Ensikosketus tapahtui muistaakseni vuonna 1998 syksyllä tai alkutalvesta Kuopion keskarin kuplahallissa Steelersin treeneissä. Mukaan lähteminen tapahtui niin, että eräs kaverin kaveri oli innostunut lajista ja värväsi mukaansa liudan omia kavereitaan ja siinä sivussa minutkin.

Alussa treenit olivat tietysti kesken pimeimmän talven lähinnä pallon käsittelyä, soccerimatseja tms. ja ne täyttivät lähinnä jonkinlaisen liikunnallisen tyhjiön nuoren miehen elämässä.

Nurmikon alettua vihertämään ja oikean pelaamisen alettua laji kuitenkin avautui todenteolla ja sen jälkeen ei olekaan ollut epäselvyyttä siitä mikä on minulle se ykköslaji.

Tuosta televisiopuolesta sen verran, että en muista nähneeni lajia ennen pelaamisen aloittamista vaikka todennäköisesti siihen törmännytkin jossain.

Pelaamisen aloittamisen jälkeen katselin jonkin verran Sky Channelilta tms. nauhoitettuja Notre Damen matseja. Ensimmäinen teeveestä katsottu SB oli mustaakseni vuoden 2000 St Louis-Tennessee.

Last edited by Mikko (11.1.2007 9:31)

Tuo urheilukirjoista mielenkiintoisten sääntöjen lukeminen ja ajoittainen "Rytkyn" tms. pelaaminen tuli minullekin ensimmäisenä mieleen. Lisäksi minulla oli 70-luvun alussa "jefu-pelipaita" joka oli suosikkipaitani pitkään. Pitääpä kaivaa jostain vanha kuva jossa olen se paita päällä. Kummastusta herätti ensimmäisissä Taftin palavereissa pelipaikat quarterback, halfback ja fullback...ihme nimiä.

Loput kerron muistelmissani, mutta Blue Foxin paikka olis ollut kuulemma varma

Muistan. Vuosi oli 2005 kun työkaverikseni tuli eräs hörhö joka paasasi lajista kuin viimeistä päivää. Tuosta päivästä lähtien kyseinen hörhö on kertoillut lajin sääntöjä, historiaa ja mitä kummallisimpa tarinoita milloin mihinkin lajin osa-alueeseen liittyen. Monena päivänä kahvitauot, ruokatauot ja _joskus_ jopa työaikakin on ollut yhtä amerikkalaista jalkapalloa. Pikku hiljaa tarinoita kuunnellessa laji alkoi jo vähän ihan oikeastikin kiinnostaa. Viime kesänä pääsin jopa heittämään tuota kummallista puikulaa. Eihän siitä oikein mitään tullut, sormikin vääntyi ja sattui niin pirusti. Mutta loppukesästä viriteltiin jo kuitenkin pienimuotoista lippupallojoukkuetta, harmi kyllä se viritys kuihtui kasaan ennenkuin kerkesi kunnolla edes alkamaankaan.

Ensimmäisen pelin näin livenä kun paikallinen vaahteraliigajoukkue otti nenäänsä enmuistakeneltä. Kyseinen ottelu ei lajista ehkä sitä parasta kuvaa antanut, mutta päätin antaa vielä toisen tilaisuuden Viasatin kanavapaketin hommaamisen myötä. Nyttemmin olen löytänyt itseni jo useampana iltana töllöttimen edestä katselemasta pelejä (välillä silloinkin kun toisella kanavalla potkitaan sitä pyöreämpää palloa).

Viime kierroksen aikana päätin, että mikäli en jostain kumman syystä pääsekään FC Barcelonan laitapuollustajaksi taikka Ferrarin formulakuskiksi minusta tulee Indianapolis Coltsien potkaisija.

Ensimmäinen todellinen kosketukseni oli 39. Super Bowl, jota heräsin katsomaan joskus neljältä yöltä syystä, jota en enää muista. Ostin NFL2K5-pleikkaripelin ja pelailin sitä enemmän kuin ehkä on suotavaa.

Kiinnostuin lajista ja hakeuduin seuraavana kesänä katsomaan Northern Lightsien matsin. Minulla tuli huono omatunto siitä, että en ollut tekemässä jotakin lajin hyväksi. Pelaamista en uskaltanut kuitenkaan kokeilla, joten hengasin tuomareiden seurassa ja seisoin yhden ottelun downmarkerin varressakin. Olen siitä asti aikonut hakeutua tuomaritoimintaan, mutta viime kesänä hektinen kesätyö vei sen mahdollisuuden (kuten taitaa viedä tänä kesänäkin). Jonkinlainen kipinä lajin edellytyksien parantamiseksi täällä pohjoisessa  minuun on kuitenkin jäänyt. Olisi hienoa, jos voisin vaikuttaa siihen, että joku oululaislapsi tai -nuori voisi harrastaa lajia ja kehittyä siinä osittain minun työpanokseni ansiosta.

NFL Europen loppuottelu paikan päällä on minulla ollut suunnitelmissa jo siitä asti, kun lajista kiinnostuin, ja ehkä tänä keväänä se saattaisi vaikka toteutua. Kesällä eksyn ehkä taas Northern Lightsien otteluun yhtenä muutamista maksavista katsojista ja tukemisen vuoksi juon pullakahvit kentän reunalla suunnitellen, miten saisin itseni työnnettyä mukaan toimintaan.