Kainalopallokorneri

Kuten aiemmin oli puhetta, tänä vuonna oman lätinäni sijaan kyselin seurojen edustajilta mietteitä kuluneesta kaudesta. Pitkähköt kommentit sain Saintsilta, Steelersiltä, Demonsilta ja Indiansilta, joten heidän aatoksensa julkaistaan tässä. Jos Bears tai Sixtarit ovat vastanneet kutsuuni, niin joko on sitten käynyt niin, että en ole sähköposteja saanut ja voitte lähettää ne uudelleen. Jutun voi aina lisätä tähän jälkeenpäin. Mutta sen pitemmittä puheitta, käyn läpi “menestysjärjestyksessä” joukkueiden mietteet. Kommentit on referoitu alkuperäisistä kirjoituksista, kovallakin kädellä muutamissa tapauksissa, koska alkuperäinen teksti oli niin pitkä, mutta asiayhteys on tallella.

Jos alkuperäiset kirjoittavat niin haluavat, voin julkaista alkuperäisen tekstin sellaisenaan vaikka tämän artikkelin kommenteissa, mikäli referaatti jää mielestänne vajaaksi. Ilmoittakaa kirjoittajat asia minulle sähköpostilla tai suoraan tuolla kommenteissa.

TAMPERE SAINTS (Davin Peña)

Saintsin off-season meni kovin ailahtelevasti. Harjoituksissa mentiin lähinnä A-junnujen valmennuksen johdossa ja treeneissä pyöri ainoastaan 10-15 miesten ikäistä pelaajaa, jotka nekään eivät kovin motivoituneita olleen, johtuen juurikin vallinneesta tilanteesta. Kauden ensimmäinen ottelu Steelersiä vastaan tuli nopeasti ja Saints rämpi pahasti, vaikka Steelersin tuntui pelaavansa varsin heikosti.

Treeniaktiivisuus oli koko kauden aikana heikkoa. Parhaimmillaan treeneissä oli mukana 27 pelaajaa, linjassa ei ikinä tarpeeksi. Tietty aktiivinen ydinporukka piti hommaa käynnissä. Selkeä turnover oli kuitenkin Andy Bezairen mukanaan tuomat saksalaiset valmentajat (Michael Treber ja Patrick Hansen), jotka vetivät parin päivän leirin tamperelaisille. Leirillä keskityttiin nimenomaan perusasioiden parantamiseen, mikä oli hyväksi koko joukkueen kannalta.

Sen kummempaa ei Saints kollektiivisesti tehnyt. Hyökkäys jauhoi peleissä peruspelejä, mikä joskus toimi ja joskus ei. Jos Paakkunaisen sihti oli kohdallaan, oli ottelun voitto yleensä varma. Puolustus taas aloitti heikosti, mutta paransi otteitaan kovasti loppukaudesta. Avainpelaajia olivat Janne Kilpua, Teemu Takala sekä vasta toista vuottaan pelanneet Veikka Lehtonen ja Tero Lehtinen.

Helsinki 69ers antoi kovan vastuksen ennen välieräottelua Steelersiä vastaan, mikä herätti tamperelaiset, koska joukkue ottelussa selvästi lepsuili. 69ers heitti paljon ja sitä kautta tuli samalla piiloharjoitusta Spagettimaljaan.

Vielä plussat ja miinukset suoraan Davinin omin sanoin:

Plussia: Puolustus oli koko kauden vähintäinkin hyvä. Hyökkäys pelasi parhaimmillaan virheettömästi ja voitti meille pelejä. Koko joukkue lämpeni juuri oikeaan aikaan kauden lopussa eikä tappioita jääty poraamaan. Se oli todellakin positiivista! Sitten pelattiin poikkeuksetta peli kerrallaan. Ihmeen hyvä henki oli koko ajan vaikka takkiin saattoi tulla. Pelattiin koska se oli kivaa.

