Kainalopallokorneri

Itseltäni ikävän suurelta osin ohi hurahtanut I-divisioonakausi on viimeistelyään vaille valmis. Oma elämä on rullannut muiden asioiden parissa, niin etenkin alkukaudesta olin aivan pihalla menosta, joten minun ei ollut paljoa järkeä aiheesta kirjoittaa. Mutta parempi edes nyt myöhään kuin ei ollenkaan.

Näyttäisi siltä, että vahvistukset ovat tulleet jäädäkseen I-divisioonaan. Tälläkin kaudella jokaisesta semifinaalijoukkueesta löytyi yksi tai useampi ulkomailta joukkueeseen otettu pelintekijä. Saa tosin nähdä vaikuttaako maailman taloustilanne ensi vuonna seurojen budjetteihin sen verran, että muun maailman tähdille ei ole enää alemmissa sarjoissa tilaa.

Ensi viikonloppuna Kuopio Steelers pelaa parin kolmen vuoden tauon jälkeen jälleen Spagettimaljassa. Edellisillä kerroilla Helsinki GS Demons syötti Steelersille tappion karvasta kalkkia. Miten se vanha Lontoon kielinen sanonta menee? “If you can’t beat ‘em, join ‘em.” Tällä kaudella entinen demonikuuppa Nesi Carpelan ja hänen luottorissunsa Jussi Kähönen ovat olleet olennainen osa Steelers-hyökkäystä ja nyt molemmat pääsevät jälleen kerran taistelemaan Spagettimaljan voitosta, tällä kertaa Kuopiossa. Toinen ja samalla eittämättä myös tärkein lenkki ainakin näin sivullisen silmin Steelers-hyökkäyksessä on ollut amerikkalainen Zack Schafer. Jantteri on juossut jaardeja semmoista kyytiä, että heikompia hirvittää.

Lauantain välieräkamppailussa Pori Bearsia vastaan Schafer oli jälleen kerran täysin pitämätön. Mies jyräsi yli 300 jaardia 33 yrityksellä, mikä antaa aika järkyttävän keskiarvon miehen jaardikahminnalle. Steelersin vahva puolustus, joka koostuu valtaosin Kuopion omista luottomiehistä, onnistui pitämään karhujen hyökkäysyritykset riittävän hyvin aisoissa. Aivan ottelun lopussa, kun peli oli jo ratkennut, puolustus tuntui herpaantuvan ja porilaisetkin päästettiin juhlimaan maalialueella. Tällä kertaa kuitenkin Steelers oli selkeästi vahvempi joukkue.

Minun suomalainen jefutuntemukseni ei riitä niin pitkälle, että muistaisin NL:n vaahteraliigavuodet, mutta kehitystä ainakin on tapahtunut sitten vuoden 2003 divareihin putoamisen jälkeen. Northern Lights on kahden vuoden aikana tullut pitkälle siitä joukkueesta, joka seilaili divarien välillä muutama vuosi sitten. Kouvola Indians antoi sunnuntaina kovan vastuksen oululaisille, mutta virheet ja vähän huono onnikin koitui inkkareiden kohtaloksi. Oulu halusi loppuottelupaikkaa enemmän ja sen se myös sai. Oulun kovina pelimiehinä ovat kunnostautuneet mm. pelinrakentaja Daniel Millus ja keskushyökkääjän paikalla ahkeroinut Olli Ervasti.

Ensi sunnuntain illassa Kuopiossa Väinölänniemessä sitten kajahtaa. Ensimmäistä kertaa. Kuopiolaisena ja Steelersin taustajoukoissa pyörivänä tottakai toivon kovasti voittoa omille. Kieltämättä olisi mahtavaa pukea itsekin hartiasuojat päälle, painaa kypärä päähän ja astella pelitoverieni kanssa kentälle taistelemaan siitä pienestä tittelistä, joka oman lyhyen urani aikana jäi saamatta. Se laiva kuitenkin meni jo, joten tyydyn tilastoimaan ko. ottelun jälkipolville ja toivottavasti juhlimaan myöhemmin voittoa Steelersin kanssa.

Ensin kuitenkin pitäisi kyseinen peli pelata. Northern Lights on osoittanut olevansa koko kauden ajan vahva joukkue ja vaikka Steelers lähteekin ennakkosuosikkina otteluun, niin Oululla on kaikki mahdollisuudet viedä pytty taas Steelersin nenän edestä. Pelin tärkein kysymys on se, että saako Oulu pidettyä kurissa Zack Schaferin. Jos Oulu siinä onnistuu, niin heillä on hyvät mahdollisuudet voittaa. Mikäli taas Steelers-puolustus ei herpaannu ja saa pidettyä läpi ottelun saman hyvän rytmin, joka sillä on ollut läpi koko kauden, jää pokaali ensimmäistä kertaa Kuopioon.

Olennaisin asia on kuitenkin se, että saisimme taas kerran jännittävän Spagettimaljan, josta ei draamaa ja upeita yksilösuorituksia puutu. Toivotan Kainalopallokornerin puolesta onnea ja upeaa ottelua sekä Oulu Northern Lightsille että Kuopio Steelersille. Let’s get it on!!