Kainalopallokorneri

Liika on liikaa.

Jenkkifutistakin.

Katsoin menneellä kaudella joka ainoan NFL:n pudotuspeliottelun suorana alusta loppuun. Seurasin yliopistojalkapalloa ja/tai NFL:ää 21 viikonloppua peräkkäin. NFL-kauden sunnuntai-illoista lopetin aikaisimmillaan NFL:n seuraamisen jouluaattona, jolloin Atlanta Falconsin surkeiden otteiden lannistamana poistuin uinumaan jo kello 23:n jälkeen. Muuten valvoin kaikki lauantait ja sunnuntait ja muutamat muutkin illat reilusti aamuyön puolelle.

Toisinaan seurasin yliopistopelejä sunnuntaiaamukuuteen ja heräsin kahdeksalta katsomaan vielä vähän lisää USA:n länsirannikon iltapelejä. Katsoin kauden aikana suunnilleen 85 ottelua suorana melko epäinhimilliseen lähetysaikaan sekä jonkin verran matseja vielä jälkilähetyksinäkin. Siihen päälle vielä seurasin aktiivisesti mediaa ja kirjoitin muuan www-sivustolle lajista.

Jos tässä vaiheessa vielä joku ihmettelee, että miksi en ole kuukauteen Kainalopallokorneriin kirjoittanut, lisättäköön listaan vielä se, että minulla on kaksi pientä lasta, jotka heräävät ja herättävät koko muun ruokakunnan viikonloppuaamuisin(kin) seitsemän ja yhdeksän välillä. Lepoa kertyi siis pohjois-amerikkalaisen jenkkifutiskauden aikana ehkäpä yhdeksisen tuntia per viikonloppu. Arvatkaapa kärsivätkö opiskelut yhtään? Maanantaiaamuna luennolla parin tunnin yöunien jälkeen on aika hankala sisäistää yhtään mitään. Tai mahtoikohan muu sosiaalinen elämä tai parisuhde tykätä kyttyrää?

Sen suuremmalti saarnaamatta toivon, että te muut tajuatte ottaa vähän kevyemmin tämän touhun. Itse ainakin aion ensi kaudella vähän hellittää. Ja vaimolle terveisiä; kiitos kestämisestä.

PS. Olen palannut.