Kainalopallokorneri

Näin NFL-kauden alun lymytessä kulman takana aion lausua taas pari sanaa pelaavista joukkueista. Viime vuonna Kainalopallokorneri tarjosi lukijoilleen monen toimittajan voimin koostetut megalomaaniset ennakot jokaisesta divisioonasta. Tällä kertaa aivan vastaavaa informaatiomäärää ei aiota tarjota, mutta aivan sanattomaksi ei jäädä. Ensiksi hellään käsittelyyni pääsee NFC, mielikonferenssini jota aina haukutaan muka huonommaksi.

NFC NORTH
1) CHICAGO BEARS
2) MINNESOTA VIKINGS
3) DETROIT LIONS
4) GREEN BAY PACKERS

Chicago, yksi suurimmista inhokeistani ottaa mitä luultavimmin pohjoisen divisioonan kruunun jälleen kerran. Puolustus ja tarkemmin sanottuna tukimiesduo Brian Urlacher/Lance Briggs on uskomaton. Puolustuksen ja keskushyökkääjä Cedric Bensonin tehdessä hommat, tarvitsee pelinrakentaja Rex-kultapoju-Grossmannin vain olla sössimättä ihan kaikkea. Toisaalta jos jostain kumman syystä Rex pelaa hyvin, on Chicago yksi kovimmista - jälleen kerran. Joukkueen suurimmiksi menetyksiksi lasken keskushyökkääjä Thomas Jonesin ja linjamies Tank Johnsonin lähdöt. Kaikille Chicagon ystäville iloinen uutinen on kuitenkin, että valmennusjohto aikoo hyödyntää räjähtävän nopeana potkujen palauttajana tunnetun Devin Hesterin palveluksia myös tavallisissa pelitilanteissa.

Odotan Minnesotan keskushyökkääjäduolta Chester Taylor/Adrian Peterson paljon. Kahden runkosarjastartin Tarvaris Jackson ei mielestäni ole aivan valmis ykköspelinrakentajan hommiin joten juoksun olisi toimittava. Viikinkien hyökkäyslinjasta ja puolustuksesta löytyy ihan niin sanottuja nimimiehiä, joten asioiden loksahtaessa kohdalleen pudotuspelipaikka voisi olla mahdollinen. Minnesotalla on loistavat juoksua vastaan lähes lyömättömät linjamiehet Pat ja Kevin Williams. Useimmat vastustajat painottavat siten hyökkäystään heittojen puolelle, joten myös siltä osin olisi puolustuksen toimittava.

Detroitin hyökkäystä johtaa Mike Martz, jolla on eräänlainen hullun neron maine ja laitahyökkääjät Calvin Johnson sekä Roy Williams ovat valmiina palvelukseen kun Martz kaivaa pelikirjastaan isoja pelejä. Joukkueen hyökkäys on mielestäni ihan hyvällä mallilla, kun viime kauden loppupuolella loukkaantunutta keskushyökkääjä Kevin Jonesia paikkaamaan hankitttiin Denverin Tatum Bell. Myös hyökkäyslinja on saanut pelaajasiirtojen myötä kokemusta, joten ehkä pelinrakentaja Jon Kitnaa ei säkitetä tänä vuonna niin useasti kuin viime vuonna. Veikkaan, että Detroitin leijonat tulevat pelaamaan lukuisia pisteralleja, jotka päättyvät voittoon tai sitten eivät. Pelkään tosin, että vaikka hyökkäys ajoittain toimisikin, ei pallon toisella puolella ole tarpeeksi onnistujia. Puolustuksen olisi parannuttava.

Green Bayn legenda Brett Favre ei ymmärtänyt lopettaa huipulla, eikä nykyinen, NFL:n nuorin joukkue vaikuta tarjoavan siihen mahdollisuuttakaan ihan piakkoin. Suurimmat ongelmat liittyvätkin mielestäni henkisen puolen hallintaan - siihen, että joukkueen pitäisi kasvaa joukkueena eroon lapsen kengistä ja ruveta suorittamaan sillä tasolla mikä NFL:ssä vaaditaan. Yksilötasolla taitoa kun on. Eniten ilon aihetta faneille tarjoaa tällä kaudella varmaankin puolustuksen ulompi linjamies Aaron Kampmann, joka tilastojen mukaan säkitti viime kaudella vastustajan pelinrakentajan kerran pelissä, eikä tahdin pitäisi hiipua. Myös tulokaskeskushyökkääjä Brandon Jacksonin otteet voivat yllättää iloisesti.

NFC EAST
1) PHILADELPHIA EAGLES
2) DALLAS COWBOYS
3) WASHINGTON REDSKINS
4) NEW YORK GIANTS

Jos pelinrakentaja Donovan McNabb pysyy pelikuntoisena ovat kotkat kiinni divisioonan voitossa. Eaglesin suurin vahvuus on, että joukkue on onnistunut pitämään tasaisen varman pakettinsa melko hyvin kasassa. Viime vuosina jo tehokkaaksi havaittu hyökkäys on heikentynyt ainoastaan Donte Stallworthin arvoisesti, ja ei sota yhtä laitahyökkääjää kaipaa. Puolustuksen suurimmat haasteet liityvät vastustajan juoksun pysäyttämiseen ja monet ovatkin ihmetelleet kuinka tukimies Jeremiah Trotterin joukkueesta veivaaminen auttaa tätä nimenomaista asiaa. Heittoa vastaan Eaglesilla on erittäin kova kolmikko Brian Dawkins, Lito Sheppard ja Sheldon Brown, jota pidetään yhtenä NFL:n lahjakkaimpana takapuolustajaryhmänä (secondary).

Dallasilla ja New Yorkilla on jotain yhteistä, muttei tarkemmin katsottuna sittenkään niin paljon. Molempien joukkueiden hyökkäyksen johtohahmona nimittäin häärii jossain vaiheessa hyviä otteita esittänyt nuori pelinrakentaja. Erona on kuitenkin se, että Dallasissa luotetaan Tony Romoon kuin vuoreen, ja New Yorkissa vuorostaan odotellaan, että milloin Eli Manning lunastaa häneen kohdistetut odotukset. Se, miten näin on päässyt käymään on ihmeellistä, mutta tämän kauden ennakkoasetelmat ovat sellaiset etten usko Manningin vieläkään pääsevän pois tästä kuopastaan. Dallasilla on laita- ja keskushyökkääjiensä avulla paljon New Yorkia paremmat mahdollisuudet pudotuspelipaikkaan, ja jos Manning ei johdata jättiläisiä pudotuspeleihin on fanien tuomio valmis. Lisäksi tällä harjoituskaudella Giants on ollut se joukkue, joka on ollut mediassa kaikesta muusta kuin urheilullisista suorituksista, vaikka asian pitäisi olla toisinpäin. T.O. on Dallasissa. :)

Ameriikan pääkaupungissa on tuhlattu taaloja viime vuosina siinä määrin, että menestystä pitäisi jo tulla. Laitahyökkääjät ja keskushyökkääjät ovat nimimiehiä kuten Clinton Portis ja Antwaan Randle El. Lisäksi joukkue oli jo viime vuonna NFL:n neljänneksi paras juoksujoukkue. Suurimpia kysymysmerkkejä ovat pelinrakentaja Jason Campbellin otteet sekä puolustuksen toimivuus. Joukkueen puolustuksen koordinaattorin sanotaan elävän ja kuolevan erilaisten blitzpakettien myötä. Saa nähdä toimivatko ne tällä kaudella. Vaikka olisi kiva nähdä eri joukkueiden menestyvän niin veikkaan punanahkojen missaavan pudotuspelit niukin naukin tässä kovassa divisioonassa.

NFC SOUTH
1) NEW ORLEANS SAINTS
2) TAMPA BAY BUCCANEERS
3) CAROLINA PANTHERS
4) ATLANTA FALCONS

New Orleansin hyökkäyksestä on vaikea löytää puutteita. Taitoa tuntuu löytyvän niin pelipaikalta kuin pelipaikalta ja valmentaja Sean Peyton osaa myös todella hyödyntää pelaajiensa osaamista. Mikäs siinä on soppaa keitellessä, kun ainekset ovat kunnossa: Pelinrakentaja Drew Brees on mielestäni liigan paras, keskushyökkääjät Deuce McAllister ja Reggie Bush ovat L.T.:n veroisia multitalentteja eikä nuorten laitahyökkääjien Marques Colstonin ja Devery Hendersonin otteissa ole ollut mitään moitittavaa. Myös hyökkäyslinja, jonka jäsenten kaikkien etunimi alkaa J:llä, hoitaa hommansa tyylillä. Suurimmat murheet ovatkin puolustuksen puolella, ja joukkue etenee tällä kaudella niin pitkälle kuin puolustus antaa myöden. Saintsin kohdalla voi tosin vanha totuus taas pitää valitettavasti paikkansa. Defense wins championships. Saints on silti yksi suosikeistani Super Bowliin.

