierrokselle polvivamman takia. Buffalo Bills kuitenkin poimi herran riveihinsä, eikä ratkaisu varmasti kaduttanut. Monipuolisena keskushyökkääjänä Thomas oli tärkeä mies joukkueelleen keräten jaardeja niin juoksuista kuin heitoista. Jim Kellyn orkestroima Billsin “No Huddle Offense” jyräsi 90-luvun alussa neljään perättäiseen Super Bowliin - häviten ne kaikki. Thomasin henkilökohtaiset tilastot 13-vuotiselta uralta ovat sitävastoin keskushyökkääjien aatelia: 12074 jaardia juosten, 4458 heitoista sekä yhteensä 78 maalia veivät hänet viiteen perättäiseen Pro Bowliin ja 90-luvun All-Decade-joukkueeseen.

Roger Wehrli luuti 14 kautta St. Louis Cardinalsin kulmapuolustajana kausina 1969-1982. Nopeana ja varmana puolustajana hän oli vaikea vastustaja aikansa laitahyökkääjille sekä pelinrakentajille, jotka oppivat varomaan Cardinals-puolustuksen oikeaa reunaa. Wehrli poimi uransa aikana 40 syötönkatkoa. Herra löytyi myös useasti metsästämästä rähmäyksiä, joita hän poimi 19. Viimeisenä kautenaan hän vaihtoi vielä puolustuksen vasemmalle puolelle, jossa hän osoitti kokemuksensa pitämällä laiturit pimennossa.