Kainalopallokorneri

“Do you believe in miracles?!?” kiljui Al Michaels vuonna 1980 USA:n voittaessaan Neuvostoliiton mahtavan punakoneen talviolympialaisten jääkiekko-ottelussa. Samoilla sanoilla voisi kuvailla tämän vuoden Super Bowlia, kun New York Giants jatkoi upeaa sarjaansa kaataen voittamattoman New England Patriotsin yhdessä historian jännittävimmässä loppuottelussa 17-14.

Giants aloitti ottelun reippaalla hyökkäysvuorolla pitäen palloa hallussaan sekuntia vajaat kymmenen minuuttia. Historian ajallisesti pisin hyökkäysvuoro jäi tosin niukasti torsoksi, ja Giants joutui tyytymään Lawrence Tynesin 32 jaardin potkumaaliin. New Englandin vastausvuoro venyi seuraavan neljänneksen puolelle, kun Lawrence Maroney puski pallon läheltä yli maalilinjan. Lisäpisteen jälkeen Patriots nousi 7-3-johtoon.

Alun hyvän draivin jälkeen Giantsin hyökkäys väläytteli lisää osaamistaan päästen aina New Englandin 14 jaardin viivalle, mutta Eli Manningin Steve Smithille tarkoitettu heitto pomppasi laiturin käsistä suoraan kulmapuolustaja Ellis Hobbsin syliin, ja tämä palauttikin palloa parikymmentä jaardia. Nyt isoon rooliin nousikin Giantsin puolustus ja etenkin sen linja, joka välillä vei Patriotsin täynnä Pro Bowl-miehiä olevaa linjaa miten halusi. Heittosuojan vuotaminen heijastui suoraan myös Tom Bradyn esityksiin: ensimmäisellä puoliajalla heitetyt kahdeksan onnistunutta 14:stä yrityksestä olisivat ihan kelvolliset luvut kenelle tahansa muulle kuupalle liigassa, muuta ei Bradylle ja hänen hyökkäykselleen. Giantsin puntattua juuri kahden minuutin varoituksen jälkeen marssitti Brady miehistöään oman maalin tuntumasta kohti toista päätyä, mutta Giantsin puolustuksen linjamiehen Justin Tuckin onnistui riistää pallo Bradyn käsistä kymmenen sekuntia ennen puoliaikaa. Giants ei tilanteesta kuitenkaan pisteitä tehnyt, ja pukuhuoneisiin juostiin tilanteessa 7-3.

Toiselle puoliajalle Patriots tuli hivenen piristyneenä, ja puskikin palloa omalta 20:n viivalta aina vastustajan 30:lle mutta neljännen yrityksen uhkapeli ei onnistunut, ja New England joutui luovuttamaan pallon. Giants jatkoi tutulla kaavallaan: Brandon Jacobs rummutti juoksuillaan linjan keskustaa, Ahmad Bradshaw tarjosi liukkaampaa pallonkantoa, ja Manning pyrki turvallisiin heittoihin. Tulosta ei silti syntynyt. Bradyn painajainen heikosti esiintyneen hyökkäyksen linjansa takana jatkui. Kiirettä piti päälleryntäävien Giants-puolustajien keskellä.

Viimeisellä neljänneksellä Manning lopulta löysi oikean sävelen. Draivin avauspelillä hän löysi sisemmän laiturin Kevin Bossin, jonka iso ruho vei palloa aina 45 jaardia. Bradshawn juoksut ja Smithin kolmannen yrityksen koppi petäsivät paikan maalintekoon, ja Manning löysikin lyhyellä heitolla keskelle hiipineen laituri David Tyreen. Lisäpisteen jälkeen Giants johti sensaatiomaisesti 10-7. Kauden tärkeimmällä hetkellä tuskaillut Patriots-hyökkäys kiikkui kuilun partaalla joutuessaan totisimpaan testiinsä. Ilmasirkus olikin sitten taas menneiden otteluiden veroista, ja lopulta Randy Moss koppasi Bradyn syötön maalialueella.

Patriotsin maalin jälkeen ottelua oli jäljellä 2.42, ja Giants lähti ratkaisevaan hyökkäysvuoroon omalta 17:n jaardin viivalta. Koko kauden ivahuutoja niin vierasjoukkueiden kuin omiltakin faneilta kuullut Manning kasvoi ainakin viisi senttiä käskyttäessään joukkoaan viimeiseen taistoon. Viimeisestä draivista riittääkin sitten kerrottavaa lastenlapsillekin. Omalla 37:n jaardin linjalla Giantsilla oli neljännellä yrityksellä yksi jaardi matkaan uusiin yrityksiin. Keskushyökkääjä Jacobs runnoi tarvittamat tuumat ja takaa-ajo jatkui. Puolessa kentässä kolmannella yrityksellä Patriots pääsi kiinni Manningiin, joka kuin ihmeen kaupalla vältti säkin ja sivalsi pallon 32 jaardia maalin tehneen Tyreen käsiin. Kellon käydessä jännitys nousi katsomossa. Parin epäonnistuneen heiton ja säkin jälkeen Manning löysi neljännellä yrityksellä ylhäisessä yksinäisyydessä laidassa kytänneen Smithin, joka hankki joukkueelleen ratkaisevan ensimmäisen yrityksen. Seuraavalla yrityksellä Manning heitti korkean pallon kulmaan, jossa Plaxico Burress koppasi sen. Runsaan kahden minuutin draivin jälkeen kelloon jäi aikaa 35 sekuntia. Brady yritti loppuun asti, mutta säkitykseen päättyneen toisen yrityksen lisäksi muut pelit eivät tulosta tuonut, ja Manningille jäi enää ottaa muodollisella polvistumisella yksi sekunti kellosta pois, ja New Yorkin mestaruusjuhlat pääsivät alkamaan.

Manning valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi. Lopun comeback antoi ehkä tekosyyn antaa pytty yksittäiselle pelaajalle ottelun todellisen sankarin, Giantsin puolustuksen linjan, sijaan. Patriotsin jopa kaikkien aikojen parhaaksi kutsuttu hyökkäys näytti aika ajoin jopa epätoivoiselta rynnivien Giants-linjamiesten riepotuksessa. Brady säkitettiin peräti viidesti, ja toistakymmentä kertaa hän joutui ottamaan jalat alleen. Ainoa mainitsemisen arvoinen patriootti oli Wes Welker, joka sivusi koppien loppuotteluennätystä. Giantsin esitys palautti mieliin erään toisen altavastaajan onnen hetket University of Phoenix Stadiumilla. Boise Staten voitossa Oklahomasta viime vuoden Fiesta Bowlissa oli jotain samantuntuista: altavastaaja, ennakkoluuloton pelaaminen ja ikimuistoinen loppuratkaisu.