Miinuksia: Valmistautuminen kauteen. Ulkopuolisen valmentajan puuttuminen. Se vaikutti eniten juuri treeneihin ja pelaajien osallistumiseen harjoituksiin. Isona miinuksena oli juuri yleensä huonot treenit, koska ei päästy pelaamaan tasapainoisesti 11vs11. Aina oli joku peliapaikka ilman pelaajaa. Tää taitaa kyllä olla yleistä koko Etelä-Suomessa.

KUOPIO STEELERS, (Jussi Friman)

Tähän kauteen lähdettiin suurin odotuksin! Steelersin runko oli lähes sama kuin edellisellä kaudella, joten lupa olikin odottaa menestystä. Sitä tosiaankin odotettiin, koko kausi. Meillä oli todellisia ongelmia saada kunnon kokoonpanoja peleihin. Loukkaantumiset ja armeijan harmaat tekivät kaudesta hyvin vaikean. Koko homma kulminoitui kotipeliin Poria vastaan, missä meillä ei ollut kuin yksi pelikokemuksella varustettu keskushyökkääjä ja lähes koko puolustus junnuja. Välierässä kuitenkin meillä oli kunnollinen kokoonpano, joten siitä ei tarvitse jossitella (Tampere jyräsi meidän yli)!Kauteen mahtuu kuitenkin paljon positiivisia asioita. Nuoret kaverit saivat todella paljon vastuuta, joten toivotaan että se antaa pojille liisää potkua jefun pariin.

I-divisioonasta yleisesti voidaan sanoa, että kuuden joukkueen divari toimi hyvin. Kaikki ottelut olivat tiukkoja ja tasoerot joukkueiden välillä pienet. Tämän huomannee myös siitä, että otteluita pelattiin ennätysmäärä ristiin. Kuuden joukkueen divarilla ja kaksinkertaisella sarjalla saatiin myös sopiva määrä runkosarjan pelejä. 10 peliä on mielestäni juuri oikea määrä matseja kesälle.

Asia jota minä kaipaan niin liigaan kuin divariinkin, on oikeat karsintapelit! Tällöin olisi varmaa, että liigassa kuin divarissakin olisi juuri ne joukkueet jotka sinne kuuluvat.

KOUVOLA INDIANS (Clint)

Indiansin kommentit on luettavissa kokonaisuudessaan seuran nettisivuilla. Meinasin aluksi ko. artikkelin referoida, mutta taitaa yksinkertaisesti olla järkevämpää antaa väen lukea juttu kokonaisuudessaan alkuperäisestä paikasta, kun se on jo valmiiksi julkaistussa muodossa.

HELSINKI GS DEMONS (”Nesi” Carpelan)

“Tämä kausi oli vaikea alusta loppuun ja lähinnä käteen jäi turhautumista.”

Talvikausi Demonsilla alkoi hyvin, koska treeniolosuhteet parantuivat joukkueen siirtyessä hiekkapohjaisesta kuplahallista oikeaan jalkapallohalliin. Treeneissäkin väkeä kävi mukavasti ja fiilis oli hyvä.

Demonsin riesana on joka vuosi ollut vanhojen kokeneiden pelaajien lopettaminen sekä uusien nuorten lupausten siirtyminen Vaahteraliigaan. Sama meno jatkui myös tänä vuonna. Tämän lisäksi käytännössä ainoa Demonsin varsinainen keskushyökkääjä Bach Nguyen loukkaantui eikä Jussi Kähönenkään ollut vielä pelikunnossa polvileikkauksensa jäljiltä. Kauteen lähdetiin siis ilman yhtään HB:tä ja hyökkäyksen linjamiehiä oli myös vain 4 kpl joten siellä kiersi aina yksi puolustuksen kaveri vuorottelemassa. HB:ksi laitetiin FB Lässy Leskinen.