Tampa Bay Buccaneers on tehnyt mielenkiintoisia hankintoja, ja eniten huomiota saanut siirto liittyy uuteen pelinrakentajaan, Jeff Garciaan, joka viime kaudella hoiti mallikkaasti Philadelphian pelinrakentajan tehtäviä Donovan McNabbin loukkaannuttua. Nähtäväksi jää, pystyykö kakkos-pelinrakentajana tunnettu Garcia pelaamaan yhtä mallikkaasti Tampa Bayn hyökkäyslinjan takaa. Etelä-rannikon fanit odottavat myös tulokkaina hyviä otteita esittäneiden keskushyökkääjä Carnell “Cadillac” Williamsin ja laitahyökkääjä Michael Claytonin uudelleensyntymistä. Itse odotan myös, ja jos Williamsin juoksu rullaa sekä Garcia on edes puolittain siinä vireessä, mitä viime keväänä nähtiin, on Buccaneerseilla mahdollisuudet vaikka mihin. Ainakin divisioonan kakkospaikalle Carolinan eteen.

Panttereiden meno ei ole ollut hääviä Super Bowl XXXVIII-visiitin jälkeen. Ajoittain esitykset ovat olleet mallikelpoisia, mutta se jokin on puuttunut. Ehkä pelinrakentaja Jake Delhomme ei ole oikea mies runkosarjapelejä ajatellen. Mies kun tuntuu paranevan paineen kasvaessa. Laitahyökkääjäosasto Steve Smithin johdolla tuntuu olevan kunnossa. Jos ykköskeskushyökkääjä Deshaun Foster pysyy pelikuntoisena, on Carolinan juoksupelikin kunnossa. Puolustuksen puolella menetykseksi voi laskea Mike Minterin puuttumisen. Aivotärähdysten vuoksi pois kentiltä ollut tukimies Dave Morgan yrittää jälleen palata, ja ainakin mulle tulee asiasta kylmiä väreitä. Toivottavasti ei kolahda enää. En pitäisi ihmeenä, jos Carolina nappaisi divisioonan kakkospaikan, mutta tällä kertaa veikkaan se menevän siis Tampalle.

Michael Vick on poissa, ja Joey Harrington on aloittava pelinrakentaja. Tarvitseeko vielä jatkaa? Siitä kuinka epävalmis Harrington maailman median mukaan on, voisi jauhaa rivin jos toisenkin, mutta ihmeellisintä minusta on se, että Harrington pääsee jo kolmannen kerran elämänsä aikana kokeilemaan kuinka ykköspelinrakentajan voisivat sujua. Ja ei joukkue ole muilta osinkaan sellaisessa iskussa, että Harringtonin & kumppaneiden elämä olisi kovin helppoa. Vickin tapauksen lisäksi moni muukin asia voisi olla toisin. Muun muassa puolustuksen ulompi linjamies Patrick Kerney voisi olla joukkueessa eikä Seattle Seahawksin riveissä. Enhän minä oikeasti mitään tiedä, mutta liityn veikkauksessani niihin lukuisiin median edustajiin, jotka ovat valmiina kuoppaamaan Falconsit tältä kaudelta. Oikeasti pienen mieleni sopukoissa toivon, että Atlantasta tulisi tämän kauden superyllättäjä. En vain uskalla veikata niin.

NFC WEST
1) ARIZONA CARDINALS
2) SEATTLE SEAHAWKS
3) ST. LOUIS RAMS
4) SAN FRANCISCO 49ERS

Olkoon tämä se vuosi jolloin pelinrakentaja Matt Leinart lyö itsensä läpi. Olosuhteet ovat ainakin kunnossa. Hyökkäystä käskyttää pelilliseksi guruksi luettu Ken Whisenhunt, ja Leinartin heittoja ovat vastaanottamassa liigan parhaimmiksi laitahyökkääjiksi tituleerattu duo Larry Fitzgerald ja Anquan Boldin. Ainoastaan keskushyökkääjä Edgerrin Jamesilla oli viime vuonna vähän huonompi vuosi, mutta hänen ja hyökkäyslinjan yhteiskokemusten karttuessa, pitäisi myös Jamesin pystyä ihan kelpo lukemiin. Oikeastaan viime vuosina Arizona ei ole pelannut mitenkään huonosti. Usein vain tiukoissa paikoissa sattuneet virheet ovat pilanneet saatavilla olleet voitot. Jos joukkue pystyy vähentämään heittämiään syötönkatkoja ja tekemiään rähmäyksiä sekä muita pelillisiä virheitä on läntisen divisioonan kuninkuus lähempänä kuin aikoihin.

Ykkössuosikkini Seattle on vahvistunut lähes salaa. Joukkue on ilman suurempaa julkisuutta hankkinut nipun uusia pelaajia, jotka paikkaavat pois lähteneitä tai muuten vaan huonoksi havaittuja pelaajia. Tärkeimmiksi hankinnoiksi luen jo Atlantan yhteydessä mainitun ulomman linjamiehen Patrick Kerneyn, takapuolustaja Deon Grantin sekä sisemmän laitahyökkääjä Marcus Pollardin. Muilta osin Seattlessa on onnistuttu pitämään eräänlainen runkopelaajien ryhmä kasassa sekä koulimaan tulokkaista aloittavia pelaajia. Hyökkäyksen tehokkuus riippuu paljon siitä kuinka hyvin tärkeimmät pelaajat pysyvät terveinä. Seattlen tärkeimmiksi hyökkäyspelaajiksi voidaan laskea pelinrakentaja Matt Hasselbeck, keskushyökkääjä Shaun Alexander sekä laitahyökkääjä Deion Branch.

Olen oppinut Seahawks-fanina vihaamaan Ramsia, mutta kun yritän analysoida nykyjuokkuetta on vaikea olla kovin kriittinen. Joukkueessa on lähes kaikki palaset kohdallaan. Joukkue on kuin köyhän miehen Saints. Pelinrakentaja Mark Bulger on tällä hetkellä parhaimmillaan, keskushyökkääjä Steven Jackson on L.T.:n jälkeen haluituin pelaaja fantasyfootballissa ja laitahyökkääjät Terry Holt ja Isaac Bruce ovat terveenä sellaisia koneita, että oksat pois. Yllä olevasta paatoksesta voi kuitenkin jo päätellä mitä tuleman pitää. Long story short: Hyökkäyksen ollessa kunnossa ei puolustuksesta ole tietoakaan. Juokkueen juoksupuolustus salli viime kaudella vastustajille liigan toiseksi eniten juoksujaardeja. Ja kokonaispuolustus oli myös hulppealla sijalla 23. Puolustusotteiden olisi parannuttava - menestykseen olisi kaikki muut avaimet. Puolustuksen vuoksi veikkaan joukkueen rypevän sen verran, että Arizona ja Seattle kiilaavat edelle.

San Francisco 49ers on tänä vuonna saanut koottua sellaisen porukan, että heikompia hirvittää. Tässä yhteydessä voikin mainita, että mielestäni tänä vuonna yksi liigan eniten vahvistunut divisioona on nimenomaan NFC West. Jo viime kaudella 49ers näytti monelle joukkueelle, mistä kana pissii tai jotain muuta sellaista, ja täksi kaudeksi hankitut lisäykset ovat nostaneet nukkumassa olleet 49ers-fanit kuvittelemaan, että 49ers on tämän kauden yllättäjä, aivan kuten Saints viime kaudella. Yksi pelinrakentaja Alex Smithin kannalta tärkeimpiä hankintoja on Seattlesta saatu laitahyökkääjä Darrell Jackson, joka on terveenä ollessaan kova luu. Joukkue on onnistunut myös vahvistamaan puolustusta hyvien hankintojen kautta, ja luulen, että San Francisco tuottaa tällä kaudella monelle vastustajalleen paljon harmaita hiuksia. En yhtään ihmettele vaikka joukkue olisi muulla paikalla kuin veikkaamallani, mutta muiden joukkueiden puolustukseksi sanottakoon, että myös nekin ovat vahvistuneet. Ja luulen, että SF49ers ei ole vieläkään täysin valmis pudotuspeleihin - nyt kyllä ollaan lähempänä kuin pitkään aikoihin.