Kainalopallokorneri

Mitenköhän juuri osuvasti sattui tuo “Katsoja pelistä” lähettämään kommentin kun olin tätä kirjoittamassa? No, armaan riippumattoman kainalopallojournalismin äänitorvemme on ollut viime aikoina luvattoman hiljaa. Muun kirjoittajakunnan puolesta en voi puhua, mutta henkilökohtaista osuuttani kommentoisin siten että muutakin on ollut…

Joka tapauksessa maailma jatkaa pyörimistään, ja tällä välin on ainakin yliopistofutis saanut jo mestarinsa.

LSU vei kuin veikin mestaruuden. Matt Flynn sai kuivata aiemmat kyyneleensa Tigersin otettua 38-24-voiton Ohio State Buckeyes`sta. Alku ei sinällään valoisa ollut kun Ohio State johti ottelua kuuden minuutin kulutta 0-10. LSU kuitenkin ryhdistäytyi: kaksi blokattua potkumaalia toi uutta uskoa ja puoliajalle mentäessä se johti 24-10. Ohio Staten kohtaloksi koituivat sen virheet: pelinrakentaja Todd Boeckmanin heitto katkaistiin kahdesti, ja joukkue otti rangaistuksia yhteensä 83 jaardia, mukaanlukien viisi henkilökohtaista.

Voittonsa myötä LSU (12-2) oli yksinoikeutettu ykkönen AP:n kansallisessa rankingissa. Kakkoseksi kiipesi Georgia (11-2), joka katkaisi Hawaii´in (12-1) unelmakauden 41-10-voitollaan Sugar Bowlissa. Kolmanneksi arvostettiin USC, joka pöllytti “kotiottelussaan” Rose Bowlissa Illinois´ta 49-17. Viimeisessä äänestyksessä 65:sta ykkösäänestä LSU:n (60), Georgian (3) ja USC:n (1) jälkeen viimeisen sai seitsemänneksi päätynyt Kansas (12-1).

Nyt alkaakin se aika kun tähtipelaajat rupeavat miettimään tulevaisuuttaan. Senioreilla homma on melko lailla selvä, mutta heitä vuotta nuoremmilla junioreilla asia ei olekaan niin yksinkertainen. Moni vielä opiskeluoikeutta omaava huippu miettii aikooko vielä pelata yhden kautta yliopistopalloa, vaiko hyödyntää mahdollinen hypetys ja koittaa onneaan draftissa. Jälkimmäistä vaihtoehtoa ovat jo ilmoittaneet kokeilevansa mm. Texasin sisempi laitahyökkääjä Jermichael Finley, Tennesseen tukimies Jerod Mayo sekä Rutgersissa useita koulun ennätyksiä murskannut Ray Rice. Henkilökohtaisesti International Bowlin nähneenä voisin sanoa, että herra Ricella saattaa hyvinkin olla tulevaisuutta ammattilaiskentillä.