Viikko takaisin pohdiskelin uutta USAhan kaavailtua ammattilaisliigaa ja sen mahdollisia farmiliigakytköksiä isoveli-NFL:n kanssa. AAFL ei silti ole ainoa uusi yrittäjä futiskartalla: kisaan on ilmoittautunut myös UFL, United Football League.
Kuten aiemmin oli puhetta, tänä vuonna oman lätinäni sijaan kyselin seurojen edustajilta mietteitä kuluneesta kaudesta. Pitkähköt kommentit sain Saintsilta, Steelersiltä, Demonsilta ja Indiansilta, joten heidän aatoksensa julkaistaan tässä. Jos Bears tai Sixtarit ovat vastanneet kutsuuni, niin joko on sitten käynyt niin, että en ole sähköposteja saanut ja voitte lähettää ne uudelleen. Jutun voi aina lisätä tähän jälkeenpäin. Mutta sen pitemmittä puheitta, käyn läpi “menestysjärjestyksessä” joukkueiden mietteet. Kommentit on referoitu alkuperäisistä kirjoituksista, kovallakin kädellä muutamissa tapauksissa, koska alkuperäinen teksti oli niin pitkä, mutta asiayhteys on tallella.
Jos alkuperäiset kirjoittavat niin haluavat, voin julkaista alkuperäisen tekstin sellaisenaan vaikka tämän artikkelin kommenteissa, mikäli referaatti jää mielestänne vajaaksi. Ilmoittakaa kirjoittajat asia minulle sähköpostilla tai suoraan tuolla kommenteissa.
Amerikanmaa on suuri ja niin on myös sen himo jalkapalloa – siis sitä OIKEAA jalkapalloa – kohtaan. Vahvasti syksy-alkutalvi-painoitteinen futistarjonta synnyttää tarpeen tyydyttää näitä himoja myös muina vuodenaikoina. Tai paremminkin: tarvehan on ollut olemassa jo vuosia. Useimmat yritykset luoda menestyvä ammattilaisliiga kuningas-NFL:n rinnalle ovat vain kuihtuneet kapitalismin jättiläislinnoituksen varjossa. Tuoreimmasta esimerkistä käynee vuosituhannen alun XFL. All American Football League eli AAFL yrittää uutena tulokkaana rinnaneloa, jossa monet ovat jo epäonnistuneet.
NFL otti kommissaari Roger Goodellin johdolla selkeän kannan toisten joukkueiden vakoiluun sääntöjen vastaisesti. Vastustajien käsimerkkien videoinnista narahtanut Patriots sai erittäin tuntuvan rangaistuksen.
Päävalmentaja Bill Belichick sai 500000 dollarin (noin 360000 euroa) sakon ja Patriots menettää ensi kevään varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen varausvuoronsa, mikäli pääsee tällä kaudella pudotuspeleihin. Mikäli joukkue jää pudotuspelien ulkopuolelle, menettää se toisen ja kolmannen kierroksen varausvuorot. Lisäksi Patriotsin organisaatio sai 250000 dollarin sakon.
Patriots tallensi videolle vastustajan puolustuksen valmentajien käsimerkkejä, jotta he tietäisivät etukäteen, minkälaisia puolustuskuvioita olisi kulloinkin odotettavissa. NFL:n sääntöjen mukaan videolaitteiden käyttö on joukkueilta ottelun aikana kiellettyä sekä kentällä, että pukuhuoneessa ja “yläkerran” valmentaja-aitiossakin. Belichick itse sanoo, että joukkue ei kuvannut videoita kulloinkin käynnissä olevaa ottelua vaan samojen joukkueiden mahdollisia tulevia kohtaamisia varten.
Viime keväisessä NFL-joukkueiden vuosikokouksessa ehdotettiin radiolaitteiston asentamistä yhden puolustuksen pelaajan kypärään, kuten hyökkäyksen puolella on tehty jo vuosia. Tämä tekisi käsimerkkien lähettämisen tarpeettomaksi. Keväällä ehdotus sai 32:sta joukkueesta taakseen vain 22 kun sen hyväksymiseen olisi vaadittu 24 joukkueen tuki. On kuitenkin jo lähes varmaa, että kaudelle 2008 kyseinen sääntö nuijitaan läpi.