Kausi alkoi hankalasti, kun Demons hävisi otteluita pienellä marginaalilla. Tämän jälkeen joukkue vähän piristyi, kun loukkaantuneita miehiä saatiin takaisin kentälle ja suunnanvaihtoa oli ilmassa. Hyvä putki katkesi kuitenkin kovaa Tampereella, kun Demons “otti turpaan” 35-0 Saintsilta. Loppukausi meni lähinnä sinnittelyksi, mutta playoffpaikka jäi haaveeksi parin niukan tappion tuloksena.

Vielä yleistä pohdintaa kaudesta Nesin omin sanoin:

Yhteenvetona voisin sanoa, että hyvä talvikausi, mutta sitten erittäin huono ja vaikea alkukesä. Siitä pieni tason nosto, mutta ei pystytty sitä viimeistä askelta ottamaan ja nostamaan tarpeeksi tasoa, että oltaisiin voitu taistella kärkisioista.

Joillain pelipaikoilla meillä oli vieläkin ihan huippuluokan kaverit, sitten taas jotkut osa-alueet olivat pahasti kuralla.
Puolustus toimi koko kauden ihan hyvin, mutta hyökkäys teki ihan liian vähän pisteitä. juoksuhyökkäystä ei ollut ja muutamassa matsissa ei ollut kyllä heittoakaan.

Kausi olisi kyllä voinut olla pienellä yrityksellä ihan toisenlainen, hävittiin viisi ottelua yhteispistemäärällä 20 pistettä eli 4,0 pinnaa per peli, se on pieni marginaali ja jos oltaisiin saatu vedettyä edes kerran viikossa kunnon harjoituksia, niin uskon että rekordi olisi ollut toisenlainen. Tästä suuri turhautuminen, itse 96% kerroista olen treeneissä koska mulla myös valmentajan rooli ja sinne raahautuminen 10 pelaajan juttukaveriksi ei ole hauskaa..

Todettava myös, että vuodesta 2004 meidän joukkue on pikkuhiljaa huonontunut. Kokeneiden lopettaessa ja nuorten siirtyessä vaahteraan, tähän vuoteen asti ollaan pystytty koulimaan näille pelaajille seuraajat ja pitämään taso suht korkealla. Tänä vuonna kuitenkin tuli selkeästi kipukynnys vastaan ja kaikki kolmen vuoden aikana koetyt menetykset olivat liikaa.
(sivuhuomautuksena, että näiden kolmen vuoden aikana meiltä on lähtenyt pelkästään liigaan 15 kaveria. Tähän päälle vielä vanhat lopettaneet)

Loppuun vielä todettava, että muutama kaveri silti kaiken tämän keskellä pelasi loistokauden, erityisesti haluan mainita LB Tommi Kiurun ja nuoren WR Eero Kaarlehdon. Lisäksi vain osan kauden pelistä pelannut Jussi Kähönen teki taas eniten maaleja koko joukkueesta.

“Ensi kausi on arvoitus.”

LOPPUSANAT

Tässäpä nyt näitä. Yllättävän vähän noita nyt sitten joutui kuitenkaan pätkimään. Jos Pori tai 69ers haluaa vielä sanansa kuuluviin, niin voitte lähettää aatoksenne suoraan minulle tai sitten kirjoitella kommentteihin, jos se riittää.

Omalta kohdaltani sanon, että tämä saattaa jäädä viimeiseksi kirjoituksekseni. Jenkkifutis ei ole oikein maistunut kunnolla makealta pariin vuoteen ja arvon kovasti, että jatkanko lajin parissa enää ensi vuonna. Voi toki olla, että jatkan vielä kirjoittelua, koska sinänsä laji ei ole menettänyt viehätystään.

Joka tapauksessa - erittäin hyvää ja menestysrikasta off-seasonia kaikille joukkueille. Toivottavasti uusia harrastajia saadaan lajin pariin mahdollisimman paljon, jotta jatkossakin nähtäisiin useammalla sarjatasolla hyvätasoista jenkkifutista!