Kainalopallokorneri

Porvoon Butchersin voittaman Vaahteramaljan arvoikkaimmaksi pelaajaksi valittiin Butchersin pelinrakentaja Robert Johnson. Valinta oli erittäin oikeutettu ja saman tien Johnsonin voi nimetä myös Butchersin koko kauden arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Kauden alussa Butchersin pelinrakentajana esiintyi Justin McKenzie, joka ei ollut alkuunkaan vakuuttava. Butchersin näytettyä McKenzielle ovea, kävi tämä vielä Etelä-Karjalan Rajaritareissa pyörähtämässä, mutta sai kenkää sieltäkin.

Jos Butchers olisi jatkanut kauden loppuun McKenzien kanssa, Porvoossa tuskin nyt juhlittaisiin mestaruutta ja pudotuspelitkin joukkue olisi saanut seurata katsomosta tai kotisohvalta. Johnsonin saapuminen siis pelasti Butchersin kauden.

Vaahteramaljassa Johnson piti Butchersin hyökkäystä hengissä, vaikka Crocodiles sai monesti aikaan rajua painetta. Johnson rimpuili itsensä irti lukemattomista taklauksista ja sai taitavalla liikkumisellaan pelattua kiinniottajille aikaa hankkiutua hyviin kiinniottoasemiin. Kuten niin usein, hyvin liikkuvalla pelinrakentajalla heittopuoli onkin sitten hieman heikommissa kantimissa.

Vaikka voittoon riittäneet pisteet syntyivätkin Johnsonin heitolla, heitti tämä myös kaksi karmivaa syötönkatkoa, joita molempia Crocodiles palautti pitkän matkaa. Lisäksi Johnson säikäytti Butchers-kannattajat tekemällä hämmästyttävän koripalloliikkeen kantaessaan palloa ja pompauttaessaan sen maan kautta kuin ihmeen kautta takaisin käsiinsä.

Johnsonin virheet olisivat lopulta hyvinkin voineet maksaa Butchersille mestaruuden, mutta ilman Johnsonia Butchers ei siis olisi luultavasti edes saanut mahdollisuutta pelata mestaruudesta.

————

Crocodilesin kuningas oli Shawn Grant, joka raatoi sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Grant ptti kiinni Crocodilesin ensimmäisen maalin ja juoksi jälkimmäisen. Lisäksi hän poimi hyppysiinsä myös Johnsonin syötön kolmannella neljänneksellä.

Grantin syötönkatko pelasti Crocodilesin sen jälkeen, kun seinäjokelaiset olivat tyrineet lentopotkun palautuksen pahemman kerran. Crocodilesin palauttaja meni väliin vähintäänkin hasardin näköiseen pomppivaan palloon ja lopulta jännittävien vaiheiden jälkeen pallo päätyi Butchersille lähellä Crocodiles-maalia.

————-

Ottelu oli varsin kaksijakoinen sikäli, että Crocodiles oli alussa aivan liekeissä. Se tekikin ottelun ainoat pisteensä kahdella ensimmäisellä hyökkäysvuorolla. Koko ottelun ajan, yhtä Markus Haverisen 80 jaardin siivua lukuunottamatta, Butchersin juoksuhyökkäys oli täysin yössä. Crocodilesin linja loi myös heittopeleissä niin paljon painetta, että hitaammalla pelinrakentajalla varustettu vastustaja olisi ollut vakavissa ongelmissa.

————

Ottelun teräsmieskunniamainnan ansaitse Crocodilesin puolustuksen linjan Toni Hanka. Jalkavaivoista kärsinyt Hanka nimittäin talutettiin huoltajien toimesta pois kentältä kolmeen eri otteeseen.

————

Ottelu oli lopputuloksen valossa ennätystasainen. SAJL:n verkkosivuilta löytyi nopealla vilkaisulla Vaahteramaljan tulokset vuoteen 1998 asti. Näistä ainoan kerran ottelu oli lähes yhtä tasainen, kun Crocodiles voitti syyskuussa 2001 ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruutensa kukistamalla Helsinki Roostersin numeroin 15-13.

————
En tiedä vaikuttiko asia mitenkään ottelun lopputulokseen, mutta Butchers oli kautta linjan liikkeellä laajemmalla organisaatiolla. Butchersilla pelaajia oli 36 kun Crocodilesilla puolestaan pukeissa oli 33 pelaajaa. Pelaajaesittelyrivistössä Butchersilla seisoi kuusi ja Crocodilesilla viisi valmentajaa tai huoltajaa. Cheerleadereita Porvoosta oli saatu kasaan 12 ja Seinäjoelta kymmenen.

————

Se Crocodilesin tuntemattomaksi jäänyt keskushyökkääjä, joka viimeisellä hyökkäysvuorolla pallon rähämäsi, ei ole ainut Crocodiles-pelaaja, jolle jäi kosolti jossiteltavaa. Hieman aiemmin samalla hyökkäysvuorolla nimittäin Seinäjoen Jukka Satolalle soviteltiin sankarinviittaa. Satola onnistui jo jättämään Buchersin puolustuksen takakentän pelaajat taakseen ja Crocodiles-pelinrakentaja Jason Shoulders toimitti pallon juuri sinne mihin pitikin. Satola ei kuitenkaan saanut pallo pysymään käsissään ja ainoastaan Dominic Olneyn hieno kiinniotto seuraavalla yrityksellä piti hyökkäysvuoron elossa.

————

Ottelun viimeiset sekunnit olivat vähintäänkin sekavat. Crocodiles käytti viimeisen aikalisänsä niin, että Butchersilla oli edessä kolmas yritys ja peliaikaa oli jäljellä 45 sekuntia. Butchers kuljetti palloa juosten ja pallonkantaja taklattiin lähes välittömästi.

Jotenkin tuomarit onnistuivat räpiköimään ties minkä touhujensa kanssa niin kauan, että peliaikaa jäi lopulta jäljelle vähemmän, kuin se 25 sekuntia, mikä yhden vuoron suorittamiseen on aikaa käytettävissä. Butchers olisi siis voinut vain odotella ja peliaika olisi kulunut umpeen.

Peliajan näyttäessä kuluvan loppuu Butchersin pelaajat rynnivät jo kentälle, kunnes kuulutuksen mukaan Butchers olikin ottanut ties mistä syystä aikalisän. Kun ylimääräiset pelaajat ja cheerleaderit oli vihdoin saatu jäädettyä kentältä, pelinrakentaja Johnson laittoi polven maahan päättäen ottelun.

Maalaisjärki tilanteessa kuitenkin sanoi, että tuomareiden normaalilla rivakkuudella toimiessa Butchers olisi vielä joutunut potkaisemaan lentopotkun ja Crocodilesilla olisi viimeisenä oljenkortenaan ollut palauttaa pallo maalialueelle asti. En väitä, että ottelu ratkesi tuohon, mutta ei se sataprosenttisen reilultakaan vaikuttanut.