Patriotsin kärähdettyä NFL-piireissä on tullut ilmi, että moni on epäillyt joukkuetta vehkeilystä jo pitemmän aikaa. Esimerkiksi useampi Patriotsin sen kotikentällä Gilette Stadiumilla kohdannut vierasjoukkueen valmentaja on sanonut, että heidän radioyhteytensä ovat mystisesti katkeilleet tärkeiden hyökkäysvuorojen aikana.
Tämä laskee myös ikävän varjon Patriotsin 2000-luvun menestyksen ylle. Kuinka pitkään toiminta on jatkunut? Olisiko Patriots ilman kepulikonsteja voittanut kolmea Super Bowlia neljässä vuodessa? Onko Tom Brady oikeasti niin hyvä pelinrakentaja kuin yleisesti kuvitellaan, vai kuinka iso osa tämän menestyksestä johtuu siitä, että hän on mahdollisesti tiennyt etukäteen, mitä puolustus on kulloinkin tekemässä?
Ensimmäinen kierros NFL:ää on takana, ja Cleveland Brownsilla ei mennyt kauan ykköspelinrakenjansa hyllyttämiseen. Sen lisäksi, että Charlie Frye joutui kesken ottelun penkille, joutuu hän nyt lisäksi ulos joukkueesta. Seattle Seahawks vaihtaa Fryen kuudennen kierroksen varausvuoroon. Tilannetta voi pitää kuitenkin molempia osapuolia hyödyttävänä: Brownsin ympärillä pyörivä mediamylly pelinrakentajista rauhoittuu, ja Seattle saa loistavan kolmospelinrakentajan. Seattle odottaa, että Fryesta kehittyy jopa aloittava pelinrakentaja kunhan hän saa hyvää ja pitkäjänteistä valmennusta. Joukkueen fanien keskustelupalstan mukaan nyt kakkospelinrakentajana toiminutta superatleettista Seneca Wallacea voitaisiin käyttää laitahyökkääjänä loukkaantuneen D.J. Hackettin sijaan. Joukkueen presidentti Tim Ruskell ei kuitenkaan näe asiaa vielä näin.
Korjaus klo 9:20, Vaihdettu kakkospelinrakentajan paikka kolmospelinrakentajan paikkaan.
Tässä tämän vuotisten kausiennakkojen toinen puolisko. Nyt käsittelyvuorossa ovat siis American Football Conferencen joukkueet.
Porvoon Butchersin voittaman Vaahteramaljan arvoikkaimmaksi pelaajaksi valittiin Butchersin pelinrakentaja Robert Johnson. Valinta oli erittäin oikeutettu ja saman tien Johnsonin voi nimetä myös Butchersin koko kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Kauden alussa Butchersin pelinrakentajana esiintyi Justin McKenzie, joka ei ollut alkuunkaan vakuuttava. Butchersin näytettyä McKenzielle ovea, kävi tämä vielä Etelä-Karjalan Rajaritareissa pyörähtämässä, mutta sai kenkää sieltäkin.
Jos Butchers olisi jatkanut kauden loppuun McKenzien kanssa, Porvoossa tuskin nyt juhlittaisiin mestaruutta ja pudotuspelitkin joukkue olisi saanut seurata katsomosta tai kotisohvalta. Johnsonin saapuminen siis pelasti Butchersin kauden.
Vaahteramaljassa Johnson piti Butchersin hyökkäystä hengissä, vaikka Crocodiles sai monesti aikaan rajua painetta. Johnson rimpuili itsensä irti lukemattomista taklauksista ja sai taitavalla liikkumisellaan pelattua kiinniottajille aikaa hankkiutua hyviin kiinniottoasemiin. Kuten niin usein, hyvin liikkuvalla pelinrakentajalla heittopuoli onkin sitten hieman heikommissa kantimissa.
Vaikka voittoon riittäneet pisteet syntyivätkin Johnsonin heitolla, heitti tämä myös kaksi karmivaa syötönkatkoa, joita molempia Crocodiles palautti pitkän matkaa. Lisäksi Johnson säikäytti Butchers-kannattajat tekemällä hämmästyttävän koripalloliikkeen kantaessaan palloa ja pompauttaessaan sen maan kautta kuin ihmeen kautta takaisin käsiinsä.
Johnsonin virheet olisivat lopulta hyvinkin voineet maksaa Butchersille mestaruuden, mutta ilman Johnsonia Butchers ei siis olisi luultavasti edes saanut mahdollisuutta pelata mestaruudesta.
————
Crocodilesin kuningas oli Shawn Grant, joka raatoi sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Grant ptti kiinni Crocodilesin ensimmäisen maalin ja juoksi jälkimmäisen. Lisäksi hän poimi hyppysiinsä myös Johnsonin syötön kolmannella neljänneksellä.
Grantin syötönkatko pelasti Crocodilesin sen jälkeen, kun seinäjokelaiset olivat tyrineet lentopotkun palautuksen pahemman kerran. Crocodilesin palauttaja meni väliin vähintäänkin hasardin näköiseen pomppivaan palloon ja lopulta jännittävien vaiheiden jälkeen pallo päätyi Butchersille lähellä Crocodiles-maalia.
————-
Ottelu oli varsin kaksijakoinen sikäli, että Crocodiles oli alussa aivan liekeissä. Se tekikin ottelun ainoat pisteensä kahdella ensimmäisellä hyökkäysvuorolla. Koko ottelun ajan, yhtä Markus Haverisen 80 jaardin siivua lukuunottamatta, Butchersin juoksuhyökkäys oli täysin yössä. Crocodilesin linja loi myös heittopeleissä niin paljon painetta, että hitaammalla pelinrakentajalla varustettu vastustaja olisi ollut vakavissa ongelmissa.
————
Ottelun teräsmieskunniamainnan ansaitse Crocodilesin puolustuksen linjan Toni Hanka. Jalkavaivoista kärsinyt Hanka nimittäin talutettiin huoltajien toimesta pois kentältä kolmeen eri otteeseen.
————
Ottelu oli lopputuloksen valossa ennätystasainen. SAJL:n verkkosivuilta löytyi nopealla vilkaisulla Vaahteramaljan tulokset vuoteen 1998 asti. Näistä ainoan kerran ottelu oli lähes yhtä tasainen, kun Crocodiles voitti syyskuussa 2001 ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruutensa kukistamalla Helsinki Roostersin numeroin 15-13.
————
En tiedä vaikuttiko asia mitenkään ottelun lopputulokseen, mutta Butchers oli kautta linjan liikkeellä laajemmalla organisaatiolla. Butchersilla pelaajia oli 36 kun Crocodilesilla puolestaan pukeissa oli 33 pelaajaa. Pelaajaesittelyrivistössä Butchersilla seisoi kuusi ja Crocodilesilla viisi valmentajaa tai huoltajaa. Cheerleadereita Porvoosta oli saatu kasaan 12 ja Seinäjoelta kymmenen.
————
Se Crocodilesin tuntemattomaksi jäänyt keskushyökkääjä, joka viimeisellä hyökkäysvuorolla pallon rähämäsi, ei ole ainut Crocodiles-pelaaja, jolle jäi kosolti jossiteltavaa. Hieman aiemmin samalla hyökkäysvuorolla nimittäin Seinäjoen Jukka Satolalle soviteltiin sankarinviittaa. Satola onnistui jo jättämään Buchersin puolustuksen takakentän pelaajat taakseen ja Crocodiles-pelinrakentaja Jason Shoulders toimitti pallon juuri sinne mihin pitikin. Satola ei kuitenkaan saanut pallo pysymään käsissään ja ainoastaan Dominic Olneyn hieno kiinniotto seuraavalla yrityksellä piti hyökkäysvuoron elossa.
————
Ottelun viimeiset sekunnit olivat vähintäänkin sekavat. Crocodiles käytti viimeisen aikalisänsä niin, että Butchersilla oli edessä kolmas yritys ja peliaikaa oli jäljellä 45 sekuntia. Butchers kuljetti palloa juosten ja pallonkantaja taklattiin lähes välittömästi.
Jotenkin tuomarit onnistuivat räpiköimään ties minkä touhujensa kanssa niin kauan, että peliaikaa jäi lopulta jäljelle vähemmän, kuin se 25 sekuntia, mikä yhden vuoron suorittamiseen on aikaa käytettävissä. Butchers olisi siis voinut vain odotella ja peliaika olisi kulunut umpeen.
Peliajan näyttäessä kuluvan loppuu Butchersin pelaajat rynnivät jo kentälle, kunnes kuulutuksen mukaan Butchers olikin ottanut ties mistä syystä aikalisän. Kun ylimääräiset pelaajat ja cheerleaderit oli vihdoin saatu jäädettyä kentältä, pelinrakentaja Johnson laittoi polven maahan päättäen ottelun.
Maalaisjärki tilanteessa kuitenkin sanoi, että tuomareiden normaalilla rivakkuudella toimiessa Butchers olisi vielä joutunut potkaisemaan lentopotkun ja Crocodilesilla olisi viimeisenä oljenkortenaan ollut palauttaa pallo maalialueelle asti. En väitä, että ottelu ratkesi tuohon, mutta ei se sataprosenttisen reilultakaan vaikuttanut.
Voitto on aina voitto mutta… Amerikkalainen jalkapallo on paljon hienompaa silloin, kun voittaja voittaa ottelun, kuin silloin, kun häviäjä sen häviää. Vaahteramalja XXVIII oli kyllä jännittävä ottelu, mutta sivullisen seuraajan suuhun jäi karvas maku. Vaikutti nimittäin siltä, kuin molemmat joukkueet olisivat yrittäneet useampaan otteeseen hävitä ottelun.
Ensinnäkin, heti puoliajan jälkeen Butchers onnistui tekemään Markus Haverisen yli 80 jaardin juoksulla maalin ja kaventamaan tilanteeksi 9-14. Vaikka ottelu oli vasta puolessa välissä, päätettiin Butchers-leirissä yrittää kahta lisäpistettä. Uhkapelin onnistuessa Butchers olisi ollut vain potkumaalin päässä, mutta yritys epäonnistui.
Kun Butchers onnistui maalinteossa toistamiseen, oli tilanne 15-14 ja Butchersin oli pakko yrittää jälleen kahta lisäpistettä päästäkseen potkumaalin kokoiseen johtoon. Yritys epäonnistui jälleen. Jos Butchers olisi nöyrästi potkaissut yhden lisäpisteen molemmilla kerroilla, olisi se ollut tässä vaiheessa kolmen pisteen johdossa.
Tuo taktiikka olikin kostautua, kun lopussa Crocodiles pääsi potkumaalietäisyydelle ja potkun onnistuminen olisi tasatilanteen sijaan tiennyt Crocodilesin siirtymistä johtoon. Porvoo oli nyt onnekas, mutta täysin samanlaisen kahden pisteen liian aikaisen yrittäminen vuoksi Michiganin yliopisto hävisi viikko sitten NCAA:n historian suurimmassa yllätyksessä piskuiselle Appalachian Statelle.
Hieman aikaisemmin Butchers pyrki ampumaan itseään jalkaan, kun se hyökkäsi aggressiivisesti ilmateitse, vaikka oli johdossa ja ottelun loppu oli jo lähellä. Laitahyökkääjä Ville Kurvinen nappasi kyllä hienon kopin Robert Johnsonin syötöstä, mutta rähmäsi pallon hetkeä myöhemmin. Kurvisen lisäksi palloa pyrki kauhomaan käsiinsä kaksi muutakin porvoolaispelaajaa, kunnes se päätyi Crocodilesille. Konservatiivisemmin pelaamalla Butchers olisi hyvinkin voinut saada aikaan ainakin potkumaalin ja pakottamaan Crocodilesin yrittämään touchdownia.
Konservatiivisempi taktiikka olisi myös voinut varmistaa Crocodilesille voiton. Kuten todettua, ottelun toiseksi viimeisellä minuutilla Crocodiles onnistui värikkäiden vaiheiden jälkeen tuomaan pallon varsin varmalle potkumaalietäisyydelle. Tämän jälkeen joukkue kuitenkin vielä pyrki kuluttamaan aikaa juoksemalla sen sijaan, että aikaa olisi tuhlattu esimerkiksi laittamalla polvea maahan. Näin tapahtuikin se pahin mahdollinen, terveisiä vaan Jerome Bettisille, ja Crocodiesin epäonninen keskushyökkääjä (jonka henkilöllisyys jäi minulta havaitsematta) pudotti pallon käsistään käytännössä sinetöiden Butchersin voiton.
Ottelu oli siis ratketa (tai ratkesikin) molemmin päin virheisiin eikä niinkään hienoihin suorituksiin. Lajin kannalta se on harmi se.
Porvoon Butchers on amerikkalaisen jalkapallon Suomen mestari vuosimallia 2007. Joukkue on nyt onnistunut voittamaan mestaruuden jo kolmena vuotena peräkkäin. Kainalopallokorneri onnittelee Suomen mestareita